Giselbert (Lorrainen herttua)

Giselbert ( Gilbert ; ranska  Gislebert de Lotharingie , saksa  Giselbert von Lothringen ; n. 880 / 895  - 2. lokakuuta 939 , lähellä Andernachia ) - kreivi Maasgau (Gilbert II) vuodesta 915, Lorraine'n herttua vuodesta 925 tai 92825; Lorraine'n herttua Rainier I Pitkäkaula ja Ersinda (Alberada) poika.

Elämäkerta

Alkuperä

Giselbertin isä, Rainier I, omisti lukuisia kiinteistöjä hajallaan Ardenneissa , Gennegaussa , Gasbengaussa , Brabantissa ja Maas -joen varrella , ja hän oli myös useiden varakkaiden luostareiden (mukaan lukien Stavelotin ) maallinen apotti.  Rainier kieltäytyi tunnustamasta häntä kuninkaaksi käyttämällä hyväkseen Frankenin Konrad I: n heikkoutta. Osa Saksan aatelista valitsi vuonna 911 Itä-Frankin kuningaskunnan kuninkaaksi viimeisen saksalaisen Karolingin  , Ludvig IV:n lapsen , kuoleman jälkeen . Sen sijaan hän vannoi uskollisuutta Länsi-Frankin valtakunnan kuninkaalle Kaarle III Yksinkertaiselle . Charles otti Lorrinen hallintaansa, mutta jätti sen itsenäisyyden. Rainier, hän myönsi arvonimen " Lorrainen markkrahvi ".

Taistele Lorraine kuningaskunnan puolesta

Rainierin kuoleman jälkeen vuonna 915 hänen vanhin poikansa Giselbert peri hänen omaisuutensa ja asemansa, vaikka Charles nimitti kreivi Bidgau Wigerichin (k. n. 921/922) hallitsemaan Lorrainea, joka sai arvonimen Lorraine kreivin palatiini.

Kuitenkin Giselbert, joka halusi saada täyden vallan Lorrainessa, kapinoi vuonna 918 Kaarle Yksinkertaista vastaan. Suurten maa-apurahojen ja anteliaiden lupausten avulla Giselbert onnistui houkuttelemaan Lorraine-aatelisia, mukaan lukien kirkon, puolelleen. Lisäksi hän kääntyi Itä-Frankin kuningaskunnan uudelta kuninkaalta Henrik I:ltä, Fowlerilta taistellakseen kuningas Kaarlea vastaan . Aikalaiset epäilivät, että Giselbert halusi tulla itse Lorrinen kuninkaaksi. [2] Tiedetään, että vuonna 920 hän otti tittelin "prinssi". Henry tarttui tilaisuuteen palauttaa Lorraine valtakuntaansa ja tunnisti Giselbertin. Kapina kuitenkin päättyi epäonnistumiseen, Kaarle Yksinkertainen pystyi kukistamaan Giselbertin, joka pakeni vain kahden seuralaisen mukana Reinin yli , missä hän sai turvapaikan kuningas Henrikin hovissa. [3]

Charles yritti rakentaa menestystä ja ylitti Verdunin sopimuksella määritellyn rajan armeijansa kanssa yrittäen valloittaa myös Alsacen . Kampanja päättyi kuitenkin epäonnistumiseen: Charles saavutti vasta Wormsiin , josta hän vetäytyi saatuaan tietää, että kaupunkiin oli kerääntymässä Henrylle uskollisia joukkoja. Tämän seurauksena 7. marraskuuta 921 kuningasten välillä tehtiin rauhansopimus Kaarlen ja Henrikin välillä.

Giselbert palasi pian Lorraineeseen ja pystyi tekemään rauhan Charles Simplen kanssa. Kuitenkin jo vuonna 922 Giselbert tuki Länsifrankkien magnaatteja, jotka olivat tyytymättömiä Charlesin politiikkaan. Seurauksena oli, että Kaarle Yksinkertaista uhmaamatta he valitsivat kuninkaaksi Robertin , Neutrian markiisin .

Giselbert osallistui myöhemmin Pariisin Robertin kapinaan Kaarle Yksinkertaista vastaan, jonka seurauksena Robertista tuli kuningas. Sen jälkeen Robert tapasi Giselbertin välityksellä kuningas Henrikin. Mutta pian sen jälkeen, vuonna 923, Robert kuoli Soissonsin taistelussa , ja Charles Simple joutui vangiksi.

Samana vuonna 923 magnaatit valitsivat uudeksi kuninkaaksi Burgundin herttua Raoulin . Mutta Giselbert kieltäytyi tunnustamasta Raoulia. Kun Raoul valloitti yhden tärkeimmistä linnoituksista, Giselbert kääntyi jälleen kuningas Henrik Fowlerin puoleen saadakseen apua, joka onnistui valloittamaan Moselin altaan ja Maas -joen varrella olevat alueet .

Lorraine liittyi Itä-Frankin valtakuntaan

Kuningas Henrikin nousu vuonna 925 hälytti Giselbertiä. Lopulta hän päätti vaihtaa puolta uudelleen ja tehdä sopimuksen Raulin kanssa. Vastauksena Henry miehitti Lorraine'n vahvalla armeijalla, ja Lorraine-aatelisto vannoi hänelle uskollisuutta. Tämän seurauksena Lorraine sisällytettiin lopulta Itä-Frankin valtakuntaan.

Henry ei kuitenkaan halunnut lopulta erota Giselbertistä, joka, annettuaan kuninkaalle panttivankeja, säilytti monia oikeuksia Lorrainessa. Lisäksi Henry halusi sitoa Giselbertin vahvemmin ja meni naimisiin tyttärensä Gerbergan kanssa hänen kanssaan vuonna 928 ja tunnusti hänet Lorraine'n herttuaksi.

Kapina kuningas Otto I:tä vastaan ​​ja Giselbertin kuolema

Giselbert pysyi uskollisena Henrikille hänen kuolemaansa saakka vuonna 936 , minkä jälkeen hän vannoi uskollisuuden uudelle kuninkaalle Otto I :lle. Hän ei kuitenkaan täysin luopunut suunnitelmistaan. Vuonna 939 kuningas Otto kapinoi veljeään Henrikkiä ja Frankenin herttua Eberhardia vastaan . Giselbert tunsi, että oli tullut hetki itsenäisyyden saavuttamiseksi liittymällä kapinaan. Kapinalliset päättivät kääntyä Länsi-Frankin valtakunnan uuden kuninkaan, merentakaisen Ludvig IV: n puoleen tukeakseen , joka vaikutti heille vähemmän vaaralliselta.

Otto selvisi kuitenkin kapinan kanssa melko nopeasti. Hän solmi nopeasti suhteet kuningas Ludvigin vastustajiin Länsi-Frankin valtakunnassa [4] , minkä yhteydessä Louis ei voinut auttaa kapinallisia millään tavalla. Hän kokosi armeijan ja muutti Breisachin linnoitukseen , joka sijaitsee Reinin yläosassa sijaitsevalla saarella, jonne herttua Eberhard oli linnoitettu. Kapinalliset eivät kuitenkaan odottaneet, kunnes Otto piiritti linnoituksen ja hyökkäsivät itse sitä vastaan. 2. lokakuuta 939 tapahtui Andernachin taistelu , joka päättyi Otton voittoon. Kun osa kapinallisten armeijasta ylitti joen, kuninkaallinen armeija hyökkäsi odottamatta loput. Seuranneessa taistelussa Eberhard kaatui epätoivoisen vastustuksen jälkeen, ja Giselbert ryntäsi muiden pakolaisten kanssa veneeseen aikoen uida joen yli. Ihmisten täynnä oleva vene kuitenkin upposi ja Giselbert hukkui.

Giselbertin persoonallisuus

Giselbertin kuvaus Reimsin Riecherin "historiassa"  on säilynyt - vanhin Alankomaiden historiassa säilyneistä esiintymistä :

Gislebert, mies jalosta ja maineikkaasta perheestä ... käyttäytyi piittaamattomasti kokemattomuudesta, osoitti taisteluissa sellaista rohkeutta, ettei hän pelännyt saavuttaa saavuttamatonta; hän oli keskipitkä, vahva runko, karkeat ja vahvat raajat, jäykkä niska, hänen ilmeensä oli epäystävällinen, ahdistunut ja niin nopea, ettei kukaan voinut muistaa hänen silmiensä väriä, levottomat jalat ja kevyt mieli. Hänen puheensa olivat epäselviä, hänen kysymyksensä käsittämättömiä, hänen vastauksensa epäselviä; hänen puheensa osat olivat harvoin johdonmukaisia; hän tuhlasi omaa omaisuuttaan, janoi ahneesti jonkun toisen omaisuutta; hän piti siitä, että häntä ympäröivät ihmiset, jotka olivat hänen asemassaan ja hänen kanssaan tasavertaisia, mutta salaa hän kadehti heitä; hän oli erittäin tyytyväinen mellakoihin ja keskinäiseen riitaan. [5]

Giselbertin perintö

Giselbertin kuoleman jälkeen hänen ainoa poikansa Henry (k. 943/944) joutui kreivi Verden Otton , joka nimitettiin pian Lorraineksen herttuaksi. Henry kuoli pian lapsettomana. Jäljelle jäi kuitenkin Giselbertin veljen Rainier II pojat , joka taisteli pitkään kuningasten Otto I:n ja Otto II :n kanssa sedän perinnöstä.

Avioliitto ja lapset

vaimo: vuodesta 928  - Gerberga (915-969), Saksan kuninkaan Heinrich I Fowlerin tytär [6]

• Henry (k. 943/944)
• Alberada ; aviomies: Renault (k. 10. toukokuuta 967), Comte de Roucy vuodesta 947
• Hedwig
• Gerberg ; aviomies: Albert I hurskas (k. 987), Comte de Vermandois

Muistiinpanot

1. ↑ Giselbert Giselbert II Lotharingian herttua, St Maximin Lorraine (Reginar) apotti eli de Lorraine (arvio 885 - 7. lokakuuta 939) // WikiTree  (englanniksi) - 2005.
2. ↑ Pirenne A. Belgian keskiaikaiset kaupungit. - S. 46.
3. ↑ Balakin V.D. Pyhän Rooman valtakunnan luojat. - S. 48.
4. ^ Otton sisar Hedwig oli naimisissa Hugh Suuren , Ranskan herttuan, kanssa, joka oli Louisin tärkein vastustaja.
5. ↑ Reimsin rikkaampi . Historiakirja. minä , 35.
6. ↑ Aviomiehensä kuoleman jälkeen hän meni naimisiin toisen avioliiton kanssa Louis IV of Overseasin , Länsi-Franken valtakunnan kuninkaan kanssa.

Kirjallisuus

• Pirenne A. Belgian keskiaikaiset kaupungit. - Pietari. : Eurasia Publishing Group, 2001. - 512 s. - 2000 kappaletta.  — ISBN 5-8071-0093-X .
• Reimsin rikkaampi . Historiakirja. I/ Per. lat., comp., kommentti. ja asetus. A. V. Tarasova; resp. toim. I.S. Filippov. —M.:ROSSPEN, 1997. — 322 s. - (Antiikin ja keskiajan klassikot). -3000 kappaletta.  -ISBN 5-86004-074-1.
• Bulst-Thiele Maria Louise, Jordan Carl, Fleckenstein Josef. Pyhä Rooman valtakunta: muodostumisen aikakausi / Per. hänen kanssaan. Drobinskaya K. L., Neborskaya L. N., toimittanut Ermachenko I. O. - Pietari. : Eurasia, 2008. - 480 s. - 1000 kappaletta.  — ISBN 978-5-8071-0310-9 .
• Balakin V.D. Pyhän Rooman valtakunnan luojat. -M .:Nuori vartija, 2004. - 356 s. - (Merkittävien ihmisten elämä: Sarja elämäkertoja; Numero 1095 (895)). -5000kappaletta.  —ISBN 5-235-02660-8.

Linkit

•  Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö : Ala - Lotharingia Nobility . Haettu 16. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2012.
• Genealogie des Mittelalters: Giselbert Herzog von Lothringen (915-939)  (saksa) . Haettu 16. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2012.

Temaattiset sivustot	Peerage Peerage
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Brockhaus ja Efron Allgemeine Deutsche Biographie Britannica (verkossa)
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä
Bibliografisissa luetteloissa	GND : 138742618 VIAF : 90998444 WorldCat VIAF : 90998444