Akebia | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||||||||||
tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:KasvejaAlavaltakunta:vihreitä kasvejaOsasto:KukintaLuokka:Kaksikko [1]Tilaus:RanunculaceaePerhe:LardizabalovyeAlaperhe:LardizabaloideaeHeimo:LardizabaleaeSuku:Akebia | ||||||||||||||
Kansainvälinen tieteellinen nimi | ||||||||||||||
Akebia Decne. | ||||||||||||||
Erilaisia | ||||||||||||||
katso tekstiä | ||||||||||||||
|
Akebia ( lat. Akebia ) on Lardizabalovye -heimoon ( Lardizabalaceae ) kuuluva kaksisirkkaisten kasvien suku . Akebia on kotoisin Itä-Aasiasta ( Kiina , Korea ja Japani ) [2] .
Suvun edustajia ovat kiipeävät viiniköynnökset , joita yleensä viljellään puutarhoissa koristekasveina . Niiden violetit tai punertavan violetit kukat kerätään kukintoihin ja niillä on lievä suklaan tuoksu. Tästä syystä akebiaa kutsutaan usein "suklaaviiniköynnökseksi" ( englanniksi chocolate vine ).
Hedelmien (siementen) hedelmäliha ja kuori ovat syötäviä, Itä-Aasiassa niitä syödään. Keväällä Japanissa syödään akebian versoja ja silmuja, syksyllä sen siemeniä syödään raakana tai kevyesti paistettuna, sen jälkeen, kun se on täytetty misolla ja jauhelihalla [2] . Lehdistä valmistetaan juoma [2] .
The Plant List -tietokannan mukaan sukuun kuuluu 5 lajia [3] :