Toiseksi viimeinen jääkausi

Toiseksi viimeinen jääkausi  (jääkausien paikalliset nimet ovat Moskova, Zaal jne.; PGP - Penultimate Glacial Periodista ) on jääkausi , joka liittyy keskipleistoseenin toiseen puoliskoon , noin 190-130 tuhatta vuotta sitten ( happi-isotooppivaihe () MIS) 6), toiseksi viimeinen (ennen viimeistä jääkautta ) maan tärkeimmistä kvartäärisista jääpeitteistä [1] [2] [3] . Sitä edelsi interglasiaalinen ( interglasiaalinen ) noin 250-190 tuhatta vuotta sitten. n. - suhteellisen lämmin ajanjakso, joka erottaa toiseksi viimeisen jääkauden Dneprin suurimmasta jäätikkökaudesta (300-250 tuhatta vuotta sitten) neopleistoseenin keskivaiheilla [4] . Se päättyi Mikulin (Eem) interglasiaaliin noin 130 tuhatta vuotta sitten [5] .

Paikalliset nimet

Tieteellisen kirjallisuuden toiseksi viimeinen jääkausi löytyy paljon useammin mannerjäätiköiden paikallisten nimien muodossa. Itä-Euroopan tasangolla sitä kutsutaan Moskovaksi, Länsi-Siperiassa - Taz [7] , Keski-Euroopan tasangolla - Zaalsky, Alpeilla - Rice, Pohjois-Amerikassa - Illinois.

Reunat

Itä-Euroopan tasango

Moskovan jäätikön eteläraja kulki Moskovan alueen lounaasta koilliseen . Valko-Venäjällä jäätikköä kutsutaan Sozhskiksi . Jäätikön aikana jäätikkö eteni suunnilleen Valko-Venäjän Polesien pohjoisrajalle. Sožin jääkauden aikana muodostui Valko- Venäjän harjanteen kohokuvio [8] . Sozh-jäätikön päävaihe on Oshmyanskaya, jonka aikana muodostuivat Dzerzhinsky-, Kamennogorsky-, Zagorsky-kulmamassiivit sekä Zaslavskaya, Svislochskaya-jäätikkömaat [9] .

Itsenäisenä jääkautena Moskovan jäätikkö tunnistettiin suhteellisen hiljattain. Jotkut tutkijat tulkitsevat edelleen Moskovan jäätikköä yhdeksi Dneprin jääkauden vaiheista [4] tai yhdeksi suuremman ja pidemmän edeltävän jääkauden vaiheista. Viimeisten 5 miljoonan vuoden ilmastotutkimustietojen mukaan Dneprin ja Moskovan jääkauden jaksot menevät päällekkäin, joten Moskovan jäätikkö tulkitaan yhdeksi Dneprin jääkauden vaiheista [10] .

Länsi-Eurooppa

Jäätikön pääkeskus, josta peitejäätiköt siirtyivät kohti Pohjois- ja Keski-Euroopan alueita, oli Skandinavian ylämaat. Samaan aikaan suuret jäätiköt valtaavat Euroopan vuoristot, pääasiassa Alpit. Suurimman peiton aikana koko Irlanti ja lähes koko Iso-Britannia olivat jään peitossa. Sen eteläraja Keski-Euroopassa ulottui Reinin suulle Keski-Saksan vuoriston korkealle kaistaleelle , sen vyöhykkeellä oli Oder- ja Veiksel-joen altaat Pohjois-Karpaateille asti.

Pohjois-Amerikka

Illinois, kuten Wisconsinin jäätiköt , levisi Labradorin jäätikkökeskuksesta. Illinoisin suurimman jäätikön eteläraja kulki Cape Codista Atlantin rannikolla New Yorkin osavaltion eteläosassa sijaitsevan Long Islandin kautta Pennsylvanian, Ohion ja Illinoisin osavaltioiden kautta Mississippi-joelle 37° 30' pohjoista leveyttä. Lisäksi jäätikön reuna kääntyi luoteeseen Missouri-jokea pitkin ja ylitti Cordilleran joen yläjuoksun välillä. Missouri ja noin. Vancouver [11] .

Chamberlin ehdotti termiä ( Illinois - Yhdysvaltain osavaltiosta) vuonna 1896.

Alpit

Tämä jäätikkö oli korkein Alpeilla koko kvaternaarikauden [12] ), noin 350-187 tuhatta vuotta sitten [12] . Rississä on kaksi jääkauden etenemisvaihetta (riss I ja riss II), joiden välillä oli merkittävää lämpenemistä [13] .

A. Penk ja E. Brückner erottivat Rissin jäätikkökauden ( saksasta  Riss - Ris , Tonavan sivujoki) vuonna 1909 [14] muiden alppijääkausien ohella: gunz , mindel , wurm .

Stratigrafia

Itä-Euroopan tasangolla Moskovan jäätikön esiintymät kuuluvat Moskovan horisonttiin. Jälkimmäinen (Q II 6 , Q II ms) [15] on Kvaternaarin alueellinen stratigraafinen alajako . Vastaa keskimmäisen uuspleistoseenin 6. vaihetta . Se erottuu joukosta Venäjän eurooppalaisen osan pohjois- ja luoteisosassa [16] . Edustaa jäätikkö- , järvi -jäätikkö- , meri-, joki- ja muut esiintymät [17] .

Venäjän tasangon alueella olevaa Moskovan moreenia (gQ II-6 ) edustavat punaruskeat vaaleat ja keskisuurit savet , hiekkaiset savet , joissa on soraa , kiviä , murskattua kiveä ja lohkareita [18] , sekä hiekkalinssit määrä 5-30 %. Moskovan moreenin tiheys on 2,1-2,3 g/cm 3 [19] . Moskovan moreenin paksuus ei yleensä ylitä 15 metriä [20] . Moreenisavi ovat tiheitä, kosteita ja kovamuovia.

Moskovan moreeni on pääsääntöisesti peitetty ohuella (1-2 m) vaippasavikerroksella , mutta kaivoissa se voi nousta pintaan. Moskovan moreenissa on lohkareita ja magmakivipalstoja sekä pienempiä karbonaattikiven sirpaleita.

Muistiinpanot

1. ↑ R.P. Cole; JDL Valkoinen; D.B. Townsend; GS Leonard; CE Conway. Välivaiheen hydroklastisen breccia-lohkokompleksin glaciovolcanic placement toiseksi viimeisellä jääkaudella (190–130 ka), Ruapehu-tulivuori, Uusi-Seelanti  (englanniksi)  // GSA Bulletin. - 2020-09-01. — Voi. 132 , iss. 9-10 . — P. 1903–1913 . - doi : 10.1130/B35297.1 . Arkistoitu alkuperäisestä 17.12.2020.
2. ↑ Stephen J. Burns, Lisa Kanner Welsh, Nick Scroxton, Hai Cheng & R. Lawrence Edwards. Etelä-Amerikan monsuunien vuosituhannen ja kiertoradan vaihtelu toiseksi viimeisenä jääkauden aikana  //  Tieteelliset raportit. - 2019-02-04. — Voi. 9 , iss. 1 . - s. 1234 . - doi : 10.1038/s41598-018-37854-3 .
3. ↑ Kotlyakov V. M., Lorius K. Toiseksi viimeisen jääkauden ilmasto Etelämantereen jääytimen mukaan // Izv. RAN: Maantiede - 1993. - Nro 6 .
4. ↑ 1 2 Moskovan jäätikkö // Suuri Neuvostoliiton Encyclopedia  : [30 nidettä]  / ch. toim. A. M. Prokhorov . - 3. painos - M .  : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1969-1978.
5. ↑ Donald Rapp . Jääkaudet ja interglasiaalit: mittaukset, tulkinnat ja mallit . Springer, 2009, s. 85.
6. ↑ Florence Colleoni, Claudia Wekerle, Jens-Ove Näslund, Jenny Brandefelt, Simona Masina. Pohjoisen pallonpuoliskon jäätopografian (≈140 kyrs BP) rajoitus  (englanniksi)  // Quaternary Science Reviews. - 01-04-2016. — Voi. 137 . — s. 97–112 . - doi : 10.1016/j.quascirev.2016.01.024 .
7. ↑ Venäjän federaation alueen neljänneksen alueiden välinen stratigraafinen kaavio . Haettu 28. marraskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2020. (määrätön)
8. ↑ Jäätiköt (pääsemätön linkki) . belkamen.com. Haettu 31. toukokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 30. kesäkuuta 2015. (Venäjän kieli) 
9. ↑ Geologian todelliset ongelmat ja mineraaliesiintymien etsintä: V yliopiston geologisten lukemien materiaalit / Under. toim. V. P. Samodurova. - Mn. , 2011. - S. 63. - 102 s.
10. ↑ Moskovan jäätikkö - artikkeli Suuresta Neuvostoliiton tietosanakirjasta . 
11. ↑ Serebryany L.R. Kuinka monta jäätikköä oli kvaternaarikaudella?  // Muinainen jäätikkö ja elämä / Päätoimittaja Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen G. A. Avsyuk. — M .: Nauka , 1980. — S. 35-48 .
12. ↑ 1 2 Bray W., Trump D. Arkeologinen sanakirja: Per. englannista. - M .: Edistyminen, 1990 - S. 211, 301. - ISBN 5-01-002105-6
13. ↑ Riskiaika // Suuri Neuvostoliiton tietosanakirja  : [30 nidettä]  / ch. toim. A. M. Prokhorov . - 3. painos - M .  : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1969-1978.
14. ↑ RISS - Geologinen selittävä sanakirja . Haettu 28. marraskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 17. syyskuuta 2019. (määrätön)
15. ↑ Kirjoittajaryhmä. Litosfäärin rakenne ja kehityshistoria . - Litraa, 2017-09-14. — 1397 s. — ISBN 9785457698062 . Arkistoitu 9. tammikuuta 2018 Wayback Machinessa
16. ↑ A. V. Sidorenko. Neuvostoliiton geologia . - Ripol Classic. - 503 s. — ISBN 9785458519748 . Arkistoitu 9. tammikuuta 2018 Wayback Machinessa
17. ↑ Garyainov V. A. Etelä-Uralin ja Volgan alueen geologian kysymyksiä: Karstin ongelmat . - Alexander Doweld, 22.5.1978. — 133 s. Arkistoitu 9. tammikuuta 2018 Wayback Machinessa
18. ↑ NEUVOSTO- EUROOPAN KOILIS-OSAN KIRVÖLÖYKSEN SYNTYMISESTÄ YHTEYDESSÄ UUSIEN LÖYDYNTÖJEN LÖYDYNTÖIHIN LATAKOPERIEN LOHKELTA (Akateemikko V. V. Menner, 6 V 1969) . Haettu 26. toukokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. heinäkuuta 2019. (määrätön)
19. ↑ Alueen geologinen rakenne . www.rrec.ru Haettu 3. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 16. elokuuta 2016. (määrätön)
20. ↑ http://www.grandgeo.ru/science/kvi/16/16.pdf (linkki ei ole käytettävissä) . Käyttöpäivä: 3. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 19. elokuuta 2016. (määrätön) 

Linkit

• KVARTAARIJAKSEN TUTKIMUKSEN KOMISSION TIEDOTE nro 73 Arkistoitu 26. toukokuuta 2019 Wayback Machinessa
• Gerasimov I.P., Markov K.K. Kvaternaarigeologia. M., 1939.  (venäjä)
• Moskovan jäätikkö // Great Soviet Encyclopedia , 3. painos. : päätoimittaja A.M. Prokhorov. - M .: Sov.encyclopedia, 1974. - T. 17: Morshiy-Nikish . - S. 615: ill., kartat .