| Herman Gredener | |
|---|---|
| perustiedot | |
| Syntymäaika | 8. toukokuuta 1844 |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 15. syyskuuta 1929 (85-vuotias)tai 18. syyskuuta 1929 [1] [2] (85-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | |
| Ammatit | säveltäjä , kapellimestari , viulisti , musiikinopettaja |
| Työkalut | viulu ja urut |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Hermann Theodor Otto Grädener ( saksa: Hermann Theodor Otto Grädener ; 8. toukokuuta 1844 Kiel - 18. syyskuuta 1929 ) oli itävaltalainen säveltäjä, viulisti ja musiikinopettaja. Karl Gredenerin poika .
Valmistui Wienin konservatoriosta ( 1862 ). Vuosina 1864-1869 . _ _ viulisti Wienin oopperassa . Vuodesta 1873 hän opetti Horakin koskettimistokoulussa , vuodesta 1877 konservatoriossa, vuodesta 1884 professorina; oppilaidensa joukossa, erityisesti Clemens Kraus . Vuosina 1892-1896. johti Wienin lauluakatemiaa . Vuonna 1899 hän siirtyi Wienin yliopiston harmonian ja kontrapunktin oppituoliin , jossa siihen asti oli Anton Bruckner .
Gredener oli melko konservatiivinen kirjailija. Hän omistaa ainoan oopperan St. Zita ( saksa: Die Heilige Zita ), joka esitettiin Wienissä vuonna 1918 , sinfonian, viulukonserton, muunnelmia urkuille, trumpetille ja jousiorkesterille, erilaisia kamariteoksia, joiden joukossa aikalaiset arvostivat kahta jousikvartettoa.
Gustav Mahlerin elämäkerrassa Gredener mainitaan hänen innostuneen reaktion yhteydessä nuorekkaaseen Mahler-pianokvartettoon, joka myöhemmin katosi (Gredener jopa järjesti tästä teoksesta yksityisesityksen yhdessä Wienin omakotitalosta) [3] . Mahler ei ollut niin hyväksyvä Gredenerin musiikkia kohtaan: ollessaan hänen Wienin oopperan päällikkö, hän ei hyväksynyt oopperansa lavastettaviksi [4] . Moritz Rosenthal kertoo muistelmissaan myös aikoinaan Gredener-isän kanssa yhteistyössä toimineen Johannes Brahmsin kaustisista arvosteluista Gredener-pojasta, selittäen niitä kuitenkin kateudella [5] .