Bournonville, Aleksanteri II de
Prinssi Alexandre-Hippolyte-Balthazar de Bournonville ( ranskalainen Alexandre-Hippolyte-Balthazar de Bournonville ; 5. tammikuuta 1616 - 20. elokuuta 1690 Pamplona ) oli Espanjan ja Pyhän Rooman valtakunnan sotilasjohtaja ja valtiomies .
Elämäkerta
Herttua Aleksanteri I de Bournonvillen ja Anne de Melunin poika .
Comte de Henin-Lietard, Baron de Caumont, Seigneur de Ranchicourt, Division, Menil, Furne, Bondu, Vasquechal, Tamiz.
Hän varttui Brysselissä Infanta Isabellan hovissa . Vuonna 1626 hän sai jalkaväkikomppanian. Vuonna 1633 isänsä lähetti hänet opiskelemaan Pariisiin, josta hän muutti vuonna 1637 Savoian herttuan hoviin. Seuraavana vuonna hänestä tuli kapteeni kreivi von Rietbergin rykmentissä, jonka kanssa hän taisteli Saksassa muun muassa Kreuznachin valtauksen aikana vuonna 1640 ja Dorsteinin vuonna 1641. Samana vuonna hän sai saksalaisen jalkaväkirykmentin ja vuonna 1643 kuvernöörin Hammissa , Markuksen läänin pääkaupungissa . Hän puolusti paikallista luostariluostaria protestantismin omaksuneen paikallisen väestön hyökkäykseltä. Linnoitettuaan kaupungin hän teki tyhjäksi kenraali Königsmarkin hessiläisten ja ruotsalaisten suunnitelmat , jotka aikoivat hyökätä tähän paikkaan.
Vuonna 1644 hän oli Meppenin kuvernööri , Münsterin piispakunnan linnoitus . Kampanjan päätyttyä hän palasi tehtäväänsä Hammissa. Vuonna 1645 hän erottui kenraalina toisessa Nördlingenin taistelussa , jossa hän komensi Westfalenin piirin joukkoja ja otti useita lippuja, jotka saivat kaksi luotia kirasiinsa. Kun kreivi von Mercy kuoli ja ranskalaiset vangitsivat kenttämarsalkka van Gelenin ja Holsteinin herttuan ratsuväen kenraalin, hän otti haltuunsa tappion armeijan jäänteet.
Hieman myöhemmin, Wimpfenin tiedustelun aikana , hän sai panssariinsa vielä kaksi luotia. Palattuaan Hammiin hän puolusti vuosien 1646 ja 1647 kampanjoissa Itä-Frisiaa kreivi Königsmarkilta, joka vuonna 1648 joutui poistamaan Meppenin ja Paderbornin piiritykset . Samana vuonna hän avusti kahdesti kenraali Lamboisia : Neussissa ja Reninissä lähellä Munsteria , ja 1. syyskuuta 1648 hänet ylennettiin virallisesti Feldvachtmeister Generaliksi .
Vuonna 1649 keisari Ferdinand III nimitti Bournonvillen kammionsa aatelismieheksi, ja Espanjan kuningas määräsi talon maa-alueet takaisin, jotka Brysselin tilintarkastustuomioistuin takavarikoi hänen isänsä tuomion ja pakenemisen jälkeen. Münsterin rauhan allekirjoittamisen jälkeen hän palasi omaisuuksiinsa, missä hän värväsi rykmentin saksalaista jalkaväkeä ja luovutti sen veljelleen, varakreivi de Barlinille .
Vuonna 1650 hän hyökkäsi yhdessä Württembergin herttuan kanssa Ranskaan auttaakseen Condén prinssiä , jonka armeijassa hän komensi espanjalaisia tykistöä ja jalkaväkeä. Osallistui Rethelin ja Rocroixin piirityksiin , joissa hän sai vakavan kuorishokin ja muskettiluoti lävisti hatun ja tarttui hänen korvaansa. Hän toimi erittäin rohkeasti puolustaessaan Arrasia vuonna 1654, ja kun ranskalaiset murtautuivat puolustuslinjojen läpi, hän poistui viimeisenä juoksuhaudosta ja vetäytyi Cambraihin . Seuraavana vuonna hän puolusti Condéa neljä kuukautta luovuttaen paikan vain arkkiherttua Leopold Wilhelmin määräyksestä . Hän viipyi 31 päivää piiritetyssä Valenciennesissa antaen Itävallan Juanille ja Condén prinssille aikaa tulla apuun.
12. heinäkuuta 1658 Madridissa Espanjan kuningas myönsi hänelle prinssi de Bournonvillen tittelin, mikä nosti tähän arvoon Brabantissa sijaitsevan Bugenhoutin seignuurin . Ennen tätä Aleksanteria kutsuttiin Bournonvillen herttuaksi , vaikka hänen isänsä siirsi tämän arvonimen ja talon ranskalaiset omaisuudet virallisesti vuonna 1651 toiselle pojalleen Ambroiselle . Ranskan ja Espanjan sodan päätyttyä 24. syyskuuta 1660 Ludvig XIV myönsi Louvreen saapuneelle prinssille samat kunnianosoitukset hänen hovissaan, joista hänen veljensä oli nauttinut. Seuraavana päivänä veljet allekirjoittivat sopimuksen omaisuuden kaupasta, jonka mukaan prinssi myönsi ranskalaiset veljet nuoremmalle veljelleen.
Tietyn oikeustieteen tohtorin julkaisema omituinen pamfletti kirjaimilla FIC, ilman vuotta ja paikkaa, on omistettu omistusoikeudesta ja omaisuudesta koskevalle ristiriidalle otsikolla "Anteeksipuolustus tai tosiasioiden johtaminen monsinjori Alexanderille, herralle, herttualle ja prinssi de Bournonville, kreivi de Henin, vastaan monsignor Ambroise de Bournonville, hänen toinen veljensä, joka nimitettiin Ranskan herttuaksi ja ikäisensä, kuningattaren hoviherraksi ja Pariisin kuvernööriksi."
21. toukokuuta 1666 Kaarle II nimitti "rakkaan ja omistautuneen serkkunsa" Artoisin kuvernööriksi ja kenraalikapteeniksi . Vuonna 1667 sota jatkui ja Bournonville vangitsi useita ranskalaisia saattueita.
Hollannin sodan puhjettua vuonna 1672 hänet kutsuttiin Brysseliin, jossa hän oli mukana linnoitusten korjauksessa, minkä jälkeen hänet lähetettiin Saksaan auttamaan keisaria. 6. elokuuta 1672 hänet ylennettiin marsalkkaksi ja hän toimi Paderbornin alueella yhdessä Brandenburgin ruhtinaskunnan kanssa .
Vuoden 1673 kampanjassa hän toimi keisarillisen generalissimon, prinssi Montecuccolin komennossa , jonka poissa ollessa hän osallistui aktiivisesti Bonnin piiritykseen . Samana vuonna hänelle myönnettiin keisari Leopoldin kamarin aatelismiehen asema.
Vuonna 1674 hän esti ranskalaisia piirittämästä Limburgia , sitten hänet lähetettiin Pfalzin alueelle , missä keisarillisten tappion jälkeen Sinsheimissa hän kokosi armeijan jäännökset ja vei ne Reinin oikealle rannalle Strasbourgia pitkin. silta. Turenne voitti sen Enzheimissa 4. lokakuuta, Mühlhausenissa 29. joulukuuta ja Turkheimissa 5. tammikuuta 1675. Vuonna 1675 hän sai Montecuccolin käsistä kultaisen fleece-ritarikunnan ketjun , joka myönnettiin vuonna 1672.
Vuonna 1676 Espanjan kuningas kutsui hänet Kataloniaan , missä hän toimi leirintäjohtajana ja sotilasneuvoston jäsenenä. Vuonna 1677 hänet lähetettiin tukahduttamaan Messinian kansannousu . Maihinnousu lähellä kaupunkia, ympäröivien linnoitusten haltuunotto ja Messinan saartaminen pakotti kapinalliset alistumaan kuninkaalle. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Katalonian varakuninkaaksi , missä hän myös komensi joukkoja kenraalikapteenina . Vuonna 1684 hän voitti taistelussa Ter-joella , minkä jälkeen ranskalaiset piirittivät Gironan epäonnistuneesti . Vuonna 1686 hänet nimitettiin Navarran varakuninkaaksi . kuoli Pamplonassa; hänen sydämensä sijoitettiin tämän kaupungin kirkkoon, ja ruumis kuljetettiin Brysseliin ja haudattiin perheen hautaan karmeliittikirkossa .
Isä Anselmin mukaan prinssi oli hyvin perehtynyt matematiikkaan, faleristiikkaan ja historiaan sekä useisiin muihin tieteisiin.
Perhe
Vaimo (3.5.1656): Jeanne Ernestine Francoise d'Arenberg (4.9.1628 - 10.10.1663), prinssi Philippe-Charles d'Arenbergin ja Isabelle-Clair de Berlaymontin tytär. Kuollut synnytyksessä
Lapset:
- Anna-Marie-Francoise de Bournonville (8. helmikuuta 1657-1727). Aviomies (25.10.1672): Philippe-Emmanuel-Ferdinand de Croy (1641-1718), prinssi de Solre
- Alexander Ernest de Bournonville (05-25.11.1658)
- Alexandre Charles Francois de Bournonville (2. huhtikuuta 1659 – syyskuu 1660)
- Isabella-Teresa de Bournonville (20.5.1660-). Aviomies (1678): Cosmos-Claude Philippe d'Ongny, Comte de Cupigny
- Prinssi Alexandre-Albert de Bournonville (16.4.1662-3.9.1705). Vaimo (29.8.1682): Charlotte-Victoria d'Albert de Luyne (1667-1701), Louis-Charles d'Albertin , duc de Luynen ja Anna de Rogan-Montbazonin tytär
- Marie Francoise de Bournonville (20.9.1663-1742). Aviomies (3.02.1694): Claude de Richardeau, Comte de Cammerage (1663-1701)
| [show] Wolfgang-Guillaume de Bournonvillen esi-isät | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kirjallisuus
- Pere Anselme . Histoire genealogique et chronologique de la maison Royale de France. TV - P. : Companie des Librairies, 1730., s. 821-822, 839-840
- Défense apologétique ou Déduction de fait pour Monseigneur Alexandre isre, duc, et Prince de Bournonville, Comte de Hennin, Contre Monseigneur Ambroise de Bournonville son frere kakkos, nommé Duc, & Pair de France, Chevalier d'honneur, de Leuverneur de Leuverne Pariisi, 16?? [yksi]
- Nobiliaire des Pays-Bas et du comte de Bourgogne. - TI - Gand: F. et T. Gyselinck, 1865, s. 288-289
- Pinedo y Salazar J. de. Historia de la Insigne Orden del Toison de Oro. TI - Madrid: Imprenta Real, 1787. , s. 408
- Schmidt-Brentano A. Kaiserliche und kk Generale (1618-1815). - Osterreichisches Staatsarchiv, 2006 . — S. 14 [2]
Linkit
- Armorial des Chevaliers de la Toison d'Or - heraldique-europeenne.org
- CHEVALIERS DE LA TOISON D'OR - MAISON DE HABSBOURG (HABSBURGIN TALO)
 Sanakirjat ja tietosanakirjat | |
|---|---|
| Sukututkimus ja nekropolis | |
| Bibliografisissa luetteloissa |
- ↑ 1 2 Pas L.v. Genealogics (englanniksi) - 2003.