Leonardo Canal-Gonzalez | |
---|---|
Leonardo Canal Gonzalez | |
Granadan konfederaation puheenjohtaja | |
18. heinäkuuta 1861 - 6. marraskuuta 1862 | |
Edeltäjä | Bartolome Calvo |
Seuraaja | Manuel del Rio de Narvaez |
Syntymä |
6. marraskuuta 1822 |
Kuolema |
5. toukokuuta 1894 (71-vuotiaana) |
Hautauspaikka | |
Lähetys | |
koulutus | |
Suhtautuminen uskontoon | katolisuus |
Leonardo Canal González ( espanjaksi: Leonardo Canal González , 6. marraskuuta 1822–1894) oli kolumbialainen upseeri ja poliitikko.
Syntynyt vuonna 1822 Pamplonassa . Hän opiskeli lakia Bogotassa Higher College del Rosariossa, jossa hänestä tuli myöhemmin apulaisrehtori.
Kun maan sisällissota syttyi vuonna 1860 , presidentti Ospina nimitti Canalin Santanderin liittovaltion kuvernööriksi, mutta Gutiérrez voitti Canalin .
Mariano Ospinan presidenttikausi päättyi vuonna 1861. Koska meneillään oleva sisällissota ei mahdollistanut presidentinvaalien järjestämistä, 1. huhtikuuta 1861 maan uudeksi presidentiksi tuli vuoden 1858 perustuslain mukaisesti maan kenraalitarkastaja Bartolome Calvo , joka nimitti Canalin ministeriksi. Sota. Kun kapinalliset vangitsivat Calvon, Nariñossa ollut Canal julisti itsensä uudeksi toimitusjohtajaksi. 26. heinäkuuta hän julisti Paston maan uudeksi poliittiseksi pääkaupungiksi. Koska perustuslaki kielsi samanaikaisesti sekä maan että armeijan johtamisen, Canal siirsi 6. marraskuuta 1862 presidentin valtuudet sisäministeri Manuel del Río de Narváezille.
30. joulukuuta 1862 Canalin joukot antautuivat, ja 16. tammikuuta 1863 hän allekirjoitti kapinallishallinnon päällikön Mosqueran kanssa sopimuksen , joka antoi hänelle mahdollisuuden lähteä Peruun .
Vuonna 1876 Canal osallistui uuteen sisällissotaan . Vuonna 1885 hänestä tuli reserviarmeijan komentaja. Vuonna 1890 presidentti Holguin esitteli hänet hallitukselle.
Granadan konfederaation presidentit (1858-1863) | |
---|---|
| |
Perustuslailliset presidentit | |
Kapinallisten päät |