Alexander Efimovich Smuljansky (s . 22. huhtikuuta 1981 ) on venäläinen filosofi ja psykoanalyytikko .
Valmistunut Pietarin valtionyliopistosta filosofian tutkinnon (2006). Hän puolusti väitöskirjaansa filosofiasta "Julkinen puhe historiallisuuden lähteenä" (2010).
Yhdessä Alexander Skidanin , Pavel Arsenievin ja Katie Chukhrovin kanssa hän osallistui almanakan " Translit " toimittamiseen [1] .
Lukuisten modernia filosofiaa ja psykoanalyysia koskevien teosten sekä monografioiden kirjoittaja, jotka kehittävät psykoanalyytikko Jacques Lacanin teoriaa ja klinikkaa . Hän on seminaarin järjestäjä ja pysyvä johtaja yhteisnimellä " Lacan-Likbez ", joka vaikutti merkittävästi Lacanin ideoiden levittämiseen ja rakenteellisen psykoanalyysin suunnan kehittämiseen venäjänkielisessä tilassa. Vuodesta 2010 lähtien jokainen seminaarikausi on ollut yksityiskohtainen tutkimus psykoanalyyttisen laitteen käsitteistä ja sen soveltamismahdollisuuksista kliinisessä ja humanitaarisessa ajattelussa [2] .
Mikä ajaa psykoanalyytikkoa? Miten hänen halunsa rakentuu? Näihin ja muihin vaikeisiin kysymyksiin, jotka saavat ajattelemaan psykoanalyyttisen teorian ja käytännön perusteita, Alexander Smuljansky antaa energisiä, yksityiskohtaisia, epätavallisia vastauksia, joiden avulla voidaan oivaltaa ja arvioida hillitysti modernin psykoanalyysin saavutuksia ja ongelmia.
Elena Petrovskaya , IP RAS . [3]
Smuljansky nähdään myös venäjänkielisenä kirjailijana, joka tutkii ja jatkaa 1900-luvun toisen puoliskon strukturalistisen filosofian perinnettä: "Smuljanski palaa 1900-luvun jälkipuoliskolla – 2000-luvun alun – tärkeiden mannermaisten ajattelijoiden luo. luvulla, Foucault, Lacan, Derrida ja Zizek, joiden ajatuksia, kuten kirjoittaja osoittaa, eivätkä lukijat täysin ymmärtäneet. Smulyansky pitää kaikkia neljää kirjailijaa strukturalismin edustajina ja todistaa, että heidän ajatuksensa ovat edelleen relevantteja nykyaikaisessa kontekstissa.
Valentin Golev, filosofi, Berliini [4]
Kirjat:
Artikkelit:
Vuonna 2015 kokoelma "On the Concept of the Act of Utterance: Three Lectures by Lacan-Likbez" valittiin Andrei Bely -palkinnon ehdokkaaksi humanitaarisen tutkimuksen kategoriassa.
Monografia "The Disappearing Theory" (2021) valittiin Pietarin filosofisen seuran "Second Navigation" -palkinnon saajaksi.
Osallistui ohjelmaan " Yö viidentenä " 22.11.2010 [5] [6] .
Seminaarin suosion sekä luennoitsijan epätavallisen puhetavan - ilmeisen, nopean ja samalla retorisesti ja kieliopillisesti monimutkaisen - vuoksi seminaarin äänitteitä käytettiin useaan otteeseen äänitehosteina mm. suosittua ja vaihtoehtoista musiikkia. Vuonna 2020 räppäri Purulentin albumi "Kvartirnik #0likes" sisälsi kappaleen nimeltä "Lakanlikbez" ja perustui seminaarin luennoista saatuihin puhenäytteisiin.