Nangis, Guillaume de

Guillaume de Nangis
fr.  Guillaume de Nangis
Syntymäaika XIII vuosisadalla
Kuolinpäivämäärä 1300 [1] [2] [3]
Kansalaisuus Ranskan kuningaskunta
Ammatti munkki , historioitsija , kirjailija
Teosten kieli Ranskan kieli

Guillaume de Nangi eli Vilhelm Nangista ( ranska  Guillaume de Nangis ; saksaksi  Wilhelm von Nangis ; latinaksi  Guillelmus de Nangiaco , noin 1250  - 1300 [4] [5] [6] ) - XIII vuosisadan ranskalainen kronikko , benediktiinimunkki , kirjastonhoitaja ja Saint-Denis'n luostarin arkistonhoitaja , "Universal Chronicle" ( lat. Chronicon universale ) kirjoittaja maailman luomisesta vuoteen 1300, samoin kuin Ranskan kuninkaiden elämäkerrat ja Ranskan ensimmäinen lyhyt kansankielinen historia [ 7] .  

Elämäkerta

Syntynyt noin vuonna 1250 [8] . Syntymäpaikka liitettiin perinteisesti Nancyn ( saksa:  Nanzig ) kaupunkiin Lorrainessa [9] , mutta on myös hyvin todennäköistä, että hänellä oli jalojuuret ja hän saattoi olla peräisin Nangin suvusta ( ranskalainen  Nangis ), jolla oli perheen linna ( Château de Nangis) Nanjissa(nykyaikainen Seinen ja Marnen departementti , Ile-de-Francen alue ) [10] .

Hän saattoi olla lähellä kuninkaallista hohoa [11] ja hänet voidaan tunnistaa samannimiseen kuninkaalliseen pappiin , joka mainittiin kesäkuussa 1262 päivätyssä asiakirjassa [12] .

Viimeistään vuonna 1271 hänestä tuli munkki Saint -Denis'n luostarissa . Noin 1285 [11] hänet nimitettiin luostarin kirjastonhoitajaksi ja arkistonhoitajaksi "peruskirjojen vartijan" ( lat.  custos cartarum ) [13] viralla , jota hän hoiti kuolemaansa asti [14] .

Hän kuoli aikaisintaan kesäkuussa [15] tai heinäkuussa 1300 [16] , muiden lähteiden mukaan vuoden 1303 jälkeen [9] .

Sävellykset

Asemassaan hänellä oli vapaa pääsy latinalaisiin käsikirjoituksiin , jotka toimivat lähteenä "Suurille ranskalaisille aikakirjoille" tai "Saint-Denis'n kronikoille", jotka on koottu luostarissa 1000-luvulta ja jotka vuonna 1274 käänsi munkki tämä luostari , kädellinen, kuningas Philip III Rohkealle [17] .

1300-luvun alussa hän kokosi "Yleisen kronikan" ( lat.  Chronicon universale , fr.  Chronique ), jossa hahmotellaan tapahtumia maailman luomisesta vuoteen 1300 [9] . Vuotta 1112 edeltävältä ajalta tiedot ovat epäalkuperäisiä ja peräisin pääasiassa Eusebiuksen Kesarealaisen , Jerome Stridonin teoksista , benediktiiniläismunkin Sigebert Gembloux'n maailmankronikasta , joka kattaa tapahtumia vuosilta 381-1111 [ 18] sekä Vincentin teoksista. Beauvaisin "Historiallisen peilin" [19] . Vuodesta 1113 lähtien Guillaume de Nangy esittelee omaa materiaaliaan, jota ei toisinaan löydy muista lähteistä [20] .

De Nangisin "General Chronicle" on perinteinen aikakirjamuoto , joka tallentaa tapahtumia vuodesta toiseen; siitä puuttuu pitkiä kuvauksia ja yleisiä keskusteluja, ja toissijaiset yksityiskohdat jätetään yleensä pois. Ranskan asioiden lisäksi kiinnitetään huomiota naapurimaiden tapahtumiin. Siitä huolimatta kroniikan rakenteessa heijastuu tietty ajatus: kiistämättä aikalaistensa perinteistä kaitselmusta , kirjailija korostaa yhdessä sen kanssa yksittäisten historiallisten henkilöiden yksilöllistä roolia ja paikoin kollektiivisia toimijoita, joista voi tulla historian liikkeellepaneva voima. Samalla hän keskittyy usein kuvaamansa tapahtuman paikkaan ja luo siten tietyn historiallisen muistin [20] .

De Nangisin luoma idealisoitu kuva kuningas Ludvig IX:stä Pyhästä ennakoi hänen pojanpoikansa Philip IV Komean tekoja ja on ruumiillistuma paitsi poliittiselle ja ideologiselle kolmikolle: uskolle, voimalle ja järjestykselle, jota kolme symboloi. Ranskalainen fleur -de-lis , mutta myös sosioeettinen kolmikko: papisto , ritarikunta ja tiedemiehet , joiden tiedot ja koulutuksen Ranska "peri" Rooman kautta antiikin Ateenasta [21] . Samanaikaisesti kronikoitsija ei unohda korostaa sekä Pyhän Dionysioksen itsensä että hänen mukaansa nimetyn vaikutusvaltaisen luostarin keskeistä, hänen mielestään tärkeää roolia, huomauttaen erityistä yhteyttä pyhän kuningas-komentajan viimeksi mainittuun. De Nangisin silmissä Saint-Denis'n oppinut luostaruus toimii ranskalaisen keskiajan historioitsija Jacques Le Goffin osuvasti ilmaistuna eräänlaisena "orgaanisten intellektuellien" ( orgaanisten intellektuellien ) roolissa Ranskan valtakunnassa. XIII vuosisadalla [22] .

Kronikka oli aikalaisten suosiossa, ja Jean de Joinville käytti sitä teoksessaan The Book of .Sayings and Good Deeds of King Saint Louis (nPious [23]) .

Muita Guillaume de Nangisin teoksia tunnetaan: "Ranskan kuninkaan Ludvig VIII:n teot" ( lat.  Gesta Ludovici VIII, Francorum regis ), "Ranskan kuninkaan Pyhän Ludvigin elämä" ( latina  Vita Sancti Ludovici regis Franciae , 1270) -1285), joka perustuu Beaulieun kuningas Geoffroyn tunnustajan viesteihin ja Reimsin Gilonin kadonneeseen teokseen [23] , "Ludvig IX:n teot" ( lat.  Gesta Ludovici IX ), joka sisältää useita tärkeitä asiakirjoja, erityisesti , armenialaisen komentajan Smbat Sparapetin vuodelta 1247 päivätty viesti Kyproksen kuninkaalle Henrik I :lle , "Filippus III:n rohkean teot" ( lat.  Gesta Philippi III, sive Audacis , 1285-1287), jotka ovat arvokkaita todistajan kirjoittamana tapahtumista, mutta vuoteen 1277 asti riippuvainen edellä mainitun kädellisen kronikasta [24] .

Vuonna 1292 tai 1293 hän kirjoitti myös Ranskan kuninkaiden lyhyen kronikan ( lat.  Chronicon abbreviatum regum Francorum ) [25] , joka sisälsi teologi Pierre de Poitiers'lta lainatun kapetian sukupuun , joka oli tarkoitettu Saint- Denis ja vuonna 1297 kirjailija käänsi sen ranskaksi ( French Chronique abrégéé des rois de France ). Tästä käännöksestä, joka on Ranskan ensimmäinen lyhyt historia kansalliskielellä, on säilynyt ainakin kuusi käsikirjoitusta , joista kolme on Bibliothèque nationale de Francen kokoelmissa , kaksi Bernin kaupunginkirjastossa ja yksi yliopistossa. Torinon kirjasto .  

Guillaume de Nangisin kuninkaiden elämäkerrat, jotka hän omisti perinteisesti kuningas Philip IV Komealle, joka hallitsi vuosina 1285-1314 , ovat tärkeitä lähteitä ja sisältyvät kokonaan Ranskan suurten aikakirjojen latinalaiseen kokoelmaan .

Painokset

Guillaume de Nangisin maailmankroniikka vuosilta 1113–1300, jatkuen vuoteen 1368 asti, valmisteli julkaisua varten vuonna 1843 Pariisissa Hercule Géraudin Société de l'Histoire de Francelle .  Lähes kaikki muut Guillaume de Nangisin teokset julkaisivat luvussa 20 oppineen mauristimunkin Martin Bouquet'n seuraajat , jotka valmistelivat ne julkaistavaksi Gallian ja Ranskan historioitsijoiden kokoelmassa ( fr. Recueil des historiens des Gaules et de la Ranska , Pariisi, 1738-1876). Ranskankielinen käännös Nangisin kronikasta ilmestyi vuonna 1825 François Guizotin toimittamassa Collection des mémoires relatifs à l'histoire de Francessa [15] .   

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ Guillaume de Nangis // Archives de littérature du Moyen Âge  (fr.) / L. Brun
  2. ↑ Guillaume de Nangis // opac.vatlib.it 
  3. ↑ Guillaume de Nangis // MAK  (puola)
  4. ↑ Saksan kansalliskirjasto , Berliinin valtionkirjasto , Baijerin valtionkirjasto ja muut .
  5. ↑ Tietue #120726094 Arkistoitu 23. maaliskuuta 2019 Wayback Machineen // Ranskan kansalliskirjaston yleisluettelo
  6. ↑ CERL Thesaurus - Consortium of European Research Libraries.
  7. ↑ Weinstein O. L. Länsi-Euroopan keskiaikainen historiografia. - M.; L .: Nauka, 1964. - S. 152. (Huomautus 19).
  8. ↑ Jacques Le Goff . Louis IX Pyhä . - M., 2001. - S. 268.
  9. ↑ 1 2 3 Schlager P. William of Nangis Arkistoitu 7. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa // Catholic Encyclopedia . — Voi. 15. - New York, 1913.
  10. ↑ Masson G. Early Chroniclers of Europe: Ranska . - Lontoo, 1879. - s. 115.
  11. ↑ 1 2 Williman D. Guillaume de Nangis Arkistoitu 7. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa // Encyclopedia of the Medieval Chronicle. — Leiden; Boston, 2016.
  12. ↑ Brosien Hermann. Wilhelm von Nangis und Primat // Neues Archiv der Gesellschaft für ältere deutsche Geschichtskunde. - bd. 4. - Hannover, 1879. - S. 431.
  13. ↑ Molinier A. Guillaume de Nangis Arkistoitu 27. helmikuuta 2022 Wayback Machineen // Les sources de l'histoire de France des origines aux guerres d'Italie (1494). — Voi. 3. - Pariisi, 1903. - s. 102.
  14. ↑ Gene B. Keskiaikaisen lännen historia ja historiallinen kulttuuri. - M.: Slaavilaisen kulttuurin kielet, 2002. - S. 385.
  15. ↑ 1 2 William of Nangis Arkistoitu 27. helmikuuta 2022 Wayback Machinessa // Encyclopædia Britannica, 11'th ed . — Voi. 28. - Cambridge University Press, 1911. - s. 676.
  16. ↑ Menan F., Herve M., Merdrignac B., Chauvin M. Capetings. Dynastian historia (987-1328). - Pietari, 2017. - S. 632.
  17. ↑ Weinstein O. L. Länsi-Euroopan keskiaikainen historiografia. - S. 191.
  18. ↑ Masson G. Early Chroniclers of Europe: Ranska . - s. 117.
  19. ↑ Weinstein O. L. Länsi-Euroopan keskiaikainen historiografia. - S. 200.
  20. ↑ 1 2 Jacques Le Goff. Louis IX Pyhä . - S. 269.
  21. ↑ Jacques Le Goff. Louis IX Pyhä . — S. 270–273.
  22. ↑ Jacques Le Goff. Louis IX Pyhä . - S. 274.
  23. ↑ 1 2 Masson G. Euroopan varhaiset kronikkakirjoittajat: Ranska . - s. 116.
  24. ↑ Menan F., Herve M., Merdrignac B., Chauvin M. Capetings. Dynastian historia. - S. 635.
  25. ↑ Moranvillé H. Le texte latin de la chronique abrégée de Guillaume de Nangis // Bibliothèque de l'École des chartes. — Voi. 51. - Pariisi, 1890. - s. 658.

Julkaisut

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat