| kartano | |
| Zendikovo | |
|---|---|
| 54°49′12″ pohjoista leveyttä sh. 38°02′01″ tuumaa e. | |
| Maa | |
| Sijainti | Kashiran kaupunkialue |
| Arkkitehtoninen tyyli | palladianismi |
| Perustaja | N. F. Baryatinsky |
| Perustamispäivämäärä | 1700-luvulla |
| Tila | Venäjän federaation kansojen kulttuuriperinnön kohde, jolla on liittovaltion merkitys. Reg. nro 501421230830006 ( EGROKN ). Nimikenumero 5010153000 (Wigid-tietokanta) |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Zendikovo on kartano , joka sijaitsee Zendikovon kylässä Kashirskyn alueella Moskovan alueella [1] .
Se sijaitsee 6 km Kashirasta etelään .
Zendikovon kylä on tunnettu 1500-luvulta lähtien. Nimi tulee tatarista, joka kääntyi kristinuskoon nimellä Zendik Timiryazev. Sen perusti 1700-luvun lopussa prinssi N. F. Baryatinsky, ja hänen perheensä omisti sen 1820-luvulle asti [2] . Tilan perustajasta, prinssi N. F. Baryatinskysta ja hänen pojastaan, prinssi Baryatinskysta ei tiedetä paljoakaan, oli kollegiaalinen arvioija, hänen poikansa on eläkkeellä luutnanttina. Tila on rakennettu palladialaistyyliselle kukkulalle, jossa on useita katettuja gallerioita ja parveja, portiikkeja ja parvekkeita etujulkisivuilla, hankkeen arkkitehdin nimi on kadonnut. 1820-luvulla tila myytiin yhdessä talonpoikien kanssa kasvitieteen professorille, Moskovan valtionyliopiston rehtorille A. I. Dvigubskylle, joka kirjoitti hankitun kartanon uudelleen vaimonsa nimiin [3] . Vuodesta 1833 lähtien Dvigubsky jätti yliopiston rehtorin viran ja asui jo pysyvästi kartanolla, mutta hän ei hylännyt tieteellisiä töitään, vaan jatkoi työskentelyä kartanolla. Kartanon arkkitehtoninen kokonaisuus muotoutui 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin päärakennukseen liitettiin kaksi ulkorakennusta. Vuonna 1839, A. I. Dvigubskyn kuoleman jälkeen, kartanon omisti maanomistaja P. M. Gorokhov, lokakuun 1917 vallankumoukseen saakka sen omisti hänen sisarensa L. M. Ryadtseva [4] . 1900-luvun alussa päärakennuksessa tehtiin osittainen kunnostus. Vallankumouksen jälkeen ja 1970-luvulle saakka Kashiran siipikarjatilan asuntola sijaitsi entisellä kartanolla, jonka jälkeen se rappeutui [5] .
Tilalta jäi jäljelle kaksikerroksisen kaksisiipiisen päärakennuksen rauniot, parvekkeellisia portiikkeja ei ole säilynyt, useat ulkorakennukset eivät ole säilyneet meidän aikamme alkuperäisessä muodossaan, yksi rakennus purettiin 1980-luvulla, toinen on käytössä mm. navetta [6] , osittain säilynyt lehmuspuisto, jossa oli neljä peräkkäistä lampia [7] , joka hydraulijärjestelmän katoamisen vuoksi alkoi vähitellen suoistua. Osa puistosta on paikallisten asukkaiden rakentamia kesämökeiksi.