Durova, Nadezhda Andreevna

Nadezhda Andreevna Durova
Nadezhda Durova
Syntymäaika	17. (28.) syyskuuta 1783
Syntymäpaikka	Voznesenskoye , Venäjän valtakunta tai Kherson [1]
Kuolinpäivämäärä	21. maaliskuuta ( 2. huhtikuuta ) 1866 (82-vuotiaana)
Kuoleman paikka	Yelabuga , Vjatkan kuvernööri , Venäjän valtakunta
Liittyminen	Venäjän valtakunta
Armeijan tyyppi	ratsuväki
Sijoitus	esikunnan kapteeni
Taistelut/sodat	Neljännen koalition sota , isänmaallinen sota 1812 , kuudennen liittouman sota
Palkinnot ja palkinnot
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Työskentelee Wikisourcessa

Nadezhda Andreevna Durova (tunnetaan myös nimellä Aleksanteri Andrejevitš Aleksandrov ; 17.  ( 28. ),  1783 [2] [3]  - 21. maaliskuuta ( 2. huhtikuuta 1866 )  - Venäjän ratsuväen upseeri , Venäjän keisarillisen armeijan upseeri , osallistuja Patriotic -tapahtumaan Sota 1812 (tunnetaan nimellä ratsuväkityttö ); kirjailija . Kirjallisuudessa ja mediassa häntä kutsutaan usein ensimmäiseksi venäläiseksi naisupseeriksi, mikä ei yleensä pidä paikkaansa [K 1] .

Elämäkerta

Lapsuus ja nuoruus

Hän syntyi Voznesenskoje kylässä 17. syyskuuta  ( 28 ),  1783 (eikä vuonna 1789 tai 1790, minkä hänen elämäkerransa yleensä osoittavat omien "muistiinpanojen" perusteella) [4] . Nadezhdalla oli nuorempi veli. Durova syntyi husaarikapteeni Andrei Vasilievich Durovin ja Nadežda Ivanovna Aleksandrovitšin perheeseen, poltavalaisen maanomistajan [5] tyttäreen , joka avioitui hänen kanssaan vastoin vanhempiensa tahtoa [6] . Perhe vietti vaeltavaa rykmenttielämää. Äiti, joka oli luonteeltaan energinen ja nopeatempoinen ja lisäksi intohimoisesti poikaa halunnut, alkoi vihata tytärtään. Kerran, kun Nadezhda vuoden ikäisenä itki pitkään vaunuissa, hänen äitinsä nappasi hänet lastenhoitajan käsistä ja heitti hänet ulos ikkunasta. Verisen vauvan hakivat husaarit. Sen jälkeen isä antoi Nadezhdan kasvatuksen husaari Astakhoville. "Satula", kirjoittaa Durova itse, "oli ensimmäinen kehtoni; hevonen, aseet ja rykmenttimusiikki - ensimmäiset lasten lelut ja huvit" [6] .

Vuonna 1789 isäni erosi ja sai pormestaripaikan Sarapulin kaupungissa Vjatkan maakunnassa . Ja äiti alkoi jälleen kasvattaa tytärtä. Äiti alkoi totutella häntä käsityöhön, kodinhoitoon, mutta hän ei onnistunut missään arvokkaassa. Kun hän kasvoi aikuiseksi, hänen isänsä antoi hänelle tšerkessihevosen Alkidin, josta tuli pian hänen suosikkiharrastuksensa.

Kahdeksantoista vuoden ikäisenä Durov oli naimisissa tuomioistuimen arvioijan Vasili Stepanovitš Tšernovin kanssa, ja vuotta myöhemmin syntyi heidän poikansa Ivan. Hänellä ei ollut tunteita poikaansa kohtaan. Puolisoiden välillä ei ollut sopimusta, ja Nadezhda jätti miehensä jättäen hänelle pojan. Palatessaan kotiin hän herätti jälleen äitinsä vihan. Sitten hän rakastui kasakkoon Yesauliin ja lähti hänen kanssaan Alkidalle vuonna 1806 rykmentin perässä pukeutuneena kasakkavaatteisiin.

Cavalry Maiden

Jonkin aikaa Durova asui kapteeninsa kanssa batmanin varjolla , mutta hetken kuluttua hän jätti hänet. Koska kasakkojen piti käyttää partaa ja ennemmin tai myöhemmin hänet paljastettiin, Durova meni ratsuväen Konnopolsky Lancers -rykmenttiin (lanserit eivät käyttäneet partaa) ja pyysi palvelua kutsuen itseään aateliseksi Aleksanteri Vasiljevitš Sokoloviksi (tai "Duroviksi"). hän kirjoittaa kirjeissään). "Ratsuväkitytön muistiinpanoja"). Hän ei voinut palvella kasakkarykmentissä, koska aatelisten piti palvella tavallisissa armeijassa. Hänet kirjoitettiin Konnopolsky Lancers -rykmenttiin "toveri" -arvolla (aatelista alkuperää olevien sotilaiden arvo).

Hän osallistui Guttstadtin , Heilsbergin ja Friedlandin taisteluihin osoittaen rohkeutta. Hänen hevosensa Alkid pelasti toistuvasti hänen henkensä, ja tapauksesta tuli hänelle kauhea shokki, kun hän pysähtyi pysähdyksissä, hän alkoi hypätä vatsa- aitojen yli ja repi vatsansa kuoliaaksi yhdellä paaluista.

Hän oli Tilsitissä , kun Tilsitin sopimus allekirjoitettiin siellä . Hän jakoi isälleen vuonna 1807 ennen taistelua kirjoitetun kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi aiheuttamaansa kipua (kotoa lähtiessään hän jätti mekkonsa joen rantaan ja isä saattoi luulla, että hän oli hukkunut ). Hänen isänsä löysi hänet yhteyksiään käyttämällä ja vaati palauttamaan hänet vanhempiensa kotiin. Pääkaupungissa asunut setä näytti tämän kirjeen tutulle kenraalille, ja pian huhu ratsuväen tytöstä saavutti Aleksanteri I : n. Hänet lähetettiin Pietariin , missä keisari otti hänet vastaan. Keisari, jota hämmästytti naisen epäitsekäs halu palvella isänmaata armeijan alalla, salli hänen jäädä armeijaan, luovutti hänelle henkilökohtaisesti sotilaan Yrjöristin haavoittuneen upseerin pelastamisesta, ylensi hänet korneteiksi ja siirtyi eliittiin. Mariupolin husaarirykmentti nimellä Alexander Andreevich Alexandrov. Nimi on johdettu kuninkaan nimestä - "Aleksanteri" ja hänen äitinsä nimestä - "Aleksandrovitš".

Pian sen jälkeen Durova meni Sarapuliin isänsä luo, asui siellä yli kaksi vuotta. 1. huhtikuuta 1811 Durova siirtyi Liettuan Lancers-rykmenttiin (jossa hän palveli eläkkeelle jäämiseensä vuonna 1816), koska hänellä ei ollut rahaa ostaa toista kullalla brodeerattua husaari-univormua:

	Minut määrättiin laivueeseen kapteeni Podyampolskylle, entiselle kollegalleni Mariupolin [ husaari ]rykmentissä. Hyvä neroni iloitsee, että täälläkin laivuetoverini ovat koulutettuja ihmisiä: Schwartz, Tšernjavski ja kaksi veljestä Tornesi, rykmentin erinomaisia ​​upseereita älyn, sävyn ja koulutuksen suhteen. Podyampolsky ei ole vielä antanut minulle joukkuetta; Asun hänen kanssaan; Joka päivä joukkueen komentajat tulevat luoksemme, ja meillä on hauskaa ajastamme
"Ratsuväen tytön muistiinpanoja"

Nadezhda joutui siirtymään husaareista lansseihin, myös siksi, että rykmentin komentaja oli tyytymätön siihen, että "Aleksandri Andreevich" ei kosinut tyttärelleen, joka oli rakastunut häneen. Vuonna 1811 Durova palveli 2 kuukautta Kiovan maakunnan sotilaskuvernöörin M. A. Miloradovitšin adjutantti-sanansaattajana , ja hänen yksikönsä komentaja (josta hänet lähetettiin Miloradovitšin adjutantteiksi) oli myöhemmin kuuluisa kenraali Jermolov .

Vuoden 1812 isänmaallisen sodan aikana hänet ylennettiin luutnantiksi ja hän komensi puolilentuetta . Hän osallistui taisteluihin lähellä Smolenskia , Kolotskin luostarin lähellä , Borodinossa hän puolusti Semenovin aaltoja , joissa hän oli shokissa jalkaansa. Kun armeija oli siirtynyt Tarutinoon , Durova tuli Kutuzoville pyytäen ottamaan hänet adjutantiksi. Kutuzov tiesi ratsuväkityttö Aleksandrovista ja hän toimi hänen adjutanttina-sanansaattajanaan kaksi viikkoa [7] . Mutta jalkatärähdyksen aiheuttama kipu voimistui, ja Kutuzovin luvalla hän meni kotiin hoitoon. Toukokuussa 1813 hän ilmestyi jälleen armeijaan ja osallistui Saksan vapauttamissotaan , erottui Modlinin linnoituksen saartamisesta ja Hampurin kaupungin vangitsemisesta .

Eläkkeellä

Vuonna 1816 isänsä pyyntöjen mukaisesti Nadezhda Andreevna jäi eläkkeelle esikuntakapteenina ja asui eläkeläisenä Sarapulissa, sitten Jelabugassa nuoremman veljensä Vasili Andreevich Durovin (1799-1860) kanssa. Hän meni aina miehen pukuun, allekirjoitti kaikki kirjeet Aleksandrov-nimellä ja suuttui, kun häntä puhuttiin naiseksi, ja yleisesti ottaen hänet erottuivat aikansa näkökulmasta suuret omituisuudet [8] .

Durova vietti loppuelämänsä pienessä talossa nuoremman veljensä kanssa Yelabugan kaupungissa, jonka ympärillä oli monia hänen käsin poimittuja koiria ja kissoja. Nadezhda Andreevna kuoli 21. maaliskuuta ( 2. huhtikuuta )  1866 Elabugassa Vjatkan maakunnassa 82-vuotiaana, ja hänet haudattiin Trinity-hautausmaalle. Hän testamentaa tulla haudatuksi Jumalan Aleksanterin palvelijaksi, mutta pappi ei rikkonut kirkon sääntöjä. Hänen hautaamisensa yhteydessä hänelle annettiin sotilaalliset kunnianosoitukset.

Lapset

Sarapulin kaupungin taivaaseenastumisen katedraalin seurakuntarekistereissä on säilynyt todisteita hänen häistä ja poikansa kasteesta. Durovan poika Ivan Vasilievich Chernov määrättiin opiskelemaan keisarilliseen sotilasorpokodiin, josta hänet vapautettiin 14-vuotiaana terveydellisistä syistä. Eräänä päivänä hän lähetti kirjeen äidilleen ja pyysi tältä siunausta avioliittoon. Nähdessään vetoomuksen "äiti", hän, lukematta, heitti kirjeen tuleen. Ja vasta sen jälkeen, kun poika lähetti kirjeen pyynnöllä Alexander Andreevichille, hän kirjoitti "siunaan".

Kollegion neuvonantaja Ivan Vasilyevich Chernov haudattiin vuonna 1856 Mitrofanevskin hautausmaalle - hän kuoli 10 vuotta aikaisemmin kuin äitinsä 53. elinvuotena. Hänen vaimonsa oli todennäköisesti Anna Mikhailovna, syntyperäinen Belskaja, joka kuoli vuonna 1848 37-vuotiaana [9] . N. A. Durovan museotilan henkilökunta loi yhteyksiä veljensä Vasilyn suoriin jälkeläisiin, jotka asuvat Ranskassa.

Kirjallinen toiminta

Durova tapasi A. S. Pushkinin veljensä Vasilyn kautta. Kerran Vasili ihastutti Pushkinin naiivilla kyynisyydellä, eikä Pushkin voinut useiden päivien ajan irrottaa itseään keskustelemasta hänen kanssaan ja sen seurauksena hävittyään korteissa ajoi hänet Kaukasuksesta Moskovaan. Vasily oli pakkomielle yhdestä pisteestä - hänellä oli varmasti satatuhatta ruplaa. Kerran hän lähetti sisarensa muistelmat Pushkinille, ja Pushkin arvosti näiden muistiinpanojen omaperäisyyttä.

" Sovremennik " nro 2 1836 julkaisi hänen muistelmansa, jotka myöhemmin sisällytettiin hänen muistiinpanoihinsa. Pushkin kiinnostui syvästi Durovan persoonasta, kirjoitti hänestä ylistäviä, innostuneita arvosteluja päiväkirjansa sivuille ja rohkaisi häntä kirjoittamaan. Samana vuonna ne ilmestyivät Notesin kahdessa osassa otsikolla Cavalry Maiden. Niiden lisäys nimeltä "Notes" julkaistiin vuonna 1839. Ne saivat suurta menestystä, mikä sai Durovan säveltämään tarinoita ja romaaneja . Vuodesta 1840 lähtien hän alkoi julkaista teoksiaan Sovremennikissä [8] , Library for Readingissa , Otechestvennye Zapiskissa ja muissa aikakauslehdissä; sitten niitä alettiin painaa erikseen ("Gudishki", "Tarinat ja tarinat", "Kulma", "Aarre"). Vuonna 1840 julkaistiin neljän osan teosten kokoelma.

Yksi hänen teostensa pääteemoista oli naisten emansipaatio, naisten ja miesten sosiaalisen aseman eron voittaminen [10] . Kaikki ne luettiin kerralla, aiheuttivat ylistäviä arvosteluja kriitikoilta.

Bibliografia

• Toivottavasti Durova. Ratsuväen tytön muistiinpanoja. 1836. ensimmäinen painos.
• Toivottavasti Durova. Aleksandrovin (Durovan) muistiinpanot. - M . : Nikolai Stepanovin kirjapainossa, 1839.
• Durova N. A. Ratsuväen tytön muistiinpanot / Tekstin ja muistiinpanojen valmistelu. B. V. Smirensky. — Kaz. : Tatarilainen kirjakustantaja, 1966.
• Durova N. A. Ratsuväen tytön muistiinpanot / Uusintapainos. Tekstin ja muistiinpanojen valmistelu. B. V. Smirensky. — Kaz. : Tatar kirjakustantaja, 1979. - 200 s. - 350 000 kappaletta.
• Durova N. A. Valitut ratsuväen tytön teokset / Comp., Enter. Taide. ja huomata. Vl. Muraviev. - M . : Moskovan työntekijä, 1983.
• Durova N. A. Suosikit / Sävellys, Johdanto. Taide. ja huomata. V. V. Afanasjev. - M . : Sov. Venäjä, 1984.
• Durova N. A. Valitut ratsuväen tytön teokset / Comp., Enter. Taide. ja huomata. Vl. B. Muraviev. - M . : Moskovsky Rabochiy, 1988 (Moskovan työläisen kirjasto).
• Durova N. A. Venäjän Amazon. Huomautuksia. - M .: Zakharov, 2002. - 384 s. 5000 kappaletta
• Durova N. A. Ratsuväen tytön muistiinpanoja. Sarja: Kohtalon merkki. - M .: Ast-Press Book, 2005 - 5000 kappaletta.
• Durova N. A. Valitut teokset / Comp. O. Aikasheva. - Elabuga: ElTIK, 2013. - 480 s. - 1000 kappaletta.
• Nadezhda Durova . Ratsuväen neito. Napoleonin sotien venäläisen upseerin lehtiä. / Kääntäjä Mary Fleming Zirin. — Bloomington & Indianapolis: Indiana University Press, 1988.
• Nadeschda Durowa . Die Officierin. Das ungewöhnliche Leben der Kavalleristin Nadeschda Durowa, erzählt von ihr selbst. Aus dem Russischen von Rainer Schwarz. Mit einer bigraphischen Notiz von Viktor Afanasjew, ubersetzt von Hannelore Umbreit. Leipzig: Gustav Kiepenheuer-Verlag,
• Ratsuväen tytön muistiinpanot [Teksti] / N. A. Durova; [N. A. Durova; [idea V. S. Erastovin projektista; intro. Taide. O. G. Lucas; redol. : G. R. Akhtyamova ja muut]. - Sarapul: MUP "Sarapuls Printing House", 2006. - 344 s.: ill. - (Projekti "Sarapulin muisti"). - 1500 kopiota - ISBN 5-901304-18-7 .
• Maakuntakaupungissa "C" / Kokoelma A. Veshtomovin, N. Durovan, N. Blinovin, I. Vorontsovin, S. Milovskin, N. Onchukovin, D. Zeleninin teoksia. Projektin idea on V. S. Erastov; Comp. - T. B. Peganov; suunnittelu - T. A. Kustova; Toimituslautakunta: G. R. Akhtamyanova, L. Yu. Bykova, S. V. Kreklina, O. G. Lukas, V. L. Murashkina, T. B. Peganov, N. L. Reshetnikov;. - Sarapul: [b.i.], 2008 (MUP "Sarapuls Printing House"). — 290 s.: ill. - (Projekti "Sarapulin muisti"). ISBN 978-5-901304-23-5 .

Muisti

• Sarapulin muistomerkki [11] .
• Monumentti Jelabugassa (asennettu vuonna 1993; kuvanveistäjä Fjodor Lyakh [12] , arkkitehti Sergei Buritski ) Kolminaisuuden aukiolla, Kolminaisuuden hautausmaan edessä .

• Jelabugassa - Venäjän ainoassa ratsuväen tytön Nadezhda Durovan museotila . [13]

• Anatoli Bogatyrevin ooppera Nadezhda Durova (1946) .

• Nadezhda Durovan uskotaan toimineen prototyyppinä Shurochka Azarovalle, Alexander Gladkovin näytelmän Once Upon a Time ja Eldar Rjazanovin elokuvan Husaariballadi sankaritarlle . Kirjoittaja itse kuitenkin kiistää tämän (katso " Kauan sitten ").
• Elokuva "Tämä on mies, sitten nainen" (ohjaaja Alexander Nagovitsyn), Neuvostoliitto, Sverdlovsk-elokuvaasema, valtion televisio- ja radioyhtiön tilaama, 1989, 2 jaksoa.

• Venäjän federaation keskuspankki laski vuonna 2012 liikkeeseen kolikon (2 ruplaa, nikkelipinnoitettu teräs) sarjasta " Vuoden 1812 isänmaallisen sodan komentajat ja sankarit ", jonka kääntöpuolella on esikuntakapteeni N. A. Durovan muotokuva.

Ikimuistoisia päivämääriä

• Vuonna 2020 N. A. Durovan syntymäpäivä sisältyy Udmurtin tasavallan ikimuistoisiin päivämääriin [14] .

Muut aiheeseen liittyvät elämäkerrat

• Samaan aikaan Durovan kanssa, oman kuolleen veljensä nimissä, Alexandra Tikhomirova palveli ja taisteli 15 vuotta . Salaisuus paljastettiin vasta tykistökomppanian komentajan sankarillisen kuoleman jälkeen Friedlandin taistelussa (johon myös Durova osallistui) Alexandran etukäteen laatimasta testamentista siirtää kaikki omaisuutensa "ystävällisille kollegoilleni".
• Samoihin aikoihin monet naiset palvelivat Ranskan armeijassa, eikä heidän sukupuolensa ollut salaisuus kollegoille. Tunnetuin heistä on Teresa Figuer.(1774-1861), joka palveli vuosina 1793-1815, mukaan lukien Napoleonin osastossa, ollessaan vielä kapteeni, vaikuttuneena Durovan kirjallisesta menestyksestä vuonna 1842, hän julkaisi myös muistelmansa [15] . Italialainen Francesca Scanagatta palveli Itävallan armeijassa ja Eleonora Prochazka Preussin ratsuväessä .
• Myös ratsuväessä ja myös kuninkaallisten suojeluksessa - prinssi Wilhelm ja hänen vaimonsa  - Louise Kessenich taistelivat Preussin armeijassa kuudennen liittouman puolella .
• 1900-luvun alussa Nadezhda Durovan urotyön toisti tuleva Pyhän Yrjön ristin haltija Olga Nikolaevna Kabanova , joka piilotti sukupuolensa ja astui Oleg-nimellä vapaaehtoiseksi Venäjän armeijaan kriisin puhkeamisen myötä. Ensimmäisessä maailmansodassa , myöhemmin vapaaehtoisena valkoiseen vapaaehtoisarmeijaan sisällissodan puhjettua . Olga Nikolaevna piilotti sukupuolensa jopa maanpaossa - 1920-luvun puoliväliin asti - kun hän paljasti salaisuutensa asetoverilleen, jonka kanssa hän pian meni naimisiin Belgradissa .
• Victoria Savs (1899-1979) on yksi kahdesta tunnetuimmasta naisesta ensimmäisen maailmansodan itävaltalaisten etulinjan sotilaiden joukossa.
• 1900-luvulla Nadežda Durovaa verrataan myös Alexandra Mitrofanovna Raštšupkinaan , josta tuli Suuren isänmaallisen sodan aikana T-34- tanssarivaunun kuljettaja ja piilotti yli kolmen vuoden ajan tovereiltaan olevansa nainen [16] [17] [18] .
• 6. vuosisadalla syntyi Pohjois- Kiinan kansanlaulu "The Song of Mulan ", joka kertoo sankaritarsta, joka taisteli Kiinan armeijassa vuosia pukeutuneena miesten vaatteisiin iäkkään isänsä sijaan [19] .

Muistiinpanot

1. ↑ Hänen edeltäjiään voidaan kutsua Tatjana Markinan arkistokopio , joka on päivätty 23. tammikuuta 2018 Wayback Machinessa , sekä Amazon-yhtiön työntekijät , joilla oli oma upseerikunta. Myös ulkomaalaisia ​​otettiin Venäjän palvelukseen, esimerkiksi Laskarina Bubulinasta tuli Venäjän keisarillisen laivaston amiraali. Lisäksi Venäjän keisarinnalla oli myös upseeriarvoja - esimerkiksi he olivat Preobrazhensky-rykmentin " everstejä " .

1. ↑ Durova Arkistokopio 18. heinäkuuta 2021 Wayback Machine Desktop Encyclopedic Dictionaryssa
2. ↑ Nadezhda Durova. Lisäys "Ratsuväkityttölle" // Aleksandrovin muistiinpanot (Durova) . - M . : Nikolai Stepanovin kirjapainossa, 1839.
3. ↑ Seitsemästoista oli nimipäiväni ja päivä, jolloin kohtalon, sattuman tai vastustamattoman taipumuksen johdosta päätin vain lähteä isäni kodista ja aloittaa täysin uudenlaisen elämän. Durova N. A. ratsuväen tyttö. - Pietari: Ivan Butovsky , 1836. - T. I. - S. 1-47
4. ↑ Durova // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 nidettä (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
5. ↑ Plyusnin S. Kuuluisan Nadezhdan isä  // Udmurtian komsomoletit: sanomalehti. - 1983. - Nro 18. lokakuuta .
6. ↑ 1 2 Durova N. A. Ratsuväen tytön muistiinpanoja. - L . : Lenizdat, 1985.
7. ↑ Venäjän tietosanakirja. Kirja. 1. / pää. toim. A. M. Prokhorov . - M .: Great Russian Encyclopedia , 2000. - S. 488. - ISBN 5-85270-324-9 ; 5-85270-292-7.
8. ↑ 1 2 Elena Senyavskaya. Sodan psykologia 1900-luvulla: Venäjän historiallinen kokemus. Ch. 4. Naiset sodassa - 1900-luvun ilmiö. Vallankumousta edeltävä tilanne: poikkeus säännöstä . Haettu 7. tammikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 23. marraskuuta 2018. (määrätön)
9. ↑ Haku onnistui . Venäjän museot (16. tammikuuta 2011). Haettu 21. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 26. helmikuuta 2018. (määrätön)
10. ↑ 17. syyskuuta  (venäjäksi) , RIA Novosti  (17. syyskuuta 2005). Arkistoitu alkuperäisestä 19. lokakuuta 2017. Haettu 18. lokakuuta 2017.
11. ↑ Kunnostettu monumentti Nadezhda Durovalle avattiin Sarapulissa , Udmurtin tasavallan Izvestia-sanomalehden verkkosivusto  (20. toukokuuta 2013). Arkistoitu alkuperäisestä 22. lokakuuta 2017. Haettu 21.1.2018.
12. ↑ Fedor Fedorovich Lyakh. Vetoja muotokuvaan . elabuga-foto.ru. Haettu 30. toukokuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 14. toukokuuta 2021. (määrätön)
13. ↑ Vakhitova F. Kh. N. A. Durovan museo-tila. // Sotahistorialehti . - 2013. - nro 9 - s. 44-47.
14. ↑ Udmurtiassa laillisesti perustettiin 14 juhlapäivää ja 19 vuosipäivää . www.udmgossovet.ru _ Käyttöönottopäivä: 24.11.2020. (määrätön)
15. ↑ Figuer, Teresa. Napoleonin armeijan ratsuväen neiton muistelmat . - M . : Eksmo, 2007. - 190 s. - ISBN 978-5-699-20784-8 , 5-699-20784-8.
16. ↑ Asya Kandaurova. Kolmen vuoden ajan tankkeri piilotti olevansa nainen . Komsomolskaja Pravda (6. maaliskuuta 2014). Haettu 13. syyskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2017. (määrätön)
17. ↑ Vadim Kozhukhovsky. Tankkeri, kyllä ​​olet tyttö! . Red Star (9. syyskuuta 2006). Haettu 13. syyskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 30. marraskuuta 2017. (määrätön)
18. ↑ Anton Timofejev. Hard Die (pääsemätön linkki) . Express-sanomalehti (28. kesäkuuta 2006). Haettu 13. syyskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 13. syyskuuta 2014. (määrätön) 
19. ↑ Fedorenko N. Kiinalainen runous // Kiinan runouden antologia / Käännös kiinan kielestä Guo Mo-Zhon ja N. T. Fedorenkon päätoimituksissa . - M . : Valtion kaunokirjallisuuden kustantamo , 1957. - T. 1 . - S. 32 .

Kirjallisuus

• Baidarov , Ratsuväen tyttö Alexandrov-Durova, Pietari, 1887.
• Durova elämäkerta. // Vyatkan maakunnan lehti. 1866. Nro 28.
• Durova elämäkerta. // Maailmankuva. 1887.
• Blinov N. N. "Ratsuväkityttö" ja Durovit. (Sarapul Chroniclesta) // Historiallinen tiedote, 1888. - T. 31. - Nro 2. - S. 414-420.
• Mordovtsev , 1800-luvun venäläiset naiset.
• Nadezhda Andreevna Durova. Materiaalit hänen elämäkertaansa / Viestintä. F. F. Lashmanov . // Venäjän antiikin aika, 1890. - T. 67. - Nro 9. - S. 657-665.
• Nekrasova E. S. Nadezhda Andreevna Durova. (Salanimet: Cavalry Maiden, Aleksandrov). (1783-1866) // Historiallinen tiedote, 1890. - T. 41. - Nro 9. - S. 585-612.
• Prikazchikova Elena Evgenievna "Ihmeellinen ilmiö moraalisessa maailmassa": Kama Amazonin Nadezhda Durovan elämä ja työ . - Jekaterinburg: Nojatuolitutkija, 2018. - 594 s. - ISBN 978-5-9909375-8-1 .
• Saks A. A. Ratsuväen tyttöjen esikunnan kapteeni Aleksandr Andreevich Aleksandrov (Nadezhda Andreevna Durova).  - Pietari: T-vo R. Golike ja A. Vilborg, 1912. - 65 s.
• Suvorin . Ratsuväkityttö ja Pushkin // Novoje Vremya. 1887 (Baidarovin kirjan "Ratsuväkityttö Alexandrov-Durova" julkaisun yhteydessä).
• Strelnikova I. "Nadezhda Durova: Uhlan Ballad". // 7 päivää. - 2011. - Nro 5.
• Charskaya L. A. Rohkea elämä. - M . : Lastenkirjallisuus, 1991. - 238 s.

Linkit

• Valokuvia N. A. Durovan kotimuseossa Yelabugassa
• Filatova V. A. Kaupungin kuva N. Durovan muistiinpanoissa "Ratsuväkityttö. Tapaus Venäjällä"

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen Brockhaus ja Efron Sotilaallinen Sytina maailman ympäri Liettuan universaali Pieni Brockhaus ja Efron Venäjän elämäkerta Ensyklopedinen sanakirja Ukrainan historia
Bibliografisissa luetteloissa BNF : 12307688j GND : 118888994 ISNI : 0000 0001 0870 4852 J9U : 987007444723905171 LCCN : n84111665 NDL : 00465918 NKC : xx0034765 NLA : 35103290 NLP : A21842243 , A1223235X NSK : 000593364 NTA : 073749427 NUKAT : n2003082565 RSL : 000083186 SUDOC : 031956254 VIAF : 12375223 World Cat VIAF : 12375223