Valko-Venäjän tasavallan ulkoasiainministeriö

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 3. maaliskuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 4 muokkausta .
Valko-Venäjän tasavallan ulkoasiainministeriö
lyhennettynä MFA
  • Valko-Venäjän tasavallan ulkoasiainministeriö

Valko-Venäjän ulkoministeriön rakennus osoitteessa Lenin Street , 19.
yleistä tietoa
Maa
Toimivalta Valko-Venäjä
luomispäivämäärä 19. syyskuuta 1991
edeltäjät BSSR:n ulkoasiainministeriö (1946-1991) BSSR
:n ulkoasioiden kansankomissaariaatti (1944-1946)
Neuvostoliiton ulkoasioiden kansankomissaariaatti (1920-1944)
Hallinto
alisteinen Valko-Venäjän tasavallan presidentti
emovirasto Valko-Venäjän tasavallan ministerineuvosto
Valko-Venäjän tasavallan ulkoministeri Vladimir Vladimirovich Makei
Laite
Päämaja

st. Lenina, 19, Minsk 220030, Valko-Venäjän tasavalta

53°53′53″ s. sh. 27°33′49″ itäistä pituutta e.
Alisteinen elin National Center for Marketing and Price Study [1]
avainasiakirja Valko-Venäjän tasavallan ulkoministeriötä koskevat määräykset [2]
Verkkosivusto mfa.gov.by
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Valko-Venäjän tasavallan ulkoasiainministeriö ( Belor. Valko-Venäjän tasavallan ulkoasiainministeriö ), lyhennettynä Valko -Venäjän ulkoasiainministeriö, on Valko-Venäjän tasavallan  valtionhallinnon toimielin , joka vastaa koordinoinnista Valko-Venäjän tasavallan ulkopolitiikka ja ulkoinen taloudellinen toiminta.

Historia

Joulukuussa 1920 Valko-Venäjän neuvostojen toisen kongressin päätöksellä perustettiin ulkoasioiden kansankomissaariaatti. Neuvostoliiton muodostuessa vuonna 1922 neuvostotasavaltojen edustaminen kansainvälisellä areenalla siirrettiin unionin lainkäyttövaltaan.

1. helmikuuta 1944 Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi lain "Valtuuksien myöntämisestä liittotasavalloille ulkosuhteiden alalla". Neuvostoliiton ulkoasioiden kansankomissaariaatti muutettiin liittotasavaltaisesta liittotasavaltaiseksi. Tämän lain mukaan liittotasavallat saivat oikeuden solmia suoria suhteita ulkomaisiin valtioihin, tehdä sopimuksia niiden kanssa ja vaihtaa diplomaatti- ja konsuliedustustoja . 24. maaliskuuta 1944 BSSR :ään perustettiin liittotasavaltainen ulkoasioiden kansankomissaariaatti . Ulkoasioiden kansankomissariaatin rakenteeseen kuuluivat poliittiset, protokolla- ja konsuliosastot, henkilöstöosasto ja asioiden hallinto. Kansankomissariaatin henkilökuntaan kuului 27 henkilöä.

Perustuu BSSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 26. maaliskuuta 1946 antamaan asetukseen, BSSR:n ulkoasioiden kansankomissariaatin 27. maaliskuuta 1946 antamalla määräyksellä nro 24a, Valko-Venäjän ulkoasioiden kansankomissariaat SSR muutettiin Valko-Venäjän SSR:n ulkoministeriöksi. Ministeriö suojeli toimivaltansa puitteissa tasavallan ulkopoliittisia ja ulkotaloudellisia etuja, edusti sitä kansainvälisellä areenalla suhteissa ulkomaisiin valtioihin sekä suoritti konsuli- ja protokollatehtäviä. BSSR:n ministerineuvoston 26. maaliskuuta 1958 antaman päätöslauselman perusteella ministeriön 10. syyskuuta 1958 antamalla määräyksellä perustettiin Valko-Venäjän SSR:n edustusto YK : ssa 1.9.1958 .

Vuonna 1961 hyväksyttiin asetus Valko-Venäjän SSR:n ulkoministeriöstä. Asetuksen mukaan ministeriön päätehtävänä oli toteuttaa neuvostovaltion ulkopolitiikkaa, rauhan säilyttämis- ja vahvistamispolitiikkaa, joka perustuu valtioiden rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteeseen niiden yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta, sekä oikeuksien turvaamista. Neuvostoliiton ja BSSR:n, neuvostojärjestöjen ja kansalaisten edut kansainvälisissä suhteissa.

Nykyinen tila

19. syyskuuta 1991 lähtien BSSR :n ulkoministeriö tunnettiin Valko-Venäjän tasavallan ulkoasiainministeriönä (Valko-Venäjän tasavallan laki hyväksyttiin Valko-Venäjän tasavallan korkeimman neuvoston ylimääräisessä VI istunnossa kahdestoista kokous 19. syyskuuta 1991). Ulkoasiainministeriö siirtyi Valko-Venäjän tasavallan ministerineuvoston alaisuuteen .

Valko-Venäjän tasavallan presidentin asetuksella 4. joulukuuta 1998 ministeriö organisoitiin uudelleen lakkauttamalla kolme ministeriötä - ulkoasiainministeriö, IVY-asiat (ministeri ja hänen henkilöstönsä) ja ulkomaan taloussuhteet. 30. joulukuuta 1998, 30. marraskuuta 2001, 4. syyskuuta 2003 hyväksyttiin ministeriön määräykset [3] .

Valko-Venäjän tasavallan ulkoasiainministeriötä koskeva uusi asetus hyväksyttiin Valko-Venäjän tasavallan ministerineuvoston 31. heinäkuuta 2006 annetulla päätöslauselmalla nro 978.

Tällä hetkellä (maaliskuusta 2021 lähtien) Valko-Venäjän tasavallalla on diplomaattisuhteet 183 maailman valtion kanssa, joista 58:lla on 70 diplomaattista edustustoa. Niiden joukossa on 58 suurlähetystöä , 2 pysyvää edustustoa kansainvälisissä järjestöissä, 9 pääkonsulaattia ja 1 konsulaatti . Valko-Venäjällä on myös 12 ulkomailla toimivaa suurlähetystöä. [neljä]

Valko-Venäjällä ulkomaita edustaa 44 suurlähetystöä, 1 suurlähetystön sivukonttori, 18 konsulitoimistoa (kunniakonsulit mukaan lukien), 1 kauppaedustusto; kansainväliset järjestöt - 13 edustustoa. Samanaikaisesti 90 ulkomaista diplomaattista edustustoa on akkreditoitu Valko-Venäjän tasavallassa.

Tällä hetkellä (joulukuussa 2008 ) Valko-Venäjän tasavalta panee täytäntöön yli 3 tuhatta kansainvälistä sopimusta. Näistä yli 1 700 on kahdenvälisiä ja noin 1 500 monenvälisiä sopimuksia.

Rakenne

Valko-Venäjän tasavallan ulkoministeriön rakenne elokuussa 2019:

Ulkoministeri ( Vladimir Vladimirovich Makei )

Alisteiset organisaatiot

Valko-Venäjän tasavallan ulkoministeriön järjestelmään kuuluu Tietotasavallan yhtenäinen yritys "National Center for Marketing and Price Study" [1] , joka aloitti toimintansa vuonna 1997 ja tarjoaa tietotukea vientiin suuntautuneille yrityksille niiden edistämisessä. tavaroita ja palveluita ulkomaisille markkinoille.

Ministerit

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 RUE "Kansallinen markkinointi- ja hintatutkimuskeskus" . Haettu 2. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 2. helmikuuta 2018.
  2. ↑ Valko-Venäjän ulkoministeriön määräykset . Haettu 8. heinäkuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 1. marraskuuta 2019.
  3. ↑ Valko-Venäjän tasavallan valtion viranomaiset (25. elokuuta 1991 - 31. joulukuuta 2008): käsikirja. 3 osassa T. 1 / E. M. Savitsky [ja muut]. - Mn. : BelNIIDAD, 2019. - S. 182-184.
  4. ↑ Valko-Venäjä kansainvälisten suhteiden järjestelmässä - Valko-Venäjän tasavallan ulkoasiainministeriö . www.mfa.gov.by _ Haettu 6. maaliskuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 3. maaliskuuta 2021.
  5. ↑ Valko-Venäjän tasavallan valtion viranomaiset (25. elokuuta 1991 - 31. joulukuuta 2008): käsikirja. 3 osassa T. 1 / E. M. Savitsky [ja muut]. - Mn. : BelNIIDAD, 2019. - s. 182.
  6. ↑ Valko-Venäjän tasavallan valtion viranomaiset (25. elokuuta 1991 - 31. joulukuuta 2008): käsikirja. 3 osassa T. 1 / E. M. Savitsky [ja muut]. - Mn. : BelNIIDAD, 2019. - s. 189.

Linkit