| Arkady Shtypel | |
|---|---|
| Nimi syntyessään | Arkady Moiseevich Shtypel |
| Syntymäaika | 14. maaliskuuta 1944 (78-vuotiaana) |
| Syntymäpaikka | Kattakurgan |
| Kansalaisuus | Neuvostoliitto , Venäjä |
| Ammatti | runoilija, kääntäjä, kriitikko |
| Teosten kieli | Venäjän kieli |
| Debyytti | 1989 |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Arkady Moiseevich Shtypel (s . 14. maaliskuuta 1944 ) on venäläinen runoilija, kääntäjä ja kriitikko.
Syntynyt vuonna 1944 Kattakurganin kaupungissa Samarkandin alueella. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Dnepropetrovskissa . Vuonna 1965 hänet erotettiin Dnepropetrovskin valtionyliopistosta (DSU) kirjallisen toiminnan vuoksi, ja häntä syytettiin yrittämisestä kirjoittaa ja levittää sosialistista realismia vastaan suunnattua kirjallista manifestia. Tämän ohella A. Shtypelia syytettiin neuvostoideologian ja ukrainalaisen nationalismin herjaamisesta. Palveltuaan armeijassa hän suoritti opinnot poissaolevana ja sai teoreettisen fysiikan tutkintotodistuksen. Asunut Moskovassa (vuodesta 1968 ). Hän työskenteli akustisena insinöörinä, radiologina, matematiikan opettajana, asentajana, valokuvaajana, vartijana. 90-luvun alussa hän oli yksityinen yrittäjä "sukkula"-kaupassa, hän matkusti Kiinaan sukkulaprikaatin kanssa . Hän opiskeli Moskovan kirjailijajärjestön "Ensimmäisen kirjan laboratoriossa", jota johti Olga Chugai .
Ensimmäinen julkaisu julkaistiin vuonna 1989 runollisen underground-yön kansalaisten antologiassa. A. Shtypel on Arion-lehden runo-osion pysyvä kirjoittaja. Ensimmäisen ukrainalaisen poetry slamin voittaja Kiev Lavra -festivaaleilla ( Kiova , 19. toukokuuta 2006 [1] ) ja muissa vastaavissa turnauksissa [2] . Ensimmäinen kirja julkaistiin 58-vuotiaana.
Julkaisi käännöksiä englanninkielisestä runoudesta venäjäksi, mukaan lukien Shakespearen sonetit , Dylan Thomasin runot . Hän julkaisi myös kirjan klassisen venäläisen runouden käännöksistä ( Pushkinista Nabokoviin ) ukrainaksi . Tämä oli mielenkiintoinen, hieman leikkisä yritys luoda uudelleen mahdollinen Puškinin ja Puškinin jälkeisen aikakauden ukrainalainen runoilija [1] .
Ensinnäkin Shtypelin säkeet ovat selkeitä. Tämä ei tarkoita, että ne olisivat alkeellisia, päinvastoin. Mutta jakeen selkeyden tunne on mielestäni tärkein asia, joka jää kirjan lukemisen jälkeen. Selkeys on itse asiassa melko mystinen asia. Se liittyy ensisijaisesti tiukkaan ajatteluun ja luonnon visuaaliseen geometriaan. Esimerkiksi Euklidisella, suoralla klassisella avaruudella, aistimusten erottelulla ja yksiselitteisyydellä. Runoilija ei halua hämärtää tai hämärtää mitään - päinvastoin hän selventää ja korjaa havainnon väistämättömiä vääristymiä. Luonto on perustaltaan yksinkertainen, ja monien omien ennalta harkittujen suunnitelmiensa vuoksi siitä aidattu ihminen ei näe sitä - ja siksi hän pitää sitä sekä monimutkaisena että hämmentävänä. Shtypel on yksinkertainen, mutta terävänäköinen. Ja nämä ominaisuudet ovat yleensä ristiriidassa keskenään. Yksinkertainen pitää itsestäänselvyytenä sen, mitä terävänäköinen näkee läpi. On siis vain yksi johtopäätös: Shtypel näkee eri tavalla kuin me, ja uskoo vain siihen, mitä hän itse näkee. — Vladimir Gubailovsky , venäläinen lehti [3]