Liimets, Heino
| Heino Liimets | |
|---|---|
| Syntymäaika | 22. tammikuuta 1928 |
| Kuolinpäivämäärä | 30. huhtikuuta 1989 (61-vuotias) |
| Työpaikka | |
| Alma mater | |
| Palkinnot ja palkinnot |
 |
Heino Liimets (1936-1945 - Heino Libert, vuodesta 1945 - Heino Johanovich Liimets; 22. tammikuuta 1928 - 30. huhtikuuta 1989 ) - Neuvostoliiton virolainen tiedemies-opettaja, psykologi, logiikka, opettaja, mukaan lukien kasvatusalan tutkimus "vaikeaa" "lapset. Vyru kansallisuuden mukaan .
Syntyi Kulan kylässä Johan ja Ella Liimetsien perheeseen, jonka jälkeen hänen perheensä muutti Sarun kylään, jossa hän pääsi alakouluun ja myöhemmin Harlgaan, jossa hän opiskeli vuoteen 1942 asti. Hän suoritti toisen asteen koulutuksensa Valgassa (joskus tämä kaupunki on merkitty hänen syntymäpaikakseen). Vuonna 1947 hän tuli Tarton yliopiston psykologiseen tiedekuntaan , valmistui siitä vuonna 1952, opiskeli tässä yliopistossa jatko-opintoja 1953-1956 ja aloitti opettamisen siellä vuonna 1956. Vuonna 1960 hän liittyi NKP:hen. Vuosina 1963-1975 hän johti tämän yliopiston pedagogiikan laitosta, vuonna 1975 hän siirtyi töihin Tallinnan yliopistoon, jossa hän työskenteli elämänsä loppuun asti ja jossa hän johti vuodesta 1985 psykologian ja pedagogiikan laitosta. Vuosina 1950-1953 ja 1959-1961 hän työskenteli opintojensa tai yliopistotyöskentelynsä ohella psykologina kouluissa. Hän oli aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa: vuosina 1975–1988 hän johti Neuvostoliiton Viron psykologien yhdistystä, vuonna 1972 hän johti vapaaehtoisesti Viron pedagogiikan tutkimuslaitosta ja oli Questions-lehden toimituskunnan jäsen. psykologiasta. Vuonna 1967 hänestä tuli Neuvostoliiton Pedagogiikan Akatemian jäsen, vuonna 1982 - Helsingin yliopiston kunniatohtori, vuonna 1985 - Tampereen yliopiston kunniatohtori. Hän kuoli Tallinnassa, mutta haudattiin Tarttoon.
Yhteensä hän kirjoitti noin 390 pedagogista teosta. Hänen tieteelliset työnsä ovat omistettu didaktiikan teorialle, sosiaalipedagogialle, yleiselle kasvatusteorialle ja erityisesti "vaikeiden" lasten kasvatukselle. Hän kehitti teorian niin sanotusta "integraalista didaktiikasta", jonka hän perusti vuoden 1982 teoksessaan "Opiskelijan persoonallisuuden ja integraalisen didaktisen järjestelmän kehittäminen". Hänen näkemyksensä ydin kiteytyi siihen, että koulun tulisi tavalla tai toisella hallita suurinta osaa lasten aikaresursseista, jotta heistä voisi tulevaisuudessa tulla yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Teoksissaan hän kiinnitti paljon huomiota "kollektiivikoulutukseen".
Bibliografia
- "Liimetsa Heinoumast aost iin olnu Karula miis", Eksta Viivi, Uma Leht 146, 2008.
Muistiinpanot
Linkit
- [pedagogical_dictionary.academic.ru/1710/%D0%9B%D0%B8%D0%B9%D0%BC%D0%B5%D1%82%D1%81_%28Liimets%29,_%D0%A5%D0% B5%D0%B9%D0%BD%D0%BE Artikkeli Pedagogical Encyclopedic Dictionaryssa.]
- ODN
 Bibliografisissa luetteloissa |
|
|---|