François André Isambert | |
---|---|
fr. Francois André Isambert [1] | |
Syntymäaika | 30. marraskuuta 1792 [2] [3] tai 1792 [4] |
Syntymäpaikka |
|
Kuolinpäivämäärä | 13. huhtikuuta 1857 [2] [5] [3] tai 1857 [4] |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Ammatti | poliitikko , historioitsija , lakimies , kääntäjä |
Palkinnot ja palkinnot | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Työskentelee Wikisourcessa |
François-André Isambert ( ranska: François-André Isambert ; 30. marraskuuta 1792 - 13. huhtikuuta 1857 ) oli ranskalainen lakimies ja poliitikko . Lakimies Baptiste Isambertin ja lääkäri Emile Isambertin isä .
Kassaatiotuomioistuimen lakimieheksi ( 1818 ) hän kiinnitti huomiota syvällä tiedolla, liberaaleilla ideoilla ja aktiivisella puolustamisella moniin poliittisista rikoksista syytettyihin, Burtoniin , Caroniin , Armand Carreliin ja muihin. Hän puolusti sanomalehtiä suurella lahjakkuudella. Courrier Français ja Constitutionnel vainosivat ja liittyivät kiihkeästi hyväntekeväisyyteen, joka valmisteli orjuuden poistamista Ranskan siirtomaissa.
Isamber työskenteli paljon oikeushistorian parissa. Vallankumouksen ( 1830 ) jälkeen hänet nimitettiin Bulletin des Lois -lehden toimittajaksi ja kassaatiotuomioistuimen jäseneksi. Hän toimi tässä tehtävässä kuolemaansa asti. Hänet valittiin vuonna 1830 kansanedustajaksi, ja hän kuului aina oppositiopuolueeseen.
Vuonna 1848 pidetyssä perustuskokouksessa hän pysyi uskollisena ajatuksilleen, mutta järjestyksen varmistamiseksi hän vaati klubien sulkemista. Elämänsä viimeisinä vuosina hänestä tuli protestantti. Hänen monista teoksistaan tärkeämpiä ovat Manuel du publiciste et de l'homme d'Etat; "Recueil des anciennes lois françaises" yhteistyössä Jourdanin , Decruzyn ja Tagliandierin kanssa (29 vol., 1821 - 1833 ); "Charte constitutionnelle", "Recueil complet des lois et ordonnances du royaume", "Traite de la voirie urbaine", "Code electoral et Municipal".