Tuulinen, Vladimir Stepanovitš
| Vladimir Stepanovitš Vetryanoy | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 03.1926 | ||
| Kuolinpäivämäärä | 26. joulukuuta 1944 | ||
| Liittyminen | Neuvostoliitto | ||
| Armeijan tyyppi | jalkaväki | ||
| Palvelusvuodet | 1943-1944 _ _ | ||
| Sijoitus |
 |
||
| Taistelut/sodat | Suuri isänmaallinen sota | ||
| Palkinnot ja palkinnot |
|
||
Vladimir Stepanovitš Vetryanoy ( 3. maaliskuuta 1926 - 29. joulukuuta 1944 ) - puna-armeijan sotilas, 1. Ukrainan ritarikunnan 167. jalkaväkidivisioonan 465. jalkaväkirykmentin konekiväärirykmentin ampuja, täysi haltija of Glory (1945).
Elämäkerta
Syntyi maaliskuussa 1926 Lyutezhin kylässä, Dymerskyn piirissä, Kiovan alueella, työväenluokan perheessä.
Hän sai keskeneräisen toisen asteen koulutuksen.
Vuonna 1943 hänet kutsuttiin puna-armeijaan Kiovan alueen Dymersky-piirin sotilasrekisteri- ja värväystoimistoon, siitä lähtien hän oli rintamassa.
Yöllä 7. toukokuuta 1944 sotamies Vetryanoy tunkeutui 1. Ukrainan rintaman 1. armeijan 167. jalkaväkidivisioonan 465. jalkaväkirykmentin konepistoolien joukossa osana tiedusteluryhmää. vihollisen sijainti Trebukhovtsyn maatilan alueella Lvovin lounaispuolella ja vangitsi "kielen". Peitti tovereidensa vetäytymistä, hän tappoi noin 10 vihollissotilasta ja otti kaksi sotilasta vangiksi. 8. toukokuuta 1944 hänelle myönnettiin 3. luokan kunniamerkki.
19. heinäkuuta 1944 taistelussa Glinkan kylästä Lvovin laitamilla hän siirtyi eteenpäin ja tuhosi 2 vihollisen tulipistettä konekiväärillä ja osallistui myös 20 vihollissotilaan vangitsemiseen tässä taistelussa. 12. elokuuta 1944 hänelle myönnettiin 2. luokan kunniamerkki.
18. syyskuuta 1944 taistelussa Pshibushevin (Puola) asuttamisesta hän tukahdutti konekiväärin. Kulkiessaan vihollislinjojen taakse konekiväärituli tappoi yli 10 vihollisen jalkaväkeä. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 24. maaliskuuta 1945 antamalla asetuksella hänelle myönnettiin 1. asteen kunniamerkki, josta tuli kunnian ritarikunnan täysi haltija.
Taistelussa Sychevtsyn kaupungista Tšekkoslovakian alueella hän otti joukkueen komennon ja nosti taistelijat bajonettihyökkäyksessä.
29. joulukuuta 1944 hän haavoittui taistelussa, evakuoitiin sairaalaan ja kuoli samana päivänä vammoihinsa.
Kirjallisuus
- Vetryanoy Vladimir Stepanovitš :: Venäjän federaation puolustusministeriö
- [az-libr.ru/Persons/000/Src/0003/cf586cec.shtml Kolmen asteen kunniakunnan kavalierit: lyhyt elämäkertasanakirja] / Ed. toim. College D.S. Sukhorukov. - M . : Military Publishing House, 2000. - 703 s. — ISBN 5-203-01883-9 .
- Vladimir Stepanovitš Tuulinen . Sivusto " Maan sankarit ".