Pjotr Petrovitš Izvolski | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Valtioneuvoston jäsen | |||||||
5.2.1909 - 1917 | |||||||
Pyhän synodin pääprokuraattori | |||||||
27.7.1906 - 2.5.1909 | |||||||
Edeltäjä | Aleksei Aleksandrovitš Shirinsky-Shikhmatov | ||||||
Seuraaja | Sergei Mihailovitš Lukjanov | ||||||
Syntymä |
14. (26.) helmikuuta 1863 |
||||||
Kuolema |
9. joulukuuta 1928 (65-vuotiaana) |
||||||
Hautauspaikka | Sainte-Genevieve-des-Bois | ||||||
Suku | Izvolski | ||||||
Isä | Pjotr Aleksandrovitš Izvolski | ||||||
Äiti | Evdokia Grigorjevna Gezhelinskaya | ||||||
puoliso | Maria Sergeevna Golitsyna | ||||||
Suhtautuminen uskontoon | ortodoksisuus | ||||||
Palkinnot |
|
||||||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Pjotr Petrovitš Izvolski (14. helmikuuta 1863 , Jekaterinoslav - 9. joulukuuta 1928 , Le Vezine , Ranska ) - Venäjän virkamies. Aktiivinen valtioneuvoston jäsen (1905). Pyhän synodin pääprokuraattori ( 1906-1909). Vallankumouksen jälkeen hän muutti maahan ja hänet vihittiin papiksi.
Aatelisen perheen syntyperäinen.
Izvolsky, Pjotr Petrovitš - esi-isät | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Hän valmistui Pietarin yliopiston historian ja filologian tiedekunnasta (1886), oli stipendiaatti Pisan yliopistossa ( Italia ). Vuonna 1887 hän valmistui tohtoriksi Pietarin yliopistosta (väitöskirja on omistettu Franciscus Assisilaiselle ).
Vuosina 1892-1893 hän johti Venäjän Punaisen Ristin seuran haaraa Tulan maakunnassa ja järjesti ruoka-apua nälkäisille väestölle. Tulan maakunnan Novosilin kaupungin kunniakansalainen (1907); köyhien auttamisesta koleraepidemian aikana ja osallistumisesta käsityökoulun perustamiseen). Pietarin koulutuspiirin luottamusmiehenä hän vaikutti koulun lähentymiseen perheeseen ja vanhempainkokousten järjestämiseen.
Hänen ehdokkuuttaan Pyhän synodin pääsyyttäjän virkaan vuonna 1906 ehdotti hänen veljensä Aleksanteri Izvolski, joka oli silloin ulkoministeri. S. Yu. Witten mukaan Peter Izvolsky, "erittäin kunnollinen henkilö", samalla "ei koskaan ollut mitään tekemistä kirkon hallinnon kanssa, eikä se ole luonteeltaan riittävän leveä ministerin virkaan". Pääsyyttäjänä Izvolsky osoitti olevansa kirkon itsenäisyyden kannattaja. Professori S. L. Firsovin mukaan hän onnistui saamaan suosion synodin jäsenten keskuudessa, joiden ehdotukset saivat lähes aina hänen kannatuksensa. Samalla hänellä ei ollut selkeää kantaa kirkon ja valtion välisten suhteiden näkymiin.
Kadettilehti Rech (numero 6. helmikuuta 1909) yhdisti Izvolskin eroamisen pääsyyttäjän viralta hänen puolustaessaan teologisten koulujen autonomiaa, mikä kohtasi piispanhallinnon konservatiivisen osan hylkäämisen . Samaan aikaan S. L. Firsov kiinnitti huomiota ministerineuvoston puheenjohtajan P. A. Stolypinin tyytymättömyyteen Izvolskyn riittävän aloitteen puutteeseen.
Sisällissodan aikana hän asui Dachassa Jaltassa , josta hän muutti perheensä kanssa Konstantinopoliin lokakuussa 1920 ja muutti sitten Pariisiin , missä hän oli Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkon seurakuntaneuvoston jäsen.
19. joulukuuta 1921 metropoliita Evlogii (Georgijevski) asetettiin diakoniksi ja 15. helmikuuta 1922 papiksi.
Hänet nimitettiin 18. helmikuuta 1922 Brysselin Pyhän Nikolauksen kirkon rehtoriksi. 30. elokuuta 1923 muodostettiin belgialais-hollantilainen dekaanipiiri, jota johti Pyhän Nikolauksen kirkon rehtori arkkipappi Peter Izvolsky. Hänen ponnistelunsa ansiosta kirkkoon perustettiin vuonna 1924 siirtolaisten lapsille seurakuntakoulu, jossa opetettiin Jumalan lakia, Venäjän historiaa ja venäjän kieltä [2] .
Vuodesta 1923 vuoteen 1927 hän oli metropoliitta Evlogiin alaisen hiippakunnan neuvoston jäsen. Hän oli Venäjän vammaisten avun komitean hallituksen jäsen, Pyhän Nikolauksen ja Pyhän Johanneksen koulutus- ja hyväntekeväisyyspiirin perustaja ja johtaja sekä viikkolehden La Semaine religieuse ("Kirkkoviikko") toimittaja. ). Lyceum Bureaun jäsen maanpaossa.
Vuonna 1928 hän jätti osavaltion vakavan sairauden vuoksi, muutti Ranskaan (lähellä Pariisia) ja kuoli pian. Hänet haudattiin Sainte-Genevieve-des-Bois'n hautausmaalle .
Metropolitan Evlogiin (Georgievsky) mukaan
Fr. Peter Izvolsky, ensimmäinen nimittämäni rehtori Brysseliin, oli upea, esimerkillinen pappi. Hän yhdisti nöyryyden ja sävyisyyden, joka oli niin koskettava entisessä tärkeässä arvohenkilössä, lujuuteen, kykyyn tulla auktoriteetiksi seurakuntalaisten silmissä. Hän kohteli palvelutyötään aloittelijan innokkaasti ja sijoitti siihen kaikki kykynsä. Seurakuntalaiset kunnioittivat häntä yksimielisesti, mutta minulle Fr. Peter oli lohdutus. Kuuluisa kardinaali Mercier oli häntä kohtaan hyvin taipuvainen. Kun ero "Karlovtsyn" kanssa syntyi, Fr. Pietari piti suurimman osan seurakunnasta. Hänen ponnistelunsa ansiosta kirkkoon perustettiin koulu lapsille. Valitettavasti o. Peter sairastui parantumattomaan sairauteen (sarkoomaan) ja katosi pitkäksi aikaa.
Arkkipiispa John (Shakhovskoy) muistutti siitä
Isä Peter oli vilpitön, kunnioittava pastori. Tultuaan pappeuteen 60-vuotiaana hän oli edelleen täynnä sitä maallista kasvatusta, joka ei millään tavalla rasittanut hänen rakkauttaan kirkkoa kohtaan eikä rasittanut häntä "seminaari"-tyylillä (jos saan sanoa niin) ... I oppinut häneltä paljon mielenkiintoista vanhasta Venäjästä ja kirkkoelämästä. Hän kohteli minua kuin isää. Hänen sekularismin laimennettu kirkkokuntansa tavoitti minut helposti, ei kuitenkaan "maallisen" aseman kautta, vaan "hengellisen aseman" puuttumisen kautta. Isä Peter oli katuva mies. Hän tunsi myös vastuunsa Venäjän tapahtumista. Katuvalla katumuksella ("emme arvostaneet, emme arvostaneet sitä, mitä meillä oli...") hän kertoi minulle, kuinka hän opiskeli Italiassa Pisan yliopistossa ja puolusti siellä Franciscus Assisilaisen väitöskirjaansa. "Ja (hän huudahti katkerasti) en tiennyt silloin, että Ambrose Optinsky asui samaan aikaan eikä kaukana kartanostamme Venäjällä ."