Lassnig, Mary
| Maria Lassnig | |
|---|---|
| Saksan kieli Maria Lassnig | |
| Syntymäaika | 8. syyskuuta 1919 [1] [2] [3] […] |
| Syntymäpaikka | Kappel am Krappfeld , Saksan Itävalta |
| Kuolinpäivämäärä | 6. toukokuuta 2014 [3] [4] [5] […] (94-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | |
| Opinnot | |
| Palkinnot | Max Beckmann -palkinto [d] ( 2004 ) Wienin kaupungin taidepalkinto [d] ( 1977 ) Rubens-palkinto ( 2002 ) Suuri Itävallan valtionpalkinto [d] ( 1988 ) |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Maria Lassnig ( saksaksi Maria Lassnig ; 8. syyskuuta 1919 , Kappel am Krappfeld - 6. toukokuuta 2014 , Wien ) on itävaltalainen taiteilija.
Elämä ja työ
Ensimmäisessä ammatissaan M. Lassnig oli opettaja; työskenteli kotimaassaan Kärntenissä. Vuonna 1941 hän muutti Wieniin ja astui paikalliseen Kuvataideakatemiaan. Opintojensa suorittamatta jättämisen jälkeen hän jätti Akatemian vuonna 1943, koska hänen teoksensa sijoittuivat ns. rappeutunutta taidetta . Silti vuonna 1945 M. Lassnig valmistui akatemiasta ja palasi Klagenfurtiin , missä vuonna 1948 pidettiin hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä.
Vuonna 1951 hän tulee jälleen Wieniin ; stipendin saatuaan taiteilija matkusti Pariisiin vuonna 1952 ja tapasi siellä Andre Bretonin , Paul Celanin , Benjamin Peren ja muut ranskalaiset surrealistit, työnsä alkukaudella hän piti surrealismista . Vuonna 1954 M. Lassnig palasi Wienin akatemiaan ja suoritti opintojaan Albert Guterslohin luokassa . Yhdessä taiteilija Arnulf Reinerin kanssa hän on yksi itävaltalaisen taiteen Informel -liikkeen perustajista.
Vuosina 1961-1968 M. Lassnig asuu ja työskentelee Pariisissa. Hän maalaa akvarelleja ja 2-metrisiä "ruumiillisia" figuratiivisia teoksia, joita ei kuitenkaan ole koskaan ollut esillä. Vuonna 1968 taiteilija muutti New Yorkiin ja avasi täällä työpajansa. Vuonna 1970 hän opiskeli animaation piirtämistä paikallisessa Visual Arts -koulussa .
Hankittuaan 16 mm:n elokuvakameran M. Lassnig kuvaa useita elokuvia. Kokoelma taiteilijan animaatio- ja elokuvatöistä esiteltiin myöhemmin hänen suuressa retrospektiivissään Albertina-museossa Wienissä. Vuonna 1978 se esitettiin myös osana DAAD-kulttuuriohjelmaa Berliinissä. Vuonna 1980 taiteilija palasi Wieniin ja otti maalauksen professorin tuolin paikallisessa ammattikorkeakoulussa. M.Lassnigin teoksia oli esillä nykytaiteen documenta -näyttelyissä vuosina 1982 ja 1997 Kasselissa. M. Lassnigin teosten henkilönäyttelyitä pidettiin suurimmissa museoissa New Yorkissa, Pariisissa, Zürichissä , Roomassa , Wienissä, Düsseldorfissa , Münchenissä , Frankfurt am Mainissa , Haagissa , Nürnbergissä , Luzernissa jne.
Palkinnot ja palkinnot
- 1988 - Suuri Itävallan valtionpalkinto taiteen alalla.
- 1998 - Oscar Kokoschka -palkinto .
- 2002 - Rubens-palkinto .
- 2004 - Max Beckmann -palkinto.
- 2005 - Itävallan kunniamerkki " Tieteen ja taiteen puolesta ".
Elokuvat
TUOLIT (1971), 16 mm, Farbe, tonni, 4 minuuttia; zu Musik bewegen sich Stühle wie Menschen
OMAKUVA (1971), 16 mm, väri, tonni, 5 minuuttia; Lebensrückblick im Zeichentrick, erhielt 1972 den New York State Council - Preis
COUPLES (1972), 16 mm väri, tonni, 10 minuuttia; am Telefon und im Bett sprechen ein Verführer und ein Opfer miteinander: "Du halfst mir, du machtest mich stark - aber du kannst mir nichts vorwerfen; olimme niin sokea liebt, ilmanahlt mit dem Tod."
SHAPES (1972), 16 mm, Farbe, tonni, 10 minuuttia; menschliche Silhouetten bewegen sich nach Musik von Bach
PALMISTRY (1973), 16 mm, väri, tonni, 10 minuuttia; A. ein dickes Mädchen weigert sich, dunn zu werden, um Männern zu gefallen; B. das erste Mal, C. beim Käsittelijä: eine Gegenüberstellung von schrecklichem Aberglauben und schrecklicher Wissenschaft
ART EDUCATION (1976), 16 mm, Farbe, Ton, 16 minuuttia; feministische Auslegung berühmter Gemälde von ua Michelangelo, Vermeer
MARIA LASSNIG KANTATE (1992), 35 mm, Farbe, Ton, 8 minuuttia; Idee, Text, Gesang, Zeichnung, Animation Maria Lassnig, Produktion Hubert Sielecki: "Es ist die Kunst jaja, die macht mich immer jünger, sie macht den Geist erst hungrig und dann satt!"
Taidekirjoituksia
Keine Verteidigung, Manifest zur Ausstellung 'Unfigurative Malerei' , Klagenfurt, 1951
Malrezepte , Katalog Galerie St. Stephan, Wien, 1960
Chancen für Kreative , Protokolle 68, Wien, 1968
Über die Kopfheiten, Zu den Strichbildern, Neuere Bilder, Biographie , Monographie zur Ausstellung, Ritter Verlag, Klagenfurt, 1985, 1985 bisnes 1 / Tadiesel 9
Dieester : Tadiesel 9 Dieester Maria Lassnig. Hrsg. von Ulrich Obrist. DuMont, Köln 2000, ISBN 3-7701-5295-6
Landleute , Ritter Verlag Klagenfurt, 2004, ISBN 3-85415-355-4
Muistiinpanot
- ↑ Maria Lassnig (hollanti)
- ↑ Maria Lassnig (englanti) - 2008.
- ↑ 1 2 Maria Lassnig // filmportal.de - 2005.
- ↑ Maria Lassnig // FemBio : Tietopankki merkittävistä naisista
- ↑ Maria Lassnig // Brockhaus Encyclopedia (saksa) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & FA Brockhaus , Wissen Media Verlag
- ↑ Modernin taiteen museon verkkokokoelma
Kirjallisuus
- Silke Andrea Schuemmer: einmal von außen, dann von innen. Die Konstituierung des Ichs in den Selbstportraits Maria Lassnigs, ihre bildnerische Umsetzung von Gefühlen und Empfindungen und die Frage nach der Übertragbarkeit des literarischen Begriffs des 'Inneren Monologs' auf Selbstbildnisse . Väitöskirja RWTH Aachenissa, 2002.
- Albina Colden, Benedikt Mandl: "Empathische Synästhetik - Maria Lassnigs Bilder von der Inneren Welt" Aurora Magazin, 2007.
Linkit
- M. Lassnigin maalauksia osoitteessa artguidedenmark.dk (tanska)
 Temaattiset sivustot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
| Sukututkimus ja nekropolis | ||||
| ||||