Anatoli Mihailovich Vishevsky (eng. Anatoly Vishevsky , syntynyt 21. kesäkuuta 1954, Chernivtsi, Ukraina) on amerikkalainen venäläinen, kirjailija, romaanin The Fragile Fantasies of Oberbossierer Lois (2018, Meridian Czernowitz) kirjoittaja.
Syntynyt vuonna 1954 Chernivtsin kaupungissa. Vuonna 1976 hän valmistui Chernivtsin yliopiston englannin laitokselta, opetti englantia. Vuonna 1979 hän muutti Yhdysvaltoihin. Hän oli jatko-opiskelija Kansasin yliopiston slaavilaisten kielten laitoksella. Vuonna 1985 hän puolusti väitöskirjaansa venäläisestä kirjallisuudesta Middlebury Collegessa, Washingtonin yliopistossa. Vuodesta 1994 hän on toiminut Venäjän osaston professorina Grinel Collegessa Iowassa. Monografisten tutkimusten kirjoittaja Neuvostoliiton älyllisen popkulttuurin ironiasta ja 1990-luvun jälkineuvoston dekkareista [1] sekä artikkeleita 1800- ja 1900-luvun venäläisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista sekä varhaisen Meissenin posliinin historiasta [2] . Julkaistu akateemisissa julkaisuissa Itävallassa, Isossa-Britanniassa, Unkarissa, Alankomaissa, Kanadassa, Puolassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa sekä Venäjällä (Literaturnaya Gazeta, Critical Mass, Emergency Reserve ja muut).
1970-luvulla hän julkaisi yhteistyössä Boris Brikerin kanssa lyhyen "ironisen proosan" Neuvostoliitossa - Literary Gazette -lehdessä, Yunost-, Theatre-, Student Meridian-, Soviet Screen -lehdissä ja maastamuuton jälkeen - "Continent"-lehdessä. Vuonna 1983 Bricker ja Vishevsky julkaisivat proosakokoelman Dog Business (kustantaja The Third Wave). Yhteiskirjoittajat valmistelevat parhaillaan kirjaa jiddishin kielestä ja ihmisistä, jotka eivät enää puhu sitä [3] . Vuonna 2018 Anatoli Vishevsky julkaisi Meridian Czernowitzin romaanin The Fragile Fantasies of Oberbossierer Lois. Vuonna 2020 Popcorn Books julkaisi romaanin toisen, tarkistetun painoksen Venäjällä. Asuu Prahassa, Berliinissä ja Grinelissä.
“ Romaanissa The Fragile Fantasies of Oberbossierer Lois keskeinen aihe on ihmiselämän hauraus – kaikkea posliinihahmosta vahvaan sotilaan ruumiiseen. Hidasta, lumoavan ja tuskallisen hidasta elämää 1700-luvulla Euroopan keskustassa. Posliinitehdas ja hovielämä Ludwigsburgissa. Tuoksuja - kukan herkästä aromista jäteveden ja mädan hajuun - silloisen elämän raskaassa hämärässä, kuvanveistäjän luova hienovaraisuus ja - signaali-hei "Moby Dickistä": romaanin deuteragonisti on yksijalkainen biseksuaali Andreas - päähenkilö-mestarin ja hänen kokkivaimonsa enkeli, viettelijä ja pyhimys. Lääkäriystävä, joka käyttää Loisin peräsuolen tupakointia peräpukamiin. Tässä ovat itse asiassa kaikki romaanin sankarit. Toissijaiset hahmot - Casanovasta Württembergin herttua Karl Eugeneen - näyttävät olevan taiteilijan maalaamia posliiniastialle. Totutellakseen aikakauteen ja ymmärtääkseen paremmin tulevia sankareitaan kirjailija osti kokoelmaan säilytettyjen esineiden lisäksi eBaystä posliinihahmojen, kuppien ja lautasten katkelmia. Sirpaleet haaksirikosta, jotka kelluvat historiallisesta sumusta, antavat meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin sekä sitä että meidän aikaamme . ( Gasan Huseynov ) [4] .
” Tämä romaani on potentiaalinen eurooppalainen bestseller, jonka kirjoittaja mestarillisesti ja ammattimaisesti, ilman leikkauksia ja lukkoja kertoo tarinan nuorelle appelsiinimyyjälle antautuneen posliinioikeuden vanhasta mestarista. Kepponen? Godville? Korkealla kuin siellä, mutta tunnelma, takapuoli, enemmän yksityiskohtia välityksistä, hinnoista ja äänistä, sanavarasto ja sankarin työtovereiden perinteet valaistumisen tunnissa - kaikki romaanissa on kirjoitettu suurella tiedolla, tahdikkuudella ja psykologisella tavalla. perekonlivistyu . (Igor Bondar-Tereštšenko) [5]
Romaanissa merkityksettömyyden linja on vahvempi kuin vallan vastustuksen linja: mestarin outo rakkaus oranssia kauppiasta kohtaan, joka huipentui toisen ”luonnollisen koon”, tämän töykeän idiootin voittoon, joka myös lopulta syttyi vastustamaton intohimo jo heikkotahtoiseen ja kuolevaisesti sairaaseen isäntään. Et voi paeta luontoa, ja demoninen demiurgi itse osoittautuu sokean luonnollisen tahdon leluksi ... ”(Aleksandro Markov) [6]
Tarinan ihmiset ovat kuin hedelmiä : myyjä Andreas, ikään kuin sodan tulipalossa kuollut, herää henkiin paitsi posliinitehtaan uunissa, myös Oberbossiererin kodissa. Hakatut hahmot muistuttavat symbolisesti nimihenkilöä Tournain joukkomurhassa kaatuneita. Ja Jean-Jacques itse, eikö hänestä tule muovattavaa savea valistetun irstailijan käsissä? » (Konstantin Lvov) [7]