Podocarps

Podocarps

Isolehtinen podokarpi ( Podocarpus macrophyllus )
tieteellinen luokittelu
Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:KasvejaAlavaltakunta:vihreitä kasvejaAarre:korkeampia kasvejaAarre:verisuonikasvejaAarre:siemenkasvejaSuperosasto:GymnosspermsOsasto:HavupuutLuokka:HavupuutTilaus:MäntyPerhe:Podocarps
Kansainvälinen tieteellinen nimi
Podocarpaceae Endl.
tyyppinen suku
Podocarpus Labil. - Podocarp
synnytys
katso tekstiä

Podokarpovye tai Nogoplodnikovye ( lat.  Podocarpaceae ) - havupuukasvien perhe, joka kuuluu mäntyluokkaan , mukaan lukien 18-19 sukua ja noin 170-200 ikivihreä puu- ja pensaslajia .

Vanhimmat podokarpit tunnetaan Loping-divisioonan ( en: Lopingian ) Umm Irna -muodostelman esiintymistä paleotsoic-ajan permikaudelta (260 miljoonasta 252 miljoonaan vuoteen) Jordanissa kuolleiden itärannikolla. Meri. Ennen tätä podokarpeita löydettiin mesotsoisen triaskauden alemman osan esiintymistä (252-247 miljoonaa vuotta sitten) [1] .

Jakelu ja ekologia

Podocarp-lajit elävät eteläisen pallonpuoliskon kosteilla, joskus suoisilla alueilla, pääasiassa sen austraasiaisessa osassa. Joitakin lajeja tavataan myös pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta myös lämpimässä ja kosteassa ilmastossa . Podocarp-lajien suurin monimuotoisuus on saavutettu Uudessa-Kaledoniassa , Tasmaniassa ja Uudessa-Seelannissa . Erilliset suvut ovat yleisiä myös Etelä-Amerikassa, Meksikossa, Intiassa, Kiinassa, Japanissa, Indokiinassa ja Filippiineillä. Kaksi sukua kasvaa Afrikassa, Saharan eteläpuolella.

Biologinen kuvaus

Podocarpsin lehtiasetelma on vuorotteleva, harvoin vastakkainen tai decussate. Lehdet vaihtelevat erittäin suurista soikomaisista, joissa on useita yhdensuuntaisia ​​suonia, erittäin pieniin, 1-2 mm pitkiin, hilseileviin, limittäin limittyviin tai neulamaisiin.

Strobilit ovat yleensä yksipuolisia. Microstrobili yksinäinen, apikaalinen tai kainaloinen, harvoin piikkimäinen tai sateenvarjoinen kerättynä suhteellisen pitkän kainalovarren kärkeen, tai lähes istumaton, useita lehtien kainaloihin. Podokarppien megastrobiilikokoelmat ovat hyvin erilaisia.

Siementen kypsyessä joissakin podocarp- ja dacrydium -lajeissa epimatium kasvaa, muuttuu meheväksi ja kirkkaanväriseksi, kun taas toisissa se pysyy nahkaisena ja kuivana.

Joissakin podokarpilajeissa strobilus (megastrobil jalka) sisältävä akseli ja peitesuomujen tyviosat sulautuvat yhteen ja siemenen kypsyessä kasvavat ja muodostavat mehukkaan, mehevän, kirkkaan värisen punaisen, violetin tai sinisen astian . Podocarpsien siemenet ovat rummun tai pähkinän muotoisia, pallomaisia ​​tai ellipsoidisia, useimmiten pieniä, 2-5 mm pitkiä, mutta joskus melko suuria (jopa 3,5 cm). Endospermi , jossa on yleensä kaksi sirkkalehteä.

Muiden havupuiden perheiden joukossa podokarpit erottuvat erilaisista karyotyypeistä . Suurin osa lajeista on diploideja 2n=20, tunnetaan myös tetraploidisia lajeja 2n=40 sekä lajeja 2n=18,22,24,26,30,34,36 ja 38 [2] .

Synnytys

The Plant List -tietokannan (heinäkuussa 2016) mukaan heimoon kuuluu 20 sukua ja 191 lajia [3] :

Muistiinpanot

  1. ↑ Lähi-idän fossiilit lykkäävät keskeisten kasviryhmien alkuperää miljoonia vuosia . Haettu 29. joulukuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 21. joulukuuta 2018.
  2. ↑ Muratova E. N., Kruklis M. V. Gymnosiementen kromosomimäärät. - Novosibirsk: "Nauka" (Siperian haara), 1988. - 118 s. — ISBN 5020288772 .
  3. ↑ Podocarpaceae  . _ Kasviluettelo . Versio 1.1. (2013). Haettu 27. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 22. kesäkuuta 2017.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Taksonomia