Henkilöitymä

Personifikaatio ( latinan sanasta  persona ”kasvot” + facio ”minä teen”; personifikaatio ), prosopopoeia ( toisesta kreikasta πρόσωπον ”ihminen; persoonallisuus” +  ποιέω ”  tehdä ”), antropopatia ( toinen kreikkalainen ἄνθθ΁ςςςππ΀γ ) - luonnonilmiöiden ja voimien, esineiden, abstraktien käsitteiden esittäminen toimijoina, mukaan lukien henkilö , tai niiden inhimillisten ominaisuuksien tunnustaminen; Ihmisen psyyken ominaisuuksien antaminen todellisen tai kuvitteellisen maailman esineille ja ilmiöille: eläimille, kasveille ja luonnonilmiöille. Personifikaatio on yleistä mytologiassa , uskonnossa , saduissa , vertauksissa , magiassa ja kulteissa , kaunokirjallisuudessa ja muussa kirjallisuudessa .

Personifikaatio on trooppi , elävien esineiden ominaisuuksien ja merkkien antaminen elottomille [1] .

Ja voi, voi, suru!
Ja vuori oli vyötetty rinolla ,
jalat ovat kietoutuneet napoihin.

Personifikaatio oli yleinen eri aikakausien ja kansojen runoudessa kansanperinteen sanoituksista romanttisten runoilijoiden runollisiin teoksiin, täsmärunoudesta oberiutien työhön .

Antropopatia

Kehittymisensä alimmalla tasolla ihminen selittää jokaisen itsensä ulkopuolella olevan liikkeen teolla, joka on analoginen hänen oman tahtonsa toiminnan kanssa, jolloin saavutetaan koko luonnon henkistyminen. Näin muodostuu antropopaattinen maailmankuva, jolle on ominaista todellisten ilmiöiden epätieteellinen ymmärtäminen, kun esimerkiksi aurinko esitetään elävänä, rationaalisesti ja tarkoituksenmukaisesti toimivana olentona, mutta ei vielä itsenäisenä jumalana Helios [3] .

Psykologiassa ja filosofiassa

Personifikaatiokäsitettä käytetään filosofiassa , sosiologiassa , psykologiassa (esimerkiksi "tietoisuuden personifikaatio") .

Psykologisesti personifikaatio perustuu projektiomekanismiin , jota sosiologiassa kuvataan "yksilön haluksi siirtää syyllisyyttä turhautumista aiheuttavista tapahtumista tai tilanteista jollekin toiselle ".

Katso myös

• Antropomorfismi
• Allegoria
• Henkilö (arkkityyppi)
• personalismi
• Todennus
• Valtuutus
• hahmo
• Antrooppinen periaate
• Supranaturalismi
• Anismi

Muistiinpanot

1. ↑ Personifikaatio  // Venäjän kielen selittävä sanakirja  : 4 nidettä  / ch. toim. B. M. Volin , D. N. Ushakov (osa 2-4); comp. G. O. Vinokur , B. A. Larin , S. I. Ozhegov , B. V. Tomashevsky ja D. N. Ushakov; toim. D.N. Ushakova. - M  .: State Publishing House of Foreign and National Dictionaries: OGIZ (osa 1), 1938. - Vol. 2: L - Oyalovet. - Stb. 802-803.
2. ↑ Eepoksia ja lauluja . Käyttöpäivä: 10. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 7. maaliskuuta 2016. (määrätön)
3. ↑ Kareev N. I. Mytologiset etüüdit Arkistokopio 31. joulukuuta 2016 Wayback Machinessa // Filologiset muistiinpanot . Voronež, 1873.

Kirjallisuus

• Personifikaatio // Kirjallinen termien ja käsitteiden tietosanakirja / Toim. A.N. Nikolyukina . - Venäjän tiedeakatemian yhteiskuntatieteiden tieteellisen tiedon instituutti : Intelvak, 2001. - Stb. 692-693. - 1596 s. — ISBN 5-93264-026-X .
• Personifikaatio // Kirjallisuuden termien sanakirja / Toim.-Comp.: L. I. Timofejev ja S. V. Turaev . - M . : "Valaistuminen", 1974. - S. 267. - 509 s. – 300 000 kappaletta.
• Suuri venäjän tietosanakirja. - M . : Tieteellinen julkaisu " Green Russian Encyclopedia ", 2007. - S. 1887. ISBN 978-5-85270-332-3
• Feuerbach L. Uskonnon olemus // Valittuja filosofisia teoksia, osa 2, M., 1955.
• Kareev N. I. Mytologiset tutkimukset // Filologiset muistiinpanot . Voronež, 1873.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri tanskalainen Suuri katalaani Pieni Brockhaus ja Efron Britannica (verkossa) Universalis
Bibliografisissa luetteloissa	GND : 4137737-0