Balkan-romaaninen (itäromaaninen) kielten alaryhmä on yksi alaryhmistä, jotka on tunnistettu osaksi romaanisten kielten ryhmää . Rakenteellisesti itäromaaniset kielet vastustavat niin kutsuttuja länsiromaanisia kieliä monin tavoin , vaikka niillä on yhteinen esi-isä heidän kanssaan - kansan latina . Sisältää viisi kieltä. Samaan aikaan balkan-romaaninen puhe erottuu romaanisten kielten ryhmän suurimmasta omaperäisyydestä ja paljastaa niin sanottujen kontaktikielten piirteet , jotka muodostuvat useiden toisiinsa liittymättömien kielialueiden risteyksessä. Siten kaikilla kielellisillä tasoilla itäromaaniset kielet osoittavat yhtäläisyyksiä viereisten slaavilaisten kielten, albanian ja kreikan, kanssa, muodostaen niiden kanssa niin sanotun Balkanin kieliliiton .
Termit "balkanromaaninen kieli" ja "balkanin latina" eivät tarkoita yhtä (proto)kieltä, vaan eri kielimuunnelmia, jotka ovat kehittyneet eri olosuhteissa [1] .
Balkan-romantiikan alaryhmä on romanssien joukossa pienin (noin 5 % kaikista romanssien puhujista maailmassa). Itäromaanisia puhujia on yhteensä noin 28 miljoonaa ihmistä [2] . Toimivimpia ovat romanian kieli ( Romania ) ja moldavan kieli Moldovan tasavallan ja Transnistrian alueella. Näissä kahdessa suurimmassa kielessä on huomattava määrä alueellisia murteita ja patoisia , joista useimmat ovat kuitenkin toisiaan ymmärtäviä. Vuoden 1990 jälkeen balkan-romaanisten kielten puhujien määrä on laskenut nopeasti luonnollisen uupumuksen ja intensiivisen maastamuuton vuoksi, pääasiassa taloudellisista syistä. Assimilaatio on merkittävää myös Romanian ja Moldovan ulkopuolella.
Etelä-Tonavan kielet - Megleno-Romania ja Aromania - kuten istro-romania, ovat sukupuuton partaalla ja ovat jakautuneet pääasiassa maaseutuväestön keskuuteen Balkanin syrjäisillä vuoristoalueilla. Yhdessä Serbian, Kroatian, Pohjois-Makedonian, Kreikan ja Ukrainan roomalais-slaavilaisten kaksikielisten kanssa balkan-romaanisten kielten puhujia on noin 25 miljoonaa (noin 5% kaikista romaanin puhujista maailmassa). Romanian ja moldavan kielillä on luotu rikas taiteellinen ja tieteellinen kirjallisuus.
Balkan-romaaniset kielet, kuten länsiromaaniset kielet, syntyivät 2.-3. vuosisadalla jKr. kansankielellä tapahtuneen latinan kehityksen seurauksena, minkä jälkeen se joutui kosketuksiin ympäröivien kielten kanssa - kreikan, turkin, albanian ja erityisesti slaavilaiset kielet.
Balkan-romaanisten kielten historia on melko ristiriitainen, mikä selittyy kahdella syyllä: historiallisten lähteiden, erityisesti kirjallisten, puute sekä poliittiset intressit. Romanian kielen kehityksestä on olemassa useita versioita, jotka perustuvat erilaisiin tulkintoihin itäromaanisten kansojen historiasta. Yleisesti ottaen nykyaikaisten balkan-romaanisten kielten muodostumisen kronologia, joka perustuu Dacian kansan latinaan, on seuraava:
Balkan-romaani (itäromaani) -alaryhmään kuuluvat pohjoistonavan ja etelätonavan kielet [5] .
Pohjois-TonavaLähteet sisältävät myös nimen "dako-romaaniset kielet" [6] .
Jotkut nykyajan kielitieteilijät [12] uskovat, että " romania " ja "moldavia" ovat saman kielen eri nimiä ( linguonyymejä ) [13] [14] , kun taas toiset lähteet [15] [16] [17] (esim. bolshaya venäjä tietosanakirja ), moldan kieltä pidetään yhtenä itäromaanisista kielistä [18] .
Etelä-TonavaRakenteellisesti itäromaaniset kielet vastustavat niin kutsuttuja länsiromaanisia kieliä monin tavoin , vaikka niillä on yhteinen esi-isä heidän kanssaan - kansan latina . Ominaisuuksia ovat:
Itäromaanisten kielten omaperäisyys johtuu niiden varhaisesta (3. vuosisadasta) eristyneisyydestä Länsi-Euroopan suurimmasta romaanisesta massiivista siirtolaisten, pääasiassa slaavien, unkarilaisten ja saksalaisten, toimesta. Itäromaanisten kielten substraatti on enimmäkseen daakialaista, ei kelttiläistä/välimerellistä/kursiivista, kuten lännessä. Itä-Romanian slaavilaisten kielten superstratum -vaikutteet ovat erittäin vahvoja, ja ne havaitaan kaikilla Balkan-romaanisten kielten tasoilla. Adstraattisia elementtejä on lukuisia (unkari, kreikka, turkki, saksa, gallismit jne.). 1800- ja 1900-luvuilla yritettiin määrätietoisesti lähentää näitä kahta kieliryhmää leksikaalisesti latinisoimalla romanian sanastoa, suurin balkan-romaanisista kielistä.