| Saksalainen Jevgenievitš Vlasov | |
|---|---|
| Syntymäaika | 24. elokuuta 1966 (56-vuotias) |
| Syntymäpaikka | |
| Ammatti | runoilija |
Saksalainen Evgenievich Vlasov ( 24. elokuuta 1966 , Moskova ) on runoilija, kääntäjä englannista, valkovenäläisestä, georgiasta, uzbekista, ukrainasta ja muista kielistä.
Fazil Iskander -palkinnon (2021) ja useiden muiden palkintojen saaja .
Syntynyt 24. elokuuta 1966 Moskovassa. Vuonna 1983 hän tuli Moskovan valtionyliopiston Aasian ja Afrikan maiden instituuttiin , mutta häneltä jäi puoli pistettä ja päätyi siten Moskovan valtionyliopiston filologiseen tiedekuntaan . Valmistui vuonna 1990 venäjän kielen laitokselta. Julkaistu aikakauslehdissä "Znamya" , "New World" , "Volga" , "Khreschatyk", "Continent" , "New Coast", "Interpoetry", "Modern Poetry" jne. Ensimmäinen runojen julkaisu - lehdessä "Spark" (1992).
Moskovan kirjailijaliiton jäsen .
Hän pitää mieluummin "pienten kirjainten" runoista, jossa ei ole välimerkkejä. Hänen puheensa virtaa kuin itsestään, eli paranen taas, se lentää ... mutta se pysähtyy ajoissa, hyvin ajoissa. Kirjoittajan irtautuminen (josta syntyy vaikutelma, kun lukee tällaisia säkeitä) osoittautuu vääräksi: hän näkee kaiken täydellisesti, hän ei kaipaa mitään, ja kun minusta näyttää siltä, että Bacchuksen anteliaisuuden painamana runoilija häviää nyt. hallita puoliunessa olevaa mutistamista, hän avaa silmänsä ja sanoo: Tässä, kaikki, mikä minua valtasi, sanoin. Ja minä, antaen hänelle anteeksi "Elabuga", "Brueghel", "Clear" (eli Yasnaya Polyana), ajattelen hieman huolestuneena: mistä kirjeestä hän kirjoittaa esimerkiksi "Neitsyt Marian"?
Mutta oli miten oli, ymmärrän selvästi, ettei hänen unelmansa ole Lermontovin "unohtaa ja nukahtaa": se on unohdusta luovassa mielikuvituksessa. Ja sellaiseen unelmaan tarvitset - vaivaa, elämän viehätystä. Hänen unelmansa on arjen ja turhuuden yläpuolella kohoavan pikkuisen, alhaisen, merkityksettömän unohdutus. Mutta vasta näinä hetkinä syntyy ylevä, toisin sanoen totuus.
- Emil Sokolsky. Kirjallisuuskriitikko.
Minusta oli hämmästyttävää, kuinka Vlasov puhuu ensimmäisessä persoonassa. Joskus kirjoittajan ääntä kuullaan harvoin, joskus tulee tunne, että hänet on poistettu tarkoituksella, jotta aineellinen maailma voisi puhua selvemmin itsestään. Ääni voi kuulostaa jatkuvasti, kopioiden vaativan lapsen intonaatiota, mutta katoaa ulkoisen, ylivoimaisen maailman melun taakse, ja siksi yhtäkkiä esiin tuleva "minä" näyttää harvinaiselta, yksinäiseltä ja yksinäiseltä. Harvinainen "minä" on lapsellinen "minä", aikuisille kuulumattomia puheita itsepäisyydestä, arkuudesta, puolustuskyvyttömyydestä, päättäväisyydestä: "Mutta en pelkää pisaraa tai muutakaan", "en tiennyt mitä vastata". Ja lapsuudelle ominainen tila, joka ei johdu siitä, että ei ymmärrä tapahtuvan olemusta, vaan tietämättömyydestä välttämättömistä sanoista - "näen ja kuulen enkä voi kertoa", - joka on ominaista lapselle ja runoilija, mutta lapsi ei vielä tiedä, ettei kaikkeen ole sanoja, ja runoilijalla on jo kielen ulkopuolinen, sanakirjan ulkopuolinen kokemus.
- Maria Markov . Runoilija. En itselleni, valokuvaa varten. Kirjallisuus.
Minusta tuntuu, että German Vlasovilla on hyvä ominaisuus runoilijaksi - hän osaa kuunnella itseään ulkopuolelta. Hän osaa katsoa sivua runoineen ulkopuolisen silmin. Ja hylkää epäilyttävät tai epäonnistuneet. Kuten valokuvasta joskus puuttuu terävyyttä, niin runoudesta joskus puuttuu terävyyttä ja selkeyttä. Mutta voit "indusoida" kaiken tämän sydämessäsi - sisäisellä työllä ja tietoisella valinnalla. German Vlasov kirjassa "Golden Silver Fish" onnistui. Tapahtuu, että kirjoitetaan kömpelö rivi, mutta jokin tässä kömpelössä on niin henkilökohtaista, tekijällistä, että runoilija kokee: tätä kömpelyyttä ei pidä korjata omalla paikallaan, ei missään tapauksessa hänen pitäisi korjata tätä riviä. Kuten unohtumaton Nikolai Gumiljov sanoi: "Sinulle on myönnetty korkea kieli, runoilija."
- Aleksanteri Karpenko . "Kasvaa itsestään." Arvostelu German Vlasovin kirjasta "Golden Silver Fish". "Southern Lights", №1(33), 2020