Borodaevka (Saratovin alue)

Borodaevka  on kylä Marksovskin alueella Saratovin alueella . Se on osa Osinovskin kuntaa. Perustettiin vuonna 1767 Saksan Boaron siirtomaaksi .

Maantiede

Kylä sijaitsee alueen länsiosassa Maly Karamanin oikealla rannalla muutaman kilometrin päässä sen Volgan suulta. Etäisyys Saratoviin on 61 km, Marksin aluekeskukseen - 9 km. Aluekeskuksen läpi kulkee kunnan sisäinen tie, johon kylää yhdistää asfalttitie.

Historia

Nykyaikaisen Borodajevkan läheisyyteen kaukaisessa menneisyydessä asettuneet kansat jättivät jälkeensä useita hautakumpuja, joista tunnetuimmat ovat Kalmykskaya Gora ja Runtal. Tiedemiehet pitävät niistä löydetyt esineet ja haudat keskipronssikaudella. Ensimmäisen esineen löysi P. D. Rau vuonna 1926, minkä jälkeen se julistettiin muinaisen historian suojelualueeksi. Toisen ryhmän kaivaukset suoritettiin ensimmäisen kerran vuonna 1939 I. V. Sinitsynin johdolla.

Saksalaisen Boaron äitisiirtokunnan perusti 7. kesäkuuta 1767 uhmakas paroni Beauregard. Ensimmäiset asukkaat olivat 109 perhettä (152 miestä ja 129 naista) Dessausta, Zerbstistä, Köthenistä, Sachsenista ja Mecklenburgista. Asukkaat puhuivat saksin murretta. Kauppareitti Nikolaevskista Saratoviin kulki Boaron kautta, väkiluku vuonna 1859 oli 2233 henkilöä (1090 naista ja 1143 miestä, 180 kotitaloutta). Siirtomaa kuului Samaran läänin Nikolajevskin piirikunnan Ekaterinenshtadt-alueeseen, siellä oli koulu ja luterilainen kirkko (oma seurakunta avattiin myöhemmin, vuonna 1905). Samaran maakunnan tilastokomitean vuoden 1910 mukaan Boaron kylässä oli 477 kotitaloutta, joissa oli 3685 miestä ja 2438 naista. siellä oli kaksi höyrymyllyä, lampaannahkatehdas ja öljytehdas, kaakossa oli vihannesviljelmä Runtal (jonka mukaan kärryryhmä myöhemmin nimettiin). Lapset opiskelivat zemstvon seurakuntakouluissa, vuonna 1911 avattiin toinen koulu - kyläläisten keräämistä varoista rakennettu alakoulu. Ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen se sai nimekseen Borodaevka.

Osana Volga-saksalaisten ASSR:ää siirtomaa oli Marxstadtin kantonin karjujen kyläneuvoston keskus, vuonna 1926 se koostui 523 kotitaloudesta, joissa asui 3064 ihmistä. siellä oli osuuskauppa, alakoulu, kirjasto ja lukukota. Kyläneuvostoon kuului myös noin 20 ympäröivää maatilaa ja pientilaa, ennen kollektivisointia kyläneuvostoon suunniteltiin 13 kylän järjestämistä, mutta niitä ei saatu valmiiksi ja siirtokunta säilytti koskemattomuutensa. Ennen sotaa paikallinen koulu sijaitsi vanhassa vuonna 1911 rakennetussa rakennuksessa ja myllyn ja kauppias Kremermerkerin kaksikerroksinen talo siirtyi siihen vuonna 1918. Vuonna 1941 saksalaiset karkotettiin kylästä Siperiaan, itse asutus nimettiin uudelleen Borodaevkaksi. Autio kylä alkoi elvyttää läntisten alueiden asukkaat, jotka evakuoitiin ja asettuivat Volgan rannoille, sekä vierailevat kollektiiviset viljelijät. Vuoteen 1953 asti koulu oli seitsenvuotiskoulu, sitten vuoteen 1969 asti kahdeksanvuotiskoulu. Toukokuussa 1967 muurattiin uusi koulurakennus, joka rakennettiin malliprojektin mukaan nimetyn kolhoosin kustannuksella. S. M. Kirov ja otettiin käyttöön 1. syyskuuta 1969, minkä jälkeen koulu toimi lukion asemassa neljä vuosikymmentä.

Infrastruktuuri

Pääkoulu, päiväkoti, kulttuurikeskus, FAP, ruokakaupat. Kylän keskustassa on veistosmonumentti Suuren isänmaallisen sodan taistelukentillä kaatuneille.

Väestö

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Koko Venäjän väestölaskenta 2010. Saratovin alueen väestön määrä ja jakautuminen . Käyttöpäivä: 6. heinäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 6. heinäkuuta 2014. (Venäjän kieli)
2. ↑ Koryakov Yu. B. Venäjän siirtokuntien etnokielinen koostumus  : [ arch. 17. marraskuuta 2020 ] : tietokanta. – 2016.