Abay -tutkimukset ( kaz. Abaytanu ) on osa kazakstanilaista kirjallisuuskritiikkiä , joka tutkii Abai Kunanbaevin elämää ja työtä , hänen filosofisia, esteettisiä ja sosiaalisia näkemyksiään. Alikhan Bokeikhanov , Akhmet Baitursynov ja Mirzhakip Dulatov olivat Abai-opintojen alkulähteitä .
Abain tutkimuksen alkuvaihe koostuu ensimmäisistä Abain teosten kommenteista ja lyhyistä elämäkerrallisista julkaisuista (1909-1917). Ensimmäisen kokoelman nimeltä "Kazakstanilaisen runoilijan Ibragim Kunanbajevin runot" (140 runoa ja runoja "Iskander" ja "Masgut") valmisteli ja julkaisi Kakitay Yskakuly ja Abain poika Turagul (Pietari, 1909). Myöhemmät painokset perustuivat Murseit Bikeulyn tekemiin Abain runojen tallenteisiin, koska runoilijan omia käsikirjoituksia ei säilytetty ja hänen runojaan jaettiin suullisesti. Vuonna 1914 Moskovassa julkaistiin kirja "Itäinen kokoelma", joka sisältää materiaalia Abain elämästä ja työstä sekä hänen runojensa käännöksiä venäjäksi. Vuonna 1916 Orenburgissa julkaistiin Samat Abishulan kirja "Terme Abai". Kirjallisuuskriittisiä julkaisuja ilmestyi 1900-luvun alussa. Moniosaisessa kokoelmassa "Venäjä. Isänmaamme maantieteellinen kuvaus” (Pietari, 1904) A. Sidelnikov kuvaili Abaita kazakstanilaisen kirjallisuuden uuden suuntauksen edustajaksi . A. Baitursynov artikkelissa "Kazakhtyn bas akyny" sanomalehdessä "Kazakh" arvosti Abaita suuresti: "Kaikkien kuuluisien kazakstanilaisten runoilijoiden joukossa ei aina ollut Abai parempaa runoilijaa." A. Bokeikhanovin jälkeen A. Baitursynov, M. Dulatov, N. Ramazanov, G. Sagdi, I. Mustambayuly, N. N. Beloslyudov ja muut kirjoittavat Abain luovasta polusta.
Abayn opintojen toinen kehityskausi (1918-1940) liittyy M. O. Auzovin tutkimukseen, joka aloitti työn Abayn taiteellisen perinnön systematisoimiseksi ja periodisoimiseksi. Hän loi ensimmäisen tieteellisen elämäkerran kazakstanilaisen runouden klassikosta ja julkaisi useita tutkimuksia hänestä; antoi merkittävän panoksen Abay-tutkimuksen muodostumiseen ja kehittämiseen erillisenä tieteenalana. I. Dzhansugurovin ja K. Zhubanovin (1934) luova toiminta vaikutti Abai-opintojen jatkokehitykseen .
Abai-opintojen kehityksen kolmannelle ajanjaksolle (1940-1970) on ominaista Abayn työn tutkimuksen tehostaminen ja hänen teostensa käännökset monille maailman kielille. S. Mukanovin , K. Zhumalijevin, B. Kenžebajevin, M. S. Silchenkon, K. Mukhamedhanovin , T. Tazhibaevin, B. G. Erzakovitšin tieteelliset teokset julkaistiin . Vuodesta 1940 lähtien Abain venäjänkielisiä teoksia on julkaistu 15 kertaa. Vuosina 1945-1960 runoilijan kokoelmia julkaistiin uzbekiksi, tataariksi, turkmeeniksi, mongoliksi, kiinaksi, tšekkiksi, valkovenäläiseksi ja latviaksi. Vuonna 1970 Moskovassa Progress-kustantamo julkaisi kokoelman Abain teoksista arabiaksi ja englanniksi.
1980-luvulta lähtien Abai-opintojen uusi kausi on alkanut. Kymmenet tieteelliset perusteokset todistavat Abai-tutkimuksen uudesta tieteellisestä ja teoreettisesta tasosta. Valmisteli ja julkaisi "The Complete Works of Abai". Tutkijat R. Syzdykova, T. Alimkulov , A. Nurkatov, M. Myrzakhmetov, Zh. Ismagulov, Z. Akhmetov , Z. Kabdolov, G. Esimov, T. Kozhakeev, G. Mukanov, R. Sulym, V. Lutsas ja muut antoi merkittävän panoksen Abayn tutkimuksiin. Abain syntymän 150-vuotispäivän kunniaksi suuren runoilijan työlle omistettuja tieteellisiä konferensseja pidettiin monissa maailman kaupungeissa. Abayn teoksia julkaistiin Turkissa, Pakistanissa, Iranissa, Kiinassa, käännetty ranskaksi, englanniksi, saksaksi ja muille kielille.
Tätä artikkelia kirjoitettaessa materiaalia julkaisusta “ Kazakhstan. National Encyclopedia " (1998-2007), jonka "Kazakh Encyclopedia" -julkaisun toimittajat tarjoavat Creative Commons BY-SA 3.0 Unported -lisenssillä .