Gasperskaja, Elena Stanislavovna

Jelena Stanislavovna Gasperskaja
Syntymäaika 26. tammikuuta 1899( 1899-01-26 )
Syntymäpaikka Kaluga
Kuolinpäivämäärä 27. kesäkuuta 1969 (70-vuotias)( 27.6.1969 )
Kuoleman paikka Varsova
Ammatti poliitikko
Palkinnot ja palkinnot

Neuvostoliitto :

Punaisen lipun ritarikunta

Puola :

Puolan uudestisyntymisen ritarikunnan ritariristi

Elena Stanislavovna Gasperskaya ( puolalainen Helena Gasperska-Krygier ) ( 26. tammikuuta 1899 , Kaluga  - 27. kesäkuuta 1969 , Varsova ) - Venäjän ja Puolan vallankumouksellinen, toimittaja, Neuvostoliiton " oikeistoopposition " jäsen.

Elämäkerta

Puolalaisesta perheestä. Isä - Stanislav Krieger, maanmittaaja, päätarjoilija (? - 1933, Moskova). Äiti - Ludwika Krieger. Vuodesta 1902 perhe asui Moskovassa.

Hän valmistui lukiosta Moskovassa. Vuodesta 1918 hän työskenteli kommunistisissa instituutioissa, jotka keskittyivät Puolan vallankumouksen valmisteluun (Puolan asioiden komissaariaatti, Puolan arkisto RKP:n keskuskomitean alaisuudessa (b), miehitetyillä alueilla kommunististen järjestöjen keskustoimisto). RCP:n (b) jäsen vuodesta 1919, kommunistisen sanomalehden Molot toimituksessa, Vilnan työväenkerhon kirjaston apulaisjohtaja. Huhtikuussa 1919, kun kaupungista tuli osa Puolaa, hänet pidätettiin ja lähetettiin keskitysleirille Dąbiuun lähellä Krakovaa. Maaliskuussa 1920 poliittisten vankien vaihto Puolan ja Venäjän välillä tapahtui, Krieger saapui Moskovaan. Hän työskenteli Sofya Dzerzhinskajan sihteerinä Kansalliskomissariaatin kansallisten vähemmistöjen osastolla Neuvostoliiton ja Puolan sodan aikana - Puolan vallankumouskomiteassa Bialystokissa, Grodnossa, Kovnossa, Minskissä. Syyskuusta 1920 lähtien Helena Gasperskan nimellä Danzigissa ja Berliinissä Puolan kommunistisen puolueen agenttina, puoluelehden "Nowy Przeglad" kustantamossa ja toimituksessa. Hän oli kryptografi, sanansaattaja. Juhlanimi - Helenka. Vuodesta 1923 Neuvostoliiton Berliinin-lähetystössä.

Vuonna 1923 hän palasi Moskovaan. Hän työskenteli Moskovan ulkoasioiden kansankomissariaatissa. Vuosina 1925-1927. opiskeli poissaolevana Ya. M. Sverdlovin mukaan nimetyssä kommunistisessa yliopistossa. Vuodesta 1925 Kominternin toimeenpanevan komitean puolalaisessa osastossa, Kominternin kansainvälisten suhteiden sektorin sihteeri.

1920-luvun lopulla - 1930-luvun alussa. työskenteli antistalinisessa oppositiossa, jakoi N. Bukharinin näkemykset . Tunnetun oppositiopuolueen D. Maretskyn vaimo . Pidätettiin 18. helmikuuta 1933 syytettynä osallistumisesta A. Slepkovin ryhmään [1] . 16. huhtikuuta 1933 OGPU-kollegio, tutkittuaan väärennetyt materiaalit, tuomitsi hänet vankeuteen syytettynä osallistumisesta "oikeiston vastavallankumoukselliseen järjestöön, jonka tavoitteena oli taistella aktiivisesti neuvostovaltaa vastaan ​​ja palauttaa kapitalistinen järjestelmä Neuvostoliitto" toteuttaa "aktiivista vastavallankumouksellista toimintaa ja vastavallankumouksellista agitaatiota, joka on suunnattu kansainvälisen porvariston etujen mukaisesti. Vuoteen 1936 asti hän oli vangittuna Suzdalin poliittisessa eristyksessä, sitten hänet karkotettiin Arkangeliin . Vuonna 1937 hänet pidätettiin ja tuomittiin 5 vuodeksi vankeuteen. Hän palveli aikansa Magadanissa. Hänet vapautettiin vuonna 1947 (tai 1946) Hän asui Aleksandrovissa . Vuonna 1949 hän muutti poikansa luo Moskovaan. Hän työskenteli käsityöartellissa ja osuuskunnissa.

Kunnostettu vuonna 1956. Heinäkuussa 1957 hän lähti Puolaan. Hänet haudattiin Varsovassa Powazkin sotilashautausmaalle .

Vuonna 1989 (tai aikaisemmin, vuonna 1956) hänet palautettiin NLKP:hen [2] .

Palkinnot

Muistiinpanot

  1. ↑ N. I. Ježovin erityinen viesti Stalinille V. N. Astrovin kuulustelupöytäkirjaa soveltaen. 11. tammikuuta 1937 // Lubjanka. Stalin ja NKVD:n valtion turvallisuuden pääosasto. Stalinin arkisto. Puolue- ja valtiovallan korkeimpien elinten asiakirjat. 1937-1938. M.: MFD, 2004, s. 19-39.
  2. ↑ NSKP:n keskuskomitean politbyroon toimikunnan kokouksen pöytäkirja nro 10 30-40-luvun ja 50-luvun alun sortotoimiin liittyvän materiaalin lisäselvityksestä liitteineen. 17.10.1989 // RGANI. F. 107. Op. 1. D. 35. L. 40-42.

Kirjallisuus