Vuoden 1979 kansainvälinen yleissopimus merenkulun etsinnästä ja pelastamisesta (kutsutaan usein "SAR-yleissopimukseksi") tehtiin Hampurissa ( Saksan liittotasavalta ) 27. huhtikuuta 1979 . Yleissopimuksella luodaan kansainvälinen etsintä- ja pelastusjärjestelmä (SAR), jolla varmistetaan, että riippumatta siitä, millä valtamerillä onnettomuus tapahtuu, hädässä olevien ihmisten etsintä- ja pelastustoimet koordinoidaan tällä alueella sijaitsevien SAR-palvelujen välillä [1] .
Yleissopimus kehottaa sopimuspuolia varmistamaan, että niiden mailla on riittävät etsintä- ja pelastuspalvelut, tekemään keskenään etsintä- ja pelastussopimuksia, joissa määrätään erityisesti yhden valtion pelastuskaluston helpottamisesta toisen valtion aluemerelle , ja perustamaan yhteiset menettelyt tehokkaan ja nopean etsintä- ja pelastustoimia varten. Yleissopimuksessa määrätään myös, että valtiot perustavat pelastuksen koordinointikeskuksia ja alakeskuksia, mukaan lukien koordinaattorin nimittäminen operaation alueelle [2] .
Yleissopimuksen hyväksymisen jälkeen valtameret jaettiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriturvallisuuskomitean päätöksellä kolmeentoista etsintä- ja pelastusvyöhykkeeseen [3] . Kullakin vyöhykkeellä kunkin osavaltion on määritettävä niiden alueiden rajat, joilla ne ovat vastuussa etsintä- ja pelastustoimien suorittamisesta [4] .
Yleissopimuksen osapuolet perustavat niin sanottuja alusten ilmoitusjärjestelmiä, joissa alusten on ilmoitettava sijaintinsa. Jos onnettomuus tapahtuu merellä, tällainen järjestelmä voi merkittävästi lyhentää aluksen etsimiseen ja pelastuspalvelujen tarjoamiseen kuluvaa aikaa. Tämä järjestelmä auttaa myös tarvittaessa tarjoamaan ensiapua laivojen merenkulkijoille [5] ..
ATS-yleissopimuksen tekniset vaatimukset sisältyvät liitteeseen, joka koostuu viidestä luvusta.
Koska valtioille asetetut velvoitteet vaativat huomattavia taloudellisia kustannuksia (esimerkiksi rannikkoalueiden perustaminen), yleissopimuksen ratifioi pieni joukko valtioita, joten sopimuksen täytäntöönpanovauhti oli erittäin hidasta.
Vuonna 1995 yleissopimukseen päätettiin tehdä useita tärkeitä muutoksia. Erityisesti on ilmennyt tarve mukauttaa yleissopimus Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) kehittämien etsintä- ja pelastusmääräysten kanssa. Liitteen sisältämien eritelmien tarkistaminen on uskottu IMO:n radioviestintä- ja etsintä- ja pelastusalakomitealle (COMSAR-alakomitea). IMO:n meriturvallisuuskomitea hyväksyi muutokset 69. istunnossaan toukokuussa 1998 , ja ne tulivat voimaan 1. tammikuuta 2000 .
Vuonna 2004 hyväksyttiin toinen joukko merellä hädässä olevia henkilöitä koskevia tarkistuksia. Erityisesti lisättiin seuraavat: merellä hädässä olevien henkilöiden tunnistaminen; määräykset, jotka liittyvät päällikön avustamiseen mereltä pelastettujen henkilöiden kuljettamisessa turvaan; sekä tärkeät määräykset, joissa asetetaan pelastuskoordinointikeskusten tai pelastusalakeskusten velvollisuus ryhtyä toimiin sopivimpien maihinnousupaikkojen tunnistamiseksi merellä hädässä oleville henkilöille.
Samanaikaisesti SAR-yleissopimuksen tarkistuksen kanssa IMO on pyrkinyt parantamaan etsintä- ja pelastustoimia koskevia käytännön ohjeita. Vuonna 1971 julkaistiin IMO:n kauppalaivojen etsintä- ja pelastusopas (MERSAR) ja vuonna 1978 kansainvälinen lento- ja merenkulun etsintä- ja pelastuskäsikirja (IAMSAR-käsikirja).
Molemmat IMO:n asiakirjat tarjosivat käytännön neuvoja kiinnostuneille kansallisille järjestöille, kuinka auttaa merellä hädässä olevia ihmisiä ja aluksia. IAMSAR-käsikirja on mukautettu mahdollisimman pitkälle Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) laatimien asiaankuuluvien ohjeiden kanssa.
Ilmailun ja merenkulun etsintä- ja pelastustoimien viestinnän ja teknisten valmiuksien kehittäminen sekä tarve tiiviimpään yhteistyöhön tällä alalla johtivat siihen, että IMO ja ICAO hyväksyivät yhdessä kansainvälisen lento- ja meripelastuskäsikirjan (International Aviation and Maritime Search and Rescue Manual). IMAMPS), jota tällä hetkellä käyttävät kaikki ilma- ja merialukset. RMAMPS koostuu kolmesta osasta: Organisaatio ja hallinta; Koordinaatio; ja mobiililaitteet. Viimeisen kolmanneksen on oltava jokaisessa merialuksessa [1] .
.