Aleksanteri Nikolajevitš Lvov | |
---|---|
| |
Syntymäaika | 1786 |
Kuolinpäivämäärä | 10. (22.) huhtikuuta 1849 |
Kuoleman paikka | Moskova |
Maa | |
Ammatti | sotilas ( everstiluutnantti ), virkamies ( salaneuvos ), kouluttaja , hyväntekijä , taiteenkeräilijä , maanomistaja |
Isä | Nikolai Aleksandrovitš Lvov |
Äiti | Lvova, Maria Alekseevna |
puoliso | Natalia Nikolaevna Mordvinova [d] |
Lapset | Nikolai Aleksandrovitš Lvov (1834) [d] |
Palkinnot ja palkinnot |
kamariherran kunnianimike (1831) |
Alexander Nikolaevich Lvov ( 1786 - 10. huhtikuuta ( 22 ), 1849 [1] ) - Hevosrykmentin everstiluutnantti , vuoden 1812 sodan osallistuja , hyväntekijä, taiteen tuntija ja taiteilijoiden suojelija.
Runoilija ja arkkitehdin Nikolai Aleksandrovitš Lvovin ja hänen vaimonsa Maria Aleksejevnan toinen poika , s. Dyakova. 14-vuotiaana hänen isänsä lähetti hänet Kurinmaalle pastoriin . A. B. Kurakinille on säilynyt kirjeet , joissa isä ja setä vaativat nuoren miehen sisällyttämistä Moskovan ulkoasiainarkistoon [2] .
Vanhempiensa kuoleman jälkeen hän asui tätinsä Darja Aleksejevnan ja tämän miehensä Gavrila Romanovitš Deržavinin talossa Pietarissa . Koska nuori Lvov kärsi vakavasta likinäköisyydestä , Derzhavin halusi naida hänet näkövammaisen oppilaansa Varvara Petrovna Lazarevan kanssa. Tämän seurauksena hän meni naimisiin hänen setänsä P.P. Lvovin kanssa.
Vanha Derzhavinilla oli korkea mielipide veljenpojastaan ja hän välitti paljon hänen kohtalostaan. Koska Derzhavinilla ei ollut omia lapsia, he halusivat testamentata omaisuutensa Aleksanterille kuoleman jälkeen, mutta tämä julisti olevansa "ei ansainnut sellaista kunniaa ja ettei hän tietäisi, minne mennä häpeästä" [3] .
Hän palveli ensin oikeusministeriössä. Osana Venäjän armeijaa Lvov osallistui taisteluihin lähellä Malojaroslavetsia , lähellä Vyazmaa , lähellä Krasnojaa, lähellä Borisovia, sekä " Kansakuntien taisteluun ". Vihollisuuksien päätyttyä hänet siirrettiin Moskovan virkamieskuntaan hyväntekeväisyysjärjestöjen osaston alle. Hän halusi helpottaa talonpoikien kohtaloa, ja hän järjesti "julkisia lainapankkeja" tiloihinsa. Hän oli mukana levittämässä suosittuja esitteitä ihmisten keskuudessa.
Lvov täydensi isänsä maalauksellista kokoelmaa S. F. Shchedrinin , A. P. Bogolyubovin , A. O. Orlovskyn ja muiden siveltimen mestareiden teoksilla, joiden kanssa hän oli erittäin ystävällinen [4] . Vuonna 1824 Italiassa matkustaessaan hän tapasi nuoren taiteilijan Karl Bryullovin , joka maalasi hänen muotokuvansa samaan aikaan. Taiteilija muistutti, että tunnin aikana, kun hän oli kommunikoinut sokeanäköisen Lvovin kanssa, hän itse alkoi kumartua ja siristaa. Hän kirjoitti kotimaalleen: "Eversti Lvov tilasi minulle kaksi maalausta: ensimmäisen juoni edustaa Saksan kampanjaa paimenille, toisen - Numa Pompiliuksen keskustelua nymfi Egerian kanssa" [5] .
Aleksanteri Nikolajevitš arvioi taiteen hienosti, hän oli tervetullut vieras taiteilijoiden työpajoissa, hänen neuvojaan kuunneltiin tarkkaavaisesti, tilauksia otettiin mielellään vastaan, hän maksoi hyvin.
- [6] .Lvov osallistui aktiivisesti vuoden 1831 koleraepidemian torjuntaan , minkä vuoksi hänelle myönnettiin kamariherra [7] . Elämänsä viimeisinä vuosina hän palveli Moskovan armeijan kenraalikuvernöörin virassa salaneuvosten arvolla . Hän kuoli huhtikuussa 1849 vesipulaan ja haudattiin Novodevitšin luostarin hautausmaalle.
Vaimo (29. huhtikuuta 1825 alkaen) [8] - Natalya Nikolaevna Mordvinova (1794-1882), taiteilija kreivi A. N. Mordvinovin sisar . Hän asui miehensä kanssa Moskovassa tai Saratovin maakunnan Bobylevkan kartanossa. Lapset:
Lvov, Aleksanteri Nikolajevitš (1786) - esi-isät | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|