Pjotr Efimovitš Gluštšenko | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 1925 | ||
Kuolinpäivämäärä | 15. heinäkuuta 1960 | ||
Liittyminen | Neuvostoliitto | ||
Armeijan tyyppi | jalkaväki | ||
Palvelusvuodet | 1942-1945 _ _ | ||
Sijoitus |
![]() |
||
Taistelut/sodat | Suuri isänmaallinen sota | ||
Palkinnot ja palkinnot |
|
Pjotr Efimovitš Gluštšenko ( 1925 - 15. heinäkuuta 1960 ) - Puna-armeijan vartija, 115. Kaartin kiväärirykmentin tiedusteluryhmä, 38. Kaartin Lozovskin punalipukivääridivisioona, 96. Korpsin tai Brest Rifle20 . Etuosa , kunniamerkin (1945) täysi haltija .
Syntynyt vuonna 1925 Slavjanskin kaupungissa , nykyisessä Donetskin alueella Ukrainassa, työväenluokan perheessä.
Helmikuussa 1942 hänet kutsuttiin puna-armeijaan , saman vuoden marraskuusta lähtien hän oli Suuren isänmaallisen sodan rintamalla.
17. tammikuuta 1945 Wkra-joen lähestymistavan tiedustelun aikana, 12 kilometriä Nowy-Dvur-Mazowieckin asutuksesta pohjoiseen, tiedusteluupseeri 70. armeijan 38. kaartin kivääridivisioonan 115. kaartin kiväärirykmentistä. Kaartin 2. Valko-Venäjän rintama, sotamies Gluštšenko yhdessä muiden sotilaiden kanssa ryhtyi taisteluun suuren vihollissotilaiden joukon kanssa, jonka aikana hän tuhosi seitsemän saksalaista sotilasta ja vangitsi neljä. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 8. helmikuuta 1945 antamalla asetuksella hänelle myönnettiin kunnian 3. asteen ritarikunta tästä saavutuksesta.
Helmikuun 8. päivän yönä 1945, Ezernenin ja Trutkovon siirtokuntien alueella, joka sijaitsee 40 km Bydgoszczin kaupungista pohjoiseen , hän aloitti epätasa-arvoisen taistelun vihollisen tiedustelijoiden ryhmän kanssa. jonka seurauksena hän tuhosi noin 10 vihollissotilasta. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetuksella 12. huhtikuuta 1945 hänelle myönnettiin kunnian 3. asteen ritarikunta tästä saavutuksesta.
Gdynian kaupungin hyökkäystaisteluissa 27. maaliskuuta 1945 hän saapui satamaan ja tiedusteli vihollisen tulipisteitä, joihin sitten tykistö osui. 29. kesäkuuta 1945 hänelle myönnettiin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetuksella 1. asteen kunniamerkki, jolloin hänestä tuli kunnian ritarikunnan täysi haltija.
Joulukuussa 1945 hänet kotiutettiin työnjohtajan arvolla. Demobilisoinnin jälkeen hän asui kotimaassaan Slavjanskissa, työskenteli puskutraktorina.
Hän kuoli yllättäen 15. heinäkuuta 1960.