| Ierapitnian ja Sitian metropoli | |
|---|---|
| Maa | Kreikka |
| Kirkko | Kreetan ortodoksinen kirkko |
| Ohjaus | |
| Pääkaupunki | Ierapetra |
| Hierarkki | Cyril (Diamantakis) |
| imis.gr | |
Ierapitnian ja Sitian metropoli ( kreikaksi: Μητρόπολη Ιεραπύτνης και Σητείας ) on Nostantinon -autonomisen Kreetan puoliautonomisen kirkon hiippakunta .
Ierapetran hiippakunta on Lasithin historiallisen alueen vanhin, ja sitä pidetään yhtenä ensimmäisistä Kreetan alueelle perustetuista. Historioitsija Flaminio Cornelius Kreta Sacra -kirjassaan ja Athanasios Papadopoulos-Kerameosin teoksessa Kymmenen pyhän marttyyrin martyrologiassa tekemän työn mukaan kaupunki perustettiin noin vuonna 68 jKr. e.
Ekumeenisten neuvostojen aikakaudella katedran miehittäneistä piispoista tunnetaan Symphoros (343) ja Euphronius (457). Hiippakunta mainittiin kuitenkin toistuvasti Konstantinopolin kirkon merkinnöissä myöhäiseen keskiaikaan asti ja eri tavoin: Ierapidna (῾Ιεραπύδνης), Ierapetrskaya (῾Ιεραπέτρεραπέτρεραπέτρεραπέτρεραπέτρεραπέτρξας), erillinen sekä Iera ja Herpetrskaya (῾έτρας) Ιερᾶς, Γερπέτρας).
Keskiajalla kaupungin miehittivät genovalaiset ja 4. ristiretken jälkeen (vuodesta 1204) venetsialaiset . Niiden alla kaupunki kantoi jo nykyaikaista nimeä Ierapetra. Tänä aikana viranomaiset asettivat saarelle ortodoksien sijasta roomalaiskatolisia piispoja.
Turkin vallan aikana (1669-1898) kaikki piispat olivat ortodokseja. Sitten erottuivat Ieran ja Sitian hiippakunnat, jotka vuonna 1832 sulautuivat Ierasiaan. Vuodesta 1932 vuoteen 1936 Hierositeen ja Petran hiippakunnat yhdistettiin yhdeksi ja nimettiin Napolin hiippakunnaksi. Vuonna 1936 molemmat hiippakunnat palautettiin entiseen muotoonsa.
Vuonna 1962 Konstantinopolin patriarkaatin pyhän synodin päätöksellä Hierositeen hiippakunta nostettiin metropoliksi ja tunnettiin nimellä Hierapitne ja Sitia.