Ataev, Pulat

Pulat Ataev
Syntymäaika 30. huhtikuuta 1923( 30.4.1923 )
Kuolinpäivämäärä 12. joulukuuta 2000 (77-vuotias)( 2000-12-12 )
Liittyminen  Neuvostoliitto
Armeijan tyyppi jalkaväki
Palvelusvuodet 1942-1947 _ _
Sijoitus
työnjohtaja
Taistelut/sodat Suuri isänmaallinen sota
Palkinnot ja palkinnot
Isänmaallisen sodan ritarikunta, 1. luokka
Kunniaritarikunta, 1. luokka Glory II asteen ritarikunta Glory III asteen ritarikunta

Pulat Ataev ( 30. huhtikuuta 1923 - 12. joulukuuta 2000 ) - Suuren isänmaallisen sodan osallistuja , kunnian ritarikunnan täysi haltija (1944).

Elämäkerta

Syntynyt 30. huhtikuuta 1923 Khujandin kaupungissa työväenluokan perheessä. Hän valmistui 7. luokasta, työskenteli ladontana Leninabadin aluepainossa.

Vuonna 1942 hänet kutsuttiin Puna-armeijaan Leninabadin alueen sotilasrekisteri- ja värväystoimistoon, marraskuusta 1942 lähtien hän oli Suuren isänmaallisen sodan rintamalla.

16. joulukuuta 1943 sotamies Ataev, joka oli 2. Ukrainan rintaman 57. armeijan 52. kivääridivisioonan 127. erillisen tiedustelukomppanian tiedusteluupseeri , tunkeutui taistelussa Krasnokonstantinovkan kylän lähellä Petrovskin piirissä Kirovogradin alueella . vihollislinjojen takana olevan ryhmän kanssa ja tuhosi konekiväärimiehistön, otti taistelukentältä ulos 2 haavoittunutta sotilasta. 28. joulukuuta 1943 hänelle myönnettiin 3. luokan kunniamerkki.

5. helmikuuta 1944 Kotovkan kylän pohjoispuolella, Gaivoronskin alueella , Kirovogradin alueella, partioryhmä murtautui vihollisen korsuun, tappoi 2 vihollissotilasta ja vangitsi arvokkaita asiakirjoja. Myöhemmin, yöllä 17. helmikuuta 1944, Bayrokin kylän alueella Petrovskin alueella, Kirovogradin alueella, hän vangitsi partioryhmän kanssa kolme saksalaista sotilasta. 4. maaliskuuta 1944 hänelle myönnettiin 2. luokan kunniamerkki.

Yöllä 28. maaliskuuta 1944, lähellä Nikolaevin alueen Domaninsky-alueen Bogdanovskin maatilaa, hän osana partioryhmää eliminoi 3 konekivääriä ennen vihollissotilaiden erottamista ja vangitsi kuusi vihollissotilasta. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 13. syyskuuta 1944 antamalla asetuksella hänelle myönnettiin 1. asteen kunniamerkki, jolloin hänestä tuli kunniamerkin täysi haltija.

Vuonna 1946 hänet kotiutettiin, demobilisoinnin jälkeen hän palasi kotimaahansa. Vuonna 1959 hän valmistui Pedagogisesta instituutista, työskenteli myöhemmin osastopäällikkönä Tadžikistanin tiedon ja toteutettavuustutkimusten tutkimuslaitoksessa.

Kirjallisuus