Iljaševitš, Vladimir Nikolajevitš

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 2. elokuuta 2015 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 36 muokkausta .
Vladimir Iljashevitš
Vladimir Iljasevits
Nimi syntyessään Vladimir Nikolajevitš Iljaševitš
Syntymäaika 18. helmikuuta 1954( 18.2.1954 ) (68-vuotiaana)
Syntymäpaikka Tallinna , ENSV , Neuvostoliitto
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti kirjailija
Suunta proosaa , kulttuuritutkimusta , ohjausta
Teosten kieli venäjä, viro
Palkinnot
Pushkin-mitali - 2011
Pyhän Sergiuksen Radonežin II asteen ritarikunta Pyhän Sergiuksen Radonežin III asteen ritarikunta
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Vladimir Nikolajevitš Illyaševitš ( est. Vladimir Iljaševitš ; 18. helmikuuta 1954 , Tallinna , Viron SSR ) on virolainen venäläinen proosakirjailija, publicisti, Venäjän Baltian historian ja uskonnollisen historian (ortodoksisuuden) tutkija Baltiassa, kulturologi, dokumenttielokuvantekijä . [1] [2]

Elämäkerta

Vuonna 1976 hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Tarton valtionyliopistosta . Vuodesta 1976 hän työskenteli Moskovassa. Ammattimainen valtiotieteilijä ja kansainvälinen toimittaja (vuodesta 1983 vuoden 1992 puoliväliin - Tallinnassa sijaitsevan Novosti Press Agencyn Viron sivuliikkeen apulaisjohtaja ja johtaja, sitten Novosti Press Agencyn Pohjoismaiden aluetoimiston johtaja ). http://statearchive.ru/ 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla - sijainen. Youth of Estonia -lehden päätoimittaja, 1990-luvun jälkipuoliskolla - Russian Telegraph -viikkolehden kustantaja ja päätoimittaja (vuoteen 2000); Viron venäläisen kirjailijajärjestön peruskustantamon johtaja. Neuvostoliiton/Neuvostoliiton/Viron tasavallan journalistiliiton jäsen (1985-2002) www.ra.ee ERA.R-1950.2k.26. Viron sanomalehtiliiton hallituksen jäsen (1999-2000) https://web.archive.org/web/20120208052335/http://www.eall.ee/uudised/1999/3_12.html

Viron venäläisen kirjailijajärjestön johtaja, Venäjän kirjailijaliiton (SPR) jäsen vuodesta 1998, SPR:n hallituksen sihteeri (vuodesta 1999 ); kirjailijaliittojen kansainvälisen yhteisön (ICPU, Moskova) toimeenpanevan komitean jäsen [3] ; Venäjän maailmanneuvoston (Moskovan ja koko Venäjän patriarkka) pysyvän jäsenen [4]  ; Kansainvälisen slaavilaisten ja ortodoksisten kansojen kuvaajien liiton (MOKSPN-Kinoforum "Golden Knight"; puheenjohtaja - N. P. Burlyaev ) täysjäsen vuodesta 1997 [5] ; Viron venäläisten maanmiesten koordinointineuvoston toinen perustaja ja jäsen ( 2007-2010 ) ; Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksisen kirkon julkaisuosaston jäsen [6]

Mukaan nimetyn kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon perustaja ja neuvoston puheenjohtaja. F. M. Dostojevski (Tallinna); nimetyn republikaanien (Viro) kulttuuripalkinnon perustamisen aloitteentekijä ja neuvoston jäsen. Igor Severyanin (vuodesta 1996 ). Yksi Viron venäläisten kirjailijoiden liiton (ORLE) perustamisesta vuonna 1997 yhdessä kirjailijoiden Ivan Papulovskyn ja Rostislav Titovin kanssa. ORLE:n puheenjohtaja 12.10.2016 alkaen. Valittu uudelleen 28.10.2017, Tallinna.

Vuodesta 1998 hän on ollut Viron virallisen elimen Mir Orthodoxy -sanomalehden perustaja ja kustantaja (myös päätoimittaja vuosina 1998-2001; hän siirsi toimitukselliset valtuudet Tallinnan ja koko Viron metropoliitille Korniliylle vuonna 2001). Moskovan patriarkaatin ortodoksinen kirkko ( Tallinna ) [7] . Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksisen kirkon historiografi (EKN:n kansanedustajan synodin asetus 7.9.2009, Tallinna). Kansainvälisen kirjallisuuden, taiteen ja journalistisen lehden "Baltika" perustaja, kustantaja ja päätoimittaja (venäläiset kirjailijajärjestöt Virossa, Latviassa , Liettuassa , Moskovan kirjailijajärjestö ja Venäjän kirjailijaliiton hallitus, järjestöt SPR Pietarissa, Kaliningradissa ja Pihkovassa ) [8] .

Venäjän aatelistokokouksen täysjäsen [9]

Euroopan sukututkimus- ja heraldikayhdistyksen puheenjohtaja Virossa ja Venäjän sukututkimuksen federaation ( Moskova ) puheenjohtajiston apujäsen/virallinen tarkkailija.

Hän on kirjoittanut 18 kirjaa ja 8 dokumenttia (käsikirjoittaja ja ohjaaja), artikkeleita kulttuuritutkimuksen, kirjallisuuskritiikin, historiallisen ja biografisen journalismin ja historiosofian aiheista (Venäjällä: aikakauslehdet "Moscow", "Our Contemporary", "Roman" -lehti XXI vuosisadalla", "Baltian maailma", "Kulttuuri", " Literaturnaya Gazeta ", "Venäjän kirjailija", "Obschepisatelskaya Literary Sanomalehti" jne.).

Viron ja Baltian ortodoksisuuden historiaa käsittelevän kirjasarjan kirjoittaja ja toimittaja (julkaissut Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko, 1995-2017), ainutlaatuisen tietosanakirjan "Ortodoksisuus Virossa. 10- 21 vuosisataa. Henkilönimet ja temppelit". Tallinna. 2014. ISBN 978-9949-9357-6-5

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin vironkielisten käännösten kahden kirjan toimittaja: "Vabadus ja vastustus harmoonia otsingul. Inimõigused ja isiksuse väärikus". Tallinna, 120 lkg., 2012 (Vapaus ja vastuu: harmoniaa etsimässä: ihmisoikeudet ja henkilökohtainen arvo / Metropolitan Kirill. - Moskova: Moskovan patriarkaatin ulkoisten kirkkojen osasto, 2008) ISBN 978-9985-9970-7-9 ; "Hingekarjase sõna : Jumal ja inimene. Päästmislugu. Vestlused õigeusust". Moskova ja koko Venäjä pühim patriarh Kirill. Tallinna 2011 ISBN 9789985997048. Kirjan "Pyhä Vanhurskas Johannes Kronstadtista, ortodoksiset virolaiset ja Viro" toimittaja (historiallisen ja arkistoaineiston valinta, käsittely ja käsikirjoituksen valmistelu painamista varten) Cornelius, Tallinnan ja koko Viron metropoliita, Tallinna, 2011, 392 sivua ja sen vironkielinen käännös Sretenskin stauropegial-luostarin kuvernöörin, Jegorjevskin piispan Tikhonin kirjan käännöksen suomenkielisen painoksen toimittaja: "Epäpyhät pyhät" ja muita tarinoita. Arkkimandriitti Tikhon (Shevkunov). M., OLMA-GROUP. - "Arkiläman pyhät ynnä muita kertomuksia". Arkkimandriitta Tiihon (Ševkunov). Helsinki/Kuopio/Tallinna, 639 s, 2016. ISBN 9789526721446

Ainutlaatuisten käännösten kirjoittaja ja kustantaja (ensimmäistä kertaa). Latinasta venäjäksi: embryologian perustajan, prof. Derptin, Königsbergin ja Pietarin yliopistojen lääketiede Carl Ernst von Baer - Norbis inter esthonos endemicis. (Dortpath, Livland, 1814) - "Virolaisten endeemisistä sairauksista" (K.E. Baerin historiallinen essee ja sukututkimus), Tallinna, 2016; venäjästä ja kirkkoslaavista viroksi: "Uskon sakramentti. Ortodoksiseen teologiaan pääsy". Metropoliita Hilarion (Alfeev). M., "EKSMO", 400 sivua, 2010. - "Usu saladus. Sissejuhatus õigeusu teoloogiasse".Metropoliit Ilarion (Alfejev). 400 lkg, Tallinna, 2017. ISBN 9789949974931

Luovuudesta.

/.../ Vladimir Iljaševitshilla on merkittävä paikka tässä uuden sukupolven tutkijoissa. Erinomainen toimittaja, joka ennen Neuvostoliiton romahtamista johti APN-toimistoa Skandinaviassa, hän, toisin kuin monet kollegat, ei muuttanut vakaumuksiaan tai maanmiehiään. Hän ei juoksenut uusien elämänmestarien palkkaamaan (ja ammatillisten yhteyksiensä ansiosta Skandinaviassa hän pystyi siihen helposti!), vaan hänestä tuli yksi Venäjän journalismin ja laajemmin Venäjän opposition näkyvimmistä edustajista Virossa. . V. Iljaševitš julkaisi useiden vuosien ajan Tallinnassa Russian Telegraph -lehteä - mielestäni Baltian parasta (jononmukaisimmin maanmiestensä etuja puolustavaa) venäläistä sanomalehteä. /.../ ...hän osallistui aktiivisesti historiantutkimukseen. Yksi toisensa jälkeen julkaistiin kirjat "Estlandian were", "Revel tract". Ne sisältävät tarinoita kymmenistä ihmisistä, jotka ovat jättäneet jälkensä Venäjän historiaan ja samalla liittyvät Baltian maihin. /.../ Julkaisua varten on valmisteltu uusi teos, joka jäljittää Revalin jäljen suuren kirjailijan teokseen. Otteella lehti jatkaa Fjodor Mihailovitš Dostojevskin 180-vuotisjuhlille omistettua julkaisusarjaa. ("Nykyaikamme" N11, 2001 // Alexander Kazintsev. "Venäjän Baltian maiden löytö". Esipuhe V. Iljaševitšin julkaisuun "Dostojevski ja Revel").

/.../ Tänään voimme sanoa kiitoksen sanan ystävillemme, työtovereillemme, Venäjän kirjailijaliiton veljeskirjailijajärjestöjen liiton jäsenille heidän huolellisesta venäläisen sanan, kulttuurimme säilyttämisestä. Viron kirjailijajärjestöstä, jota johtaa, on siis lyhyessä ajassa tullut julkaisuohjelmallaan arvovaltainen luova yhdistys, joka osallistuu erilaisiin konferensseihin ja kongresseihin, ja joka on perustanut vakavan kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon vierailijan mukaan nimetylle kirjalliselle taivaalle. Tallinna aikoinaan /... /. (Hallituksen puheenjohtajan prof. V.N. Ganichevin raportti Venäjän kirjailijaliiton 12. kongressissa. 24.-25.5.2004. Oryol).

/.../ Tutustuin Virossa asuvan venäläisen kirjailijan Vladimir Iljaševitšin yksittäisiin tarinoihin useita vuosia sitten arvovaltaisissa Moskovan kirjallisuuslehdissä. Sanon heti, että he todella koukuttivat minut johonkin hyvään: joko epätavalliseen juoneeseen tai omituiseen intonaatioon tai kaikki yhdessä. Ja tätä tapahtuu nyt harvoin, varsinkin hienostuneen lukijan kanssa, kun Venäjällä julkaistaan ​​paljon luettavaa. Juuri lukemista, jossa tavanomaisen kylmäverisen "kalan" - monilajikirjallisen keiton - joukossa, harvoin, mutta silti hyvä kirja välähtää kuin "kultakala". Muistan nimen: Vladimir Iljashevitš. /.../ Hän loi tappavan alaston totuudenmukaisuudella sellaisia ​​teoksia kuin "Onnenpyörä", "Palomies", "Carbonarium", "Baltian lomailijoiden elämästä", "Virtuaalinen kuolema" ... Jokaisessa ne, kuten hyvässä Hollywood-elokuvassa viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla, lukija herää henkiin ilman kirjallisia lisäyksiä ristiriitaiseen 90-luvulle, joka vaikutti monikansallisen maamme monien tiettyjen kansalaisten kohtaloon. He joutuivat väistämättömän valinnan eteen, usein äärimmäisissä tilanteissa. Ja aivan oikein, kirjan lopussa oleva kustantaja, joka luonnehtii lahjakkaan kirjailijan työtä kokonaisuutena, antaa arvion: "Vladimir Iljaševitšin novellit, jotka on rakennettu" Baltian "juoneille, ovat teräviä ja kiehtovia, mutta ne johdattavat lukijan aiheisiin, jotka ovat paljon perustavanlaatuisempia, yleismaailmallisempia kuin viihdyttävä tapahtumien hahmotelma antaa ymmärtää. Baltian ympäristö on kirjoittajalle yksinkertaisesti tuttu, ei mitään muuta. Mutta hänen teoksissaan esiin nostetut aiheet ja ongelmat, kuten he sanovat, eivät tunne maantieteellisiä ja kansallisia rajoja. Pohjimmiltaan ne miehittävät kirjoittajan. Perinteisten moraaliohjeiden menettäminen johtaa ihmiset kaikkein arvaamattomimpiin tuloksiin. Vaikka he itse olisivat laskeneet johonkin aivan muuhun." Juuri sellaiset ihmisten kohtaloiden ylä- ja alamäkeet ja törmäykset näkyvät suurella taiteellisella kirkkaudella ja aitoudella kirjailijan muissa novelleissa: "Pastari", "Hölmö", "Tappaja", "Kenelle vankila itkee". ”, “Ivan Kupalan yönä”, “Kinkku-hampurilainen. Muuten, itse novellien nimistä. Ne ovat minkä tahansa teoksen tunnusmerkki, oli se sitten miniatyyri tai pullea romaani. Otsikon on osuttava napakymppiin. Iljaševitš onnistuu /.../. (Iljaševitšin "Onnenpyörä" // Nikolai Krasilnikov. "Obschepisatelskaya Literary Newspaper", nro 8/2017. Moskova). 

Palkinnot

osavaltio (Venäjän federaatio)

Kirkko ( Venäjän ortodoksinen kirkko )

Dynastinen keisarikunta

Kansainvälisiltä järjestöiltä

Kirjallisuuden

Elokuvapalkinnot

Muistiinpanot

  1. ↑ Viron venäläisen yhteisön portaali - Kuka on kuka?: Vladimir Iljaševitš . baltija.eu. Käyttöpäivä: 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 14. helmikuuta 2018.
  2. ↑ KAIKKI KATEGORIAT - Kirjailijat, runoilijat, kirjailijat - Vladimir Iljashevitš . catalog-slavia.eu. Haettu 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 8. helmikuuta 2018.
  3. ↑ Nikolay Starodymov - henkilökohtainen sivusto "Kansainvälisen kirjailijaliittojen yhteisön VIII kongressi, 18. helmikuuta 2013, "Rostovin talo" . www.starodymov.ru Haettu 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 8. helmikuuta 2018.
  4. ↑ Maailman Venäjän kansanneuvosto (VRNS) / Organisaatiot / Patriarchy.ru . Patriarchy.ru. Haettu 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 17. toukokuuta 2021.
  5. ↑ venäläinen elokuva . www.russkoekino.ru Käyttöpäivä: 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 24. helmikuuta 2018.
  6. ↑ Kuukausilehti "Ortodoksisuuden maailma" . www.baltwillinfo.com. Haettu 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 23. huhtikuuta 2016.
  7. ↑ http://www.baltwillinfo.com/mp.htm .
  8. ↑ Baltika - International Journal of Russian Writers . baltwillinfo.com. Käyttöpäivä: 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 29. tammikuuta 2018.
  9. ↑ Venäjän aatelistokokouksen verkkosivusto . www.nobility.ru Haettu 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2018.
  10. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus, 22. kesäkuuta 2011, nro 848 "Pushkin Iljashevitš V. N. mitalin myöntämisestä." . Haettu 20. maaliskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 5. kesäkuuta 2020.
  11. ↑ Aleksanteri Nevski - Koko Venäjän historiallinen ja kirjallinen palkinto . www.alexander-nevsky.ru. Haettu 7. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 8. helmikuuta 2018.

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen