| Andrea Navagero | |
|---|---|
| Rafael . Andrea Navagero ja Agostino Beazzano, yksityiskohta | |
| Syntymäaika | 1483 [1] [2] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 8 päivänä toukokuuta 1529 |
| Kuoleman paikka | |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | runoilija , kirjailija , diplomaatti , kasvitieteilijä |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Andrea Navagero ( italialainen Andrea Navagero ; 1483 , Venetsia - 8. toukokuuta 1529 , Blois ) oli italialainen venetsialainen humanisti, diplomaatti, runoilija ja puhuja.
Hän oli kotoisin jalosta ja varakkaasta venetsialaisesta perheestä. Hän sai koulutuksensa Padovassa , jossa hänen opettajiaan olivat Marcos Musuros ja Pietro Pomponazzi . Venetsiassa hän teki yhteistyötä Aldus Manutiuksen kanssa muinaisten kirjailijoiden latinankielisten tekstien julkaisemisessa ja toimitti näihin painoksiin muistiinpanoja. Hän otti Ciceron mallina ja osoitti suurta oratorista lahjakkuutta Bartolomeo d' Alvianon ja Doge Loredanon muistoksi pitämissään hautajaisissa. Vuonna 1506 hän sai Venetsian tasavallan historiografin arvonimen, ja vuonna 1516 hän johti Pietarin kirjastoa. Mark ja jatkoi työskentelyä "History of Venetsian" parissa (tämän esseen viimeisteli lopulta Pietro Bembo ).
Pavian taistelun jälkeen hänet lähetettiin suurlähettilääksi ensin Kaarle V :lle Madridiin (hän oli Espanjassa 1525-1528, osallistui lukuisiin neuvotteluihin Barcelonassa , Toledossa , Valladolidissa ), sitten Francis I :lle Pariisiin ; Espanjan ja Ranskan matkoja hän kuvailee äidinkielellään viidellä kirjaimella. Hän kuoli Ranskassa alle vuosi saapumisensa jälkeen.
Hän oli elämänsä aikana useita kertoja Venetsian tasavallan edustajana kuuluisien hallitsijoiden hautajaisissa. Hänellä tiedetään olleen omat puutarhat Trevisossa ja Muranossa . Hänen kokoomateoksensa painettiin Venetsiassa (1530), Baselissa (1546) ja Padovassa (1518). Erityisen kuuluisia ovat ESBE :n mukaan Navageron "pienet, erittäin tyylikkäät" Catulluksen tyyliin kirjoitetut runot : " Epigrammatum lib. I " ja " Eclogae libri II " (latinaksi ja italiaksi). Du Bellay sävelsi useita Navageron jäljitelmiä ranskaksi, ja Simon käänsi hänen runonsa Choix de poésies érotiques -kirjassaan (1786).