Kyproksen työväenpuolue

Kyproksen työväen edistyspuolue ( AKEL , kreikka Ανορθωτικό Κόμμα Εργαζόμενου Λαού , Euroopan parlamentti on in . _ _ _

Historia

Perustettiin 15. elokuuta 1926 nimellä Kyproksen kommunistinen puolue . Puolueen tavoitteena oli taistelu riistoa vastaan ​​ja Kyproksen vapauttaminen Britannian vallasta. Vuonna 1931 puolue meni maan alle Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnon kiristyessä Kyproksen poliittisessa elämässä lokakuun kansannousun jälkeen .

14. huhtikuuta 1941 puolue perustettiin uudelleen nykyisellä nimellä. Toisen maailmansodan aikana yli 700 AKELin jäsentä taisteli Britannian armeijassa Saksaa vastaan . Vuoden 1943 ensimmäisissä kunnallisvaaleissa AKEL-ehdokkaista tuli Limassolin ja Famagustan kaupunkien pormestareita . Sodan päätyttyä AKEL organisoi työläisten taistelua Kyproksen vapauttamiseksi briteistä, parempien työolojen ja korkeamman elintason puolesta. AKEL ei kannattanut välitöntä Enosista sodanjälkeisenä aikana . Sen sijaan puolue kannatti Kyproksen asteittaista suvereniteetin hankkimista - ensin Brittiläisen imperiumin sisällä , sitten - itsenäisyysjulistusta Englannista ja Enosista. Neuvottelujen epäonnistuttua hyväksyttävän perustuslain luomiseksi AKEL kuitenkin kannatti välitöntä enoosia ilman siirtymäkautta.

Marraskuussa 1955, kun Kyprokselle julistettiin hätätila , Britannian viranomaiset kielsivät AKEL:n toiminnan. 135 AKEL-johtajaa pidätettiin.

Hätätilan kumottua (4.12.1959) puolue aloitti uudelleen laillisen toimintansa. Puolueen johtajien mukaan Kyproksen täydellisen itsenäisyyden saavuttamisen, siirtomaahallinnon jäänteiden , sotilastukikohtien poistamisen, julkisen elämän demokratisoimisen ja taloudellisen elpymisen olisi pitänyt johtaa siirtymälle välttämättömien edellytysten luomiseen. yhteiskunnan uudelleenjärjestelyyn sosialististen periaatteiden mukaisesti. AKEL pyrki ratkaisemaan Kyproksen ongelman rauhanomaisesti kansojen tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden, valtioiden itsemääräämisoikeuden periaatteita kunnioittaen . Eduskuntavaaleissa (heinäkuu 1970) edustajainhuoneeseen valittiin AKEL:n listoilta 9 kansanedustajaa, joita äänesti 40,7 % äänestäjistä.

AKEL vastusti 50-luvulla jyrkästi EOKA -nationalistista liikettä , jota johti Georgios Grivas , joka osallistui Kreikan sisällissotaan kommunistien vastustajien puolella, sekä kyproksenturkkilaista TMT -järjestöä . EOKA-militantit tappoivat useita puolueen jäseniä ja kannattajia. Vuoden 1958 jälkeen TMT puolestaan ​​alkoi painostaa AKEL:iin kuuluneita turkkilaisia ​​pakottaakseen heidät eroamaan puolueesta. Työväenlehden toimittaja Fazil Onder tapettiin , ja AKEL:n hallitseman PEO-ammattiliiton turkkilaisen toimiston puheenjohtaja Ahmet Sadi pakotettiin lähtemään Englantiin pelastamaan henkensä. TMT:n turkkilaiset nationalistit tappoivat vuonna 1965 puolueen keskuskomitean jäsenen, Dervish Ali Kavazoglun.

15. heinäkuuta 1974 tapahtuneen aseellisen vallankaappauksen ja turkkilaisten joukkojen maihinnousun jälkeen (20. heinäkuuta 1974) AKEL:n keskuskomitea julisti, että Kyproksen ongelma on ratkaistava Kyproksen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja Kyproksen kansan suvereenit oikeudet vetämällä kaikki vieraat joukot maan alueelta, harjoittamalla liittoutumattomuuden politiikkaa, luomalla demokraattinen hallitus ja varmistamalla tasavallan kaikkien kansalaisten – sekä kreikkalaisten että turkkilaisten – tasa-arvo.

Puolue kärsi sosialistisen leirin romahtamisesta ilman vakavia mullistuksia. Säilyttäen marxilaisuuden ideologiansa perusosana puolue jatkoi taisteluaan Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten osien rauhanomaisen yhdistämisen puolesta ja riippuvuuden poistamiseksi vieraista voimista.

1990-luvun puolivälissä AKEL:n vaikutus alkoi merkittävästi lisääntyä. Joukkoammattiliittoon ja opiskelijajärjestöihin luottaen se saavutti yhä painavampia paikkoja maan edustuksellisissa toimielimissä. Puolue sai yli kolmanneksen äänistä parlamenttivaaleissa ja otti Kyproksen johtavat kunnat haltuunsa. Puolueiden edustajista tuli pormestareita maan suurissa kaupungeissa, mukaan lukien osavaltion pääkaupunki Nikosia.

Vuonna 1998 presidentinvaaleissa AKEL-ehdokas Georgios Yakov , joka voitti 1. kierroksen, jäi alle 1 %:n alle 2. kierroksen äänistä päästäkseen presidentiksi. Vuonna 2001 puoluejohtaja Demetis Christofias valittiin Kyproksen edustajainhuoneen presidentiksi .

Vuoden 2003 presidentinvaalit voitti AKELin tukema demokraattisen puolueen johtaja Tassos Papadopoulos .

Vuonna 2008 presidentinvaaleissa D. Christofias voitti laajan isänmaallisen rintaman tuella vastustajiensa laajasta kommunisminvastaisesta kampanjasta huolimatta ja hänestä tuli maan presidentti. 24. helmikuuta 2008 vaalien toinen kierros toi Christofiasille 53,37 % äänistä, kun taas hänen kilpailijansa, konservatiivi Ioannis Kosulidis, sai 46,63 % äänistä.

Puolueen tukema riippumaton ehdokas Stavros Malas hävisi presidentinvaaleissa 2013 ja 2018 toisella kierroksella Nikos Anastasiadesille 42,5 % ja 44 % äänistä.

Nykyinen sijainti

Kyproksen työväenpuolue yhdistää noin 3 prosenttia maan väestöstä. Puolue luottaa julkisiin joukkojärjestöihin - Kyproksen työväenliittoon, Kyproksen talonpoikien liittoon ja Kyproksen naisjärjestöjen liittoon. Puolueella on joukkonuorten järjestö - United Democratic Youth Organization (EDON).

Puolueen johtajat

• Leon Leo (1936-1945)
• Phitis Ioannou (1945-1949)
• Ezekias Papaioannou (1949-1988)
• Dimitris Christofias (1988-2009)
• Andros Kyprianou (2009-2021)
• Stefanos Stefanou (vuodesta 2021)

Osallistuminen vaaleihin

Puolue on edustettuna Euroopan parlamentissa ( GUE/NGL -ryhmä , 2 kansanedustajaa).

AKEL on Kyproksen poliittisen puolueen toiseksi suurin ryhmä parlamentissa.

Muistiinpanot

1. ↑ PARTY OF REGIONIV allekirjoitti hyvän tahdon Spivpratsystä Kyproksen työväen edistyspuolueen kanssa Arkistoitu 30. heinäkuuta 2013. – Tšerkasyn aluejärjestön alueiden puolueen virallinen verkkosivusto

Lähteet

• Suuri Neuvostoliiton tietosanakirja / Kypros
• Kypros panostaa punaiseen