Joly, Eva

Eva Joly
fr.  Eva Joly

Euroopan parlamentin jäsen
1. heinäkuuta 2014  – 1. heinäkuuta 2019
Euroopan parlamentin jäsen
14. heinäkuuta 2009  - 30. kesäkuuta 2014
Syntymä 5. joulukuuta 1943( 12.5.1943 ) [1] (78-vuotias)
Lähetys
koulutus
Palkinnot Humanistipalkinto [d] ( 2004 ) Peer Gynt -kirjallisuuspalkinto [d] ( 2002 ) Vuoden eurooppalainen [d] ( 2009 ) Sofia-palkinto ( 2012 ) Integrity Award [d] ( 2001 ) Vuoden eurooppalainen [d] ( 2002 )
Verkkosivusto evajoly.fr
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Eva Joly ( fr.  Eva Joly , s. Gro Eva Farset fr.  Gro Eva Farseth , syntynyt 5. joulukuuta 1943 , Oslo , Norja ) on ranskalais-norjalainen tuomari ja poliittinen aktivisti.

Vuonna 2009 hänestä tuli Euroopan parlamentin jäsen vaaliliitosta Europe Ecology . Joly valittiin 12. heinäkuuta 2011 Ranskan vuoden 2012 presidenttiehdokkaaksi vasemmisto-vihreästä Europe Ecology - The Greens -puolueesta .

Elämäkerta

Nuoriso. Perhe

Gro Eva Farset syntyi vuonna 1943 vaatimattomaan perheeseen, joka asui yhdessä Oslon työväenluokan kaupunginosista . Saavutettuaan kolmannen sijan Miss Norway -kauneuskilpailussa 18-vuotias Eva jättää kotimaansa ja siirtyy oikeustieteelliseen tiedekuntaan Pariisissa . Opintojensa ohella hän saa työpaikan au pair -ohjaajana Jolyn perheessä. Tässä työssä hän tapasi Pascal Jolyn, perheen vanhimman pojan ja lääketieteen opiskelijan, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1967 . Pariskunnalla on tytär, tuleva lakimies ja poika, josta tuli myöhemmin arkkitehti.

Ura

Valmistuttuaan yliopistosta Joly työskentelee oikeudellisena konsulttina psykiatrisella klinikalla [1] . 38-vuotiaana Joly kuitenkin päättää muuttaa uraansa ilmoittautumalla tuomarikouluun. Orléansin apulaistuomarista Joly nousi Palais de Justicen varainhoitoon .

Joly tunnetaan laajalti taloudellisten kysymysten tuomarina. Hän on kuuluisuutensa velkaa erityisesti vuoden 1996 skandaalisen "Elf-tapauksen" ( fr.  Affaire Elf ) tutkinnasta , jonka seurauksena Elf Aquitaine -öljy-yhtiön johtoa ja joitain poliitikkoja syytettiin lahjusten ottamisesta. satoja miljoonia euroja sopimusten tekemiseen Afrikassa ja julkisten varojen pesuun [2] [3] .

Muistiinpanot

  1. Eva Farseth // Roglo - 1997.

Kirjallisuus