| Hyvä mies Sezuanista | |
|---|---|
| Genre | draama |
| Tuottaja | Juri Butusov |
| Lavastus | Aleksandr Shishkin |
| Valosuunnittelija | Aleksanteri Sivaev |
| Kesto | 3 h 20 min |
| Maa | RF |
| Kieli | Venäjän kieli |
| vuosi | 2013 |
| Palkinnot | Venäjän kansallinen teatteripalkinto "Kultainen naamio " K.S. Stanislavski |
Sesuanin hyvä mies on Pushkin-teatterin esitys, joka perustuu saksalaisen näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin samannimiseen näytelmään . Lavastaa kuuluisa teatteriohjaaja Juri Butusov . Ensi-ilta oli 1. helmikuuta 2013 päälavalla. Erityisesti Pushkin-teatteria varten Jegor Peregudov teki näytelmästä uuden käännöksen, jossa poliittiset sävyt vaimentuvat ja korostetaan moraalista konfliktia. Esityksessä kuullaan Paul Dessaun musiikkia solistiyhtye "Pure Music" esittämänä muusikko ja säveltäjä Igor Gorskyn johdolla, ja saksankieliset zongit ovat taiteilijoiden itsensä esittämiä [1] .
Tarina hyväsydämisestä prostituoidusta Shen Testä, jota jumalat odottamatta suosivat. Hän avaa tupakkakaupan ja yrittää aloittaa uuden elämän, mutta kaikki ympärillä käyttävät hyväkseen hänen ystävällisyyttään ja häiritsevät hänen suunnitelmiaan. Mitä enemmän hyvää Shen Te tekee muille, sitä enemmän ongelmia putoaa hänen omaan päähän. Romahduksen partaalla hänen "serkkunsa" ilmestyy yhtäkkiä - kova ja varovainen Shui Ta - sankarittaren itsensä toinen puoli, vastapaino ystävällisyydelle, mikä sytyttää hänessä vakavan sisäisen taistelun.
”The Kind Man” on ensemble-esitys, se on ihmispsykotyyppien paraati, naamioiden paraati, jotka ihmiset valitsevat itselleen tietoisesti. Kaksi päähenkilön inkarnaatiota - kiltti ja luotettava Shen Te ja kylmä, tunteeton Shui Ta - taistelevat koko esityksen ajan epätoivoisesti toisiaan vastaan, kuten tohtori Jekyll ja herra Hyde. Brechtin finaali on jumalien armoilla, jotka yksinkertaisesti sylkevät tämän hirviömäisen maailman päälle, eivätkä pysty arvostamaan todellista ystävällisyyttä, vastustamaan ehdotonta pahaa tai voittamaan kiusauksia. ... Juri Butusov järjesti erittäin kovan ja raivokkaan esityksen, esitys-agonian, esityksen-kirous. Hänessä ei ole toivoa. Ja tämä on kauhein totuus, johon taide pystyy.
— Ksenia Larina, Novye Izvestia [2]
"Butusov ei vastaa kysymyksiin, hän pohtii erilaisia mahdollisuuksia "hyvän miehen" historian kehittämiseen ottamalla yleisön mukaan tähän prosessiin. Tällaista teatteria kutsutaan yleensä älykkääksi, mutta meidän tapauksessamme se on upean kaunista.
— Marina Timasheva, Venäjän ääni [3]
"Butusovin esityksessä ei ole lopullista brechtilaista zongia: "Huono loppu hylätään etukäteen, sen täytyy, täytyy, täytyy olla hyvä." Se päättyy epätoivoiseen, hysteeriseen monologiin Ursulyak, joka kulkee maksaan. Ja poistut salista mykistyneenä, järkyttyneenä pahamaineisesta katarsisista, mutta silti iloisena siitä, että tällaiset läpimurrot ovat edelleen mahdollisia teatterissamme.
— Marina Shimadina, Izvestia [4]
"Butusovilla on juhlat (ruton aikana), maailmalla (ohut) ja hyviä ihmisiä. Alexandra Ursulyak pelaa kahdelle. Hän pelaa fyysiseen uupumukseen asti, ja tämä sanan ja eleen rasitus sulkee pois kaikki huomautukset näyttelijälle. Hän ei elä roolia lavalla, hän selviytyy siinä. Shen Te - Shui Ta - fyysinen koe, kestävyyden testi, riippuuko tässä metafysiikasta? Hänellä on kuitenkin vielä tarpeeksi voimaa. Jälleensyntyminen ja naamioituminen - tässä ja nyt, ilman taukoa, ilman sisääntuloa / poistumista kuvaan / siitä ulos (a). Hetki erottaa maskuliinisen naisen naisellisesta miehestä: ennen kuin Shui Ta ehtii miettiä avioliittoon menemisen syytä, Shen Te nauraa jo tyttömäisesti tyynyyn iloitseen Yang Sunin ehdotuksesta. Hän iloitsee, vaikka tietää (mutta ei usko), että hän ojentaa kätensä ja haluaa sijoittaa sen morsiamen pääomaan. Shui Ta -suhde, Shen Te - impulssi. Yksi ilman toista on kohtalokas."
- Emilia Dementsova , "Theatron" [5]
”Intohimoinen nainen, joka näkyy pienen, hauskan miehen naamion läpi. Mikä mielenkiintoinen näyttelijätehtävä, ja kuinka virtuoosi Alexandra Ursulyak selviää siitä! Hän näyttelee maalattua, väsynyttä huoraa, onnellista tyttöä, kiitollista tyttöystävää, vastuullista ahkeraa työntekijää, kaiken anteeksiantavaa morsiameta, tulevaa äitiä tai hänen näennäisesti mahtavaa veljeään, joka sulaa jokaisella Yang Sunin kosketuksella, ja hän on jatkuvasti tarkka. ja vakuuttava. Mikä tärkeintä, hän todella onnistuu ystävällisyydessä. Sellaista vaatimatonta, epäsentimentaalista, kulmikkaan plastisuuden ja käheiden sävelten alentamia savuinen ääni. Ystävällisyys on keskittynyttä, intensiivistä, koska täällä ei voi haukotella, vaan tilannetta pitää hallita: maksa tämä pois, lainaa tästä, ruoki niitä, seiso sen puolesta. Edes häiden aattona hän ei tiedä rauhaa. Hän istuu tuolin reunalla suljetun verhon edessä hääpuvussaan, laihat polvet leveälle etäisyydelle kuin miehistö, hän jakaa pelkonsa yleisön kanssa. Mutta kirkkaampi hänen jännityksensä taustalla näyttää täydellisen, huolettoman onnen hetkeltä.
— Maria Zerchaninova, näyttö ja lava [6]