| Antikythera laiva | |
|---|---|
|
Antikythera-mekanismi |
|
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Antikythera-alus on luuranko muinaisesta laivasta, joka upposi 1. vuosisadan alussa eKr. e. Kreikan Andikitiran saaren edustalta , joka löydettiin vuonna 1900. Kreikan retkikunta järjestettiin vuosina 1900-1901. jäännösten tutkiminen merkitsi alkua tieteelliselle lähestymistavalle historian ja kulttuurin uponneiden monumenttien tutkimukseen [1] . Aluksen veden alla vuosina 1900-1902 tehdyistä kaivauksista tuli ensimmäinen tällainen operaatio, joka loi pohjan vedenalaiselle arkeologialle .
Alus löydettiin lokakuussa 1900, kun kapteeni Dimitrios Kondoksen johtama sieni-sukeltajaryhmä päätti odottaa Antikytheran saarella myrskyn loppua, joka esti heitä muuttamasta kotiin. Ajan kuluttamiseksi he alkoivat sukeltaa saaren lähellä käyttämällä sukelluspukuja.
Elias Stadiatos näki ensimmäisenä laivan, joka oli 60 metrin syvyydessä, ja hän ilmoitti asiasta pintaan. Hän kuvaili merilevän peittämää alusta "kasa mätäneviä ruumiita" pohjassa. Peläten Eliaksen saavan hiilidioksidimyrkytyksen ja hallusinaattien, retkikunnan johtaja Kondos vajosi itse pohjaan ja nousi melko nopeasti pronssisen patsaan kädellä. Ennen saarelta lähtöä sukeltajat poistivat aluksesta monia pieniä esineitä.
Jatkotyötä esineiden nostamiseksi suorittivat sienisukeltajat yhdessä Kreikan opetusministeriön ja maan merivoimien kanssa (katso höyrylaiva " Mikali "). Vuoteen 1902 mennessä nostettiin lukuisten pienten esineiden lisäksi patsaita "filosofin päästä", pojasta, kiekonheittäjästä, " Antikythera ephebe ", Herakles , marmorihärkä ja pronssinen lyyra.
Tunnetuin löytö tehtiin 17. toukokuuta 1902, kun arkeologi Valerios Stais löysi Antikythera-mekanismin . Tätä mekanismia on pitkään pidetty muinaisena mekaanisena kellona, mutta nyt uskotaan laajalti, että tämä on jonkinlainen kuu- ja aurinkokalenteri.
Laiva tehtiin tammesta ja jalavasta. Laudat yhdistettiin pronssisilla nauloilla ja peitettiin osittain lyijylevyllä. Ensimmäisenä aluksen osia tutkinut Peter Throckmorton määritti laivan pituudeksi noin 30 metriä, leveydeksi noin 10 metriä ja kantokyvyksi noin 300 tonnia. Koska aluksen tärkeitä osia, kuten keulaa, perää ja kansia ei ole säilytetty, sen suunnittelusta voidaan tehdä vain rajallisia johtopäätöksiä. Elossa olevat laudat ovat huomattavan paksuja, joten alus osoittautui erittäin vahvaksi. Hylystä löydettiin monia paanuja, jotka luultavasti kuuluivat laivaan ja peittivät osan kannesta. Lyijyputki tulkitaan osaksi viemärijärjestelmää.
Vaikka esineet haettiin aluksesta kahden vuoden aikana, niiden päivämäärä osoittautui vaikeaksi ja aikaa vieväksi. Joten muiden vastaavien esineiden tyylin perusteella suurin osa pronssipatsaista ajoitettiin 4. vuosisadalle eKr. e., ja marmori - I vuosisadalla eKr. e.
Aluksi uskottiin, että laiva vei Ateenasta osan lunnaista, jotka kaupunki maksoi diktaattori Sullalle vuonna 86 eaa. e. Tämän vahvisti Lucianin maininta, että yksi Sullan laivoista upposi lähellä. Monet laivan keramiikkaesineet ajoitettiin tälle ajanjaksolle (70-80 eKr.).
Laivan puun radiohiilianalyysi antoi päivämäärän vuodelle 220 eaa. e. ± 43 vuotta. On kuitenkin mahdollista, että alus on tehty vanhasta puusta tai rakennettu paljon aikaisemmin kuin sen hylky.
Myöhemmin vuonna 1974 julkaistut tiedot Antikythera-mekanismin kirjoitusten analyysistä määrittelivät mekanismin valmistusajankohdan 87 eKr. e., ja törmäyksen hetki - muutaman vuoden kuluttua.
Vuonna 2012 meriarkeologi Brendan P. Foley, joka oli aiemmin Woods Hole Oceanographic Institutesta Yhdysvalloissa ja vuodesta 2017 Lundin yliopistossa Ruotsissa, sai Kreikan hallitukselta luvan tehdä uusia sukelluksia koko Antikytheran saarella. Lokakuussa 2012 sukeltajat aloittivat projektin toisen johtajan Theotokis Theodulun johdolla kolmen viikon alustavan kartoituksen käyttäen uudelleenhengityslaitteita, jotta pitkiä sukelluksia voidaan tehdä jopa 70 metrin syvyyteen, jotta paikasta voitaisiin tehdä kattavampi tutkimus. Tiimi suoritti saaren vedenalaisen ympäripurjehduksen, dokumentoi useita erillisiä löytöjä, siirsi Antikytheran hylyn ja tunnisti toisen muinaisen hylyn muutaman sadan metrin päässä Antikytheran hylystä. 12
Hellenic Underwater Antiquities Eforado (USA) jatkoi tutkimusta Antikytherassa. Vuosina 2014 ja 2015 hän teki robottitutkimuksia kahdelle entiselle hylkylle yhteistyössä Woods Hole Oceanographic Instituten ja Sydneyn yliopiston Australian Field Robotics Centren kanssa. Antikytheran hylyn myöhemmissä kaivauksissa 2014-2016 aluksesta saatiin uusia löytöjä: puuelementtejä rungosta tai kannesta, yksityiskohdat kahdesta lyijyankkurista, valtava lyijypeltirengas, lyijyrungon levyt, erilaiset pronssiset naulat ja piikit sekä pronssitakila. Löytyi myös monia ylellisyyksiä, mukaan lukien patsaisiin kuulunut kaksi suurta pronssikeihää, marmoriveistoksen vasen käsivarsi, koristeelliset lasikulhot, useat eri tyyliset ehjät keraamiset kannut ja kultasormus, joka oli hyvin samanlainen kuin vuonna 1976 kunnostettu sormus. 13 14 Poikkeuksellinen löytö on delfiininä tunnettu ikivanha ase, 100 kg:n rautakärjeinen lyijypommi, joka on suunniteltu pudotettavaksi laivan keulasta kannen poikki hyökkäävän laivan runkoon. Tämä on ainoa tunnettu esimerkki taistelevasta delfiinistä. 31. elokuuta 2016 haaksirikkoutumisesta löydettiin 2 000 vuotta vanha ihmisen luuranko, lempinimeltään Pamphilus.
Syys-lokakuussa 2017 ja lokakuussa 2019 Yhdysvalloissa jatkettiin kaivauksia, joiden tuloksena veistoksesta löydettiin pronssinen käsi sekä muita pronssi- ja marmoripatsaita. Orgaanisten löydösten joukossa olivat ihmisen luurangojen jäänteet ja suurin osa rungon nivelletuista lankkuista ja laivojen rungoista. Tiimi löysi myös kauniisti muotoillun punaisen marmorin palan, joka saattoi olla sarkofagin kansi, ja salaperäisen pronssikiekon, joka kuvaa härkää.