Itäturkkilaiset (idän hun) kielet ovat osa turkkilaisia kieliä . N. A. Baskakovissa tämä taksoni erottuu länsiturkkilaisen (länsi-hunin) haaran vastakohtana .
| Proto-turkkilainen | Itäturkkilainen haara | Uiguurien ryhmä | Sayan-alaryhmä | Muinainen: 1) Orkhon-kirjoitusten vanha kirgisian kieli (= tyukue); 2) vanha uiguuri; Moderni: 3) Tuvan (= Uryankhai, Soyot, Soyon); 4) Karagas (= tofa) | |
| Jakutin alaryhmä | 1) Jakut (Dolganin kanssa) | ||||
| Khakass (Kirgisia) alaryhmä | 1) khakass (kaikilla murteilla); 2) kamasinsky; 3) Kuerik; 4) Shor; 5) Altain kielen pohjoiset murteet (tuba, shalkandu, kumandy); 6) Sary-Yugur | ||||
| Kirgisia-Kypchak-ryhmä | 1) Kirgisia; 2) Altai (altai, teleut, telengit murteet) | ||||
Gorno-altailaiset (keski-idän) kielet luokitellaan perinteisesti itäturkkilaiseksi ja niitä verrataan ensisijaisesti khakassiin. Vaihtoehtoinen tulkinta: samankaltaisuus on toissijaista, nämä kielet ovat sukua Karlukille ja Kypchakille.
Oguz -salarin kieli luokiteltiin itäturkin kieleksi (sajan kieleksi) johtuen itätürkiläisistä lainauksista, erityisesti jalaŋ adax 'paljain jaloin', mutta ajax 'jalka'; adyğ 'karhu'.
Kuten länsiturkkilaiset kielet , itäturkki ei ole puhtaasti sukututkimustakoni. Erot itä- ja länsiturkin välillä ilmenevät morfologisissa, leksikaalisissa, foneettisissa piirteissä, uskonnossa (itäturkin kantajat ovat enimmäkseen ei-muslimeja).
Itäturkkilainen taksoni on tunnustettu O. A. Mudrakin luokituksessa, ja se esiintyy Siperian turkkina . Siperia on jaettu toisaalta jakutiin ja sajaniin sekä toisaalta hakassiin ja gorno-altaihin (mukaan lukien Kirgisia).
M. T. Dyachkalla ja A. V. Dybolla ei ole itäturkkilaista taksonia, erityisesti todetaan jakuutien ja saiaanien erityisen läheisyyden puute.