Nepeitsyn, Sergei Vasilievich

Sergei Vasilievich Nepeitsyn

SV
Nepeitsynin muotokuva Kaiverrus P. Dobrokhotovin piirustuksen perusteella. 1812. Alkuperäinen - Valtion Eremitaaši ( Pietari )
Syntymäaika 1771( 1771 )
Syntymäpaikka Stupino, Velikolutsky Uyezd , Pihkovan kuvernööri
Kuolinpäivämäärä 1848( 1848 )
Kuoleman paikka Pietari
Liittyminen  Venäjän valtakunta
Palvelusvuodet 1788-1816
Sijoitus kenraalimajuri
Palkinnot ja palkinnot

Sergei Vasilievich Nepeitsyn ( 1771 , Stupino, Pihkovan maakunta  - 1848 , Pietari ) - venäläinen sotilas. Vuoden 1812 sodan sankari , kenraalimajuri ja kavaleri.

Syntynyt vuonna 1771 Pihkovan läänin Velikolutskin alueen Stupino-tilalla. Pihkovan maakunnan aatelisista. Vuonna 1787 hän valmistui Pietarin Gentryn tykistö- ja konepajajoukosta . Hän opiskeli samalla luokalla tulevan kreivi A. A. Arakcheevin ja kenraali I. S. Dorokhovin kanssa .

Joukon lopussa hänet lähetettiin Bug Chasseur -joukkoon , jota komensi kenraalimajuri prinssi Mihail Illarionovich Kutuzov . Osallistui yhteenotoihin turkkilaisten kanssa .

S. V. Nepeitsynin ensimmäinen suuri taistelu oli hyökkäys turkkilaiseen Ochakovin linnoitukseen vuonna 1788 . Seitsemäntoistavuotias upseeri menetti jalkansa polven yläpuolella Ochakovin seinille saadun vakavan haavan vuoksi . Hyökkäyksestä Ochakovin linnoitukselle Nepeitsin palkittiin Ochakovin ristillä ja Pyhän Vladimirin ritarikunnan ristillä .

Vuonna 1791 Pietariin, jonne Nepeitsyn saapui oikaisemaan eläkettä , hän tapasi upean venäläisen mekaanikon Ivan Petrovitš Kulibinin . Kulibin suunnitteli ja valmisti Nepeitsinille aikansa ainutlaatuisen proteesin, jonka avulla nuori upseeri sai liikkuvuutta, itseluottamusta ja pysyä asepalveluksessa.

"Viime 1791, syyskuussa, minun käskystäni tehtiin Pietarissa jalka tykistöupseeri Nepeitsynille, joka menetti sen Ochakov-hyökkäyksessä." Kulibin I. P. (Venäjän tiedeakatemian arkisto) ..

Vuodesta 1792 vuoteen 1806 hän palveli Tulan asetehtaan "Mobile Invalid Company Number Four" -laitoksessa . Vuodesta 1799 hän  oli kapteeni , vuonna 1800 hänet nimitettiin komppanian komentajaksi ja vuonna 1804 hän sai majurin arvonimen . Vuonna 1806 kreivi Arakcheev erotti hänet komennosta everstiluutnantiksi ylennyksellä ja hänelle myönnettiin "... ahkerasta palveluksesta" Pyhän Annan II luokan ritarikunnalla .

Vuonna 1807 hänet nimitettiin ei-taistelevaan asemaan - Velikiye Lukin kaupungin pormestariksi . Pormestarina hänestä tuli kuuluisa innostuksestaan ​​väestöstä, moitteettomasta rehellisyydestään ja päättäväisyydestään. Nämä ominaisuudet aiheuttivat ongelmia palvelussa. Vuoden 1811 lopulla , johtuen konfliktista ohimenevän aatelismiehen (kreivi Saltykov) kanssa, hän joutui jättämään palveluksen henkilökohtaisesta pyynnöstään.

Vuonna 1812 eläkkeellä oleva everstiluutnantti Nepeitsyn ilmoittautui vapaaehtoiseksi kenraali Wittgensteinin erillisjoukkojen 24. jääkärirykmenttiin . Rykmenttiä komensi lapsuudenystävä, kreikkalaisen kadettijoukon (ulkomaisten rinnakkaisuskontojen joukosta) valmistunut eversti E. I. Vlastov ( pyhän Yrjön ritarikunnan ritarikunnan ritarikunnan ritarikunnan ritarikunta , III luokka, harvinainen eversti, myöhemmin kenraaliluutnantti ).

Nepeitsyn onnistui erottumaan ensimmäisessä taistelussa Klyastitsyn lähellä . Sitten seurasi muita taistelujaksoja: Yakubovo, Polotsk, Smolna ...

"Taistelussa lokakuun 19. päivänä, istuimilla. Chashnikov , joka oli kenraaliluutnantti prinssi Yashvilin alaisuudessa eturintamassa , ryntäsi erityisen rohkeasti kaikkiin vaarallisiin paikkoihin esimerkillisellä kiireellä, täytti käskynsä, mikä myötävaikutti vihollisen tappioon ja karkoittamiseen, mistä on tunnustusta ja lisäksi mm. ero entisten taisteluissa 1- 1. ja 2. marraskuuta Smolyanin kartanossa julistettiin korkein suosio. (Moskovan yleisarkkitehtiosasto. Esikuntapäällikkö, inventaario 153, St. 9, asia nro 7, s. 27, sotilasministeriön päätoimisto)

Myöhemmin hän komensi yhdistettyä lohikäärmeosastoa (yksi laivue Ingermanlandista , Riiasta ja Yamburgista [1] Arkistokopio 3. helmikuuta 2014 lohikäärmerykmenttien Wayback Machinesta ). Nepeitsynin komennossa olevat draguunit hyökkäsivät vihollisen varuskuntia ja saattueita vastaan, tuhosivat ryöstäjät. Sitten everstiluutnantti Nepeitsinin partisaanien räikeät teot tulivat tunnetuksi: ranskalaisten suuren joukon tappio Kozyanissa, taistelu Stefanovichissa. Siitä päivästä lähtien (16. syyskuuta 1812 vanhaan tyyliin) vapaaehtoinen, eläkkeellä oleva everstiluutnantti Nepeitsyn, palautettiin palvelukseen. Taitavista partisaanitoimista Sergei Vasilyevich sai Pyhän Yrjön IV luokan ritarikunnan (nro 2438 (1071); 21. syyskuuta 1812). Hänelle annettiin everstin arvo 1. lokakuuta 1812 alkaen vanhaan tyyliin.

Rajatun sankarin ansioiden vuoksi Aleksanteri I määräsi, että eversti Nepeitsyn siirrettäisiin " samalla arvolla " Vanhaan kaartiin, Semenovskin rykmenttiin , joka on kuuluisa henkivartista, jonka päällikkönä oli keisari itse. Osana tätä rykmenttiä Nepeitsyn osallistui Kulmin , Leipzigin ja Pariisin taisteluihin . Kulmista hänelle myönnettiin kultainen ase ja preussilainen palkinto, ns. Kulmin risti . Keisari Napoleonin kuuluisan "sadan päivän" aikana hän pysyi Pietarissa kampanjaan lähteneen rykmentin reservikomppanian komentajana.

Pian tämän jälkeen hän jäi eläkkeelle "omasta pyynnöstään" ja keisari Aleksanteri I:n henkilökohtaisesta määräyksestä - kenraalimajurin arvolla . Kuollut Pietarissa. Hänet haudattiin Smolenskin hautausmaalle Pietarissa .

Kirjallisuus

Linkit