| Monumentti | |
| Muistomerkki Leningradin rintaman 23. armeijan sotilaille | |
|---|---|
| Muistomerkki Vuoksa-joen taisteluihin osallistuneille (05035) | |
| Vuoksan sankarit | |
| 60°43′09″ s. sh. 29°32′55″ itäistä pituutta e. | |
| Maa | Venäjä |
| Sijainti | Baryshevon kylä (Leningradin alue) , Goncharovskoje-maaseutu , 4 km. luoteeseen |
| Arkkitehti | N.N. Stojanov |
| Rakentaminen | 1945 - 1947_ _ |
| Osavaltio | Remontoitu 2022 |
Muistomerkki Leningradin rintaman 23. armeijan sotilaille , jotka osallistuivat taisteluihin heinäkuussa 1944 Vuoksa-joella . Sijaitsee Baryshevon kylässä , Viipurin alueella Leningradin alueella , Goncharovskin maaseutukylässä , 4 km luoteeseen.
Taistelu Vuoksalla (Vuoksa- joki ) [1] (kutsutaan myös Vuosalmen taisteluksi ) oli jatkoa Leningradin rintaman Viipurin hyökkäysoperaatiolle . [2]
Viipurin kaupungin valtauksen jälkeen 20. kesäkuuta 1944 Leningradin rintaman joukot jatkoivat hyökkäystään. 23. armeija taisteli tiensä Vuoksan vesistölle vihollisen vastustuksen lisääntyessä.
4.7.-7.7.1944 98. kiväärijoukon ( 281. kivääridivisioona , 381. kivääridivisioona vahvistusyksiköineen) joukot likvidoivat Suomen sillanpään Vuoksa-joen oikealla (eteläisellä) rannalla, sillanpää sijaitsi lähellä Baryshevon kylä (Paakkola), Yayuräpään harju puolustussolmukkeineen korkeudella 44,5 pohjoista ja 44,5. Etelä.
9. heinäkuuta 1944 115. kiväärijoukon ( 142. kivääridivisioona , 10. kivääridivisioona ) ja 98. kivääriosaston (92. kivääridivisioonan) yksiköt vahvistusyksiköineen ylittivät Vuoksa-joen yli 400 metriä leveän ylityskohdassa ja valloittivat sillanpää vasemmalla (pohjoisella) joenrannalla. Taistelut olivat äärimmäisen rajuja ja molemmilla osapuolilla oli suuria tappioita.
Leningradin rintaman sotaneuvosto luovutti 13. heinäkuuta 1944 23. armeijan komennolle direktiivin 76/op, joka määräsi siirtämään 6. kiväärijoukon Vuoksen vasemmalle rannalle , järjestämään sen taisteluun pääsyn ja mene yleiseen hyökkäykseen päästäkseen Vuoksen - Wirthiin lyönnin myöhemmällä kehityksellä Raisalin, Inkelin, Antrean linjan hallinnassa. Sillanpäälle ylittäneiden 327. kivääridivisioonan ja 6. kiväärijoukon 13. kivääridivisioonan joukkojen hyökkäys suunniteltiin yöksi 16. heinäkuuta 1944.
15. heinäkuuta 1944 kello 23.00 23. armeijan johto sai Leningradin rintaman 81/op sotaneuvostolta käskyn keskeyttää hyökkäysoperaatiot klo 24.00 alkaen. 15. heinäkuuta 1944 ja siirry väliaikaisesti kovaan puolustukseen. Aktiiviset vihollisuudet sillanpäässä jatkuivat 18. heinäkuuta 1944 asti.
Asemataistelut 23. armeijan käymässä sillanpäässä jatkuivat vihollisuuksien päättymiseen saakka Suomen kanssa 5.9.1944.
Muistomerkki pystytettiin Leningradin rintaman 23. armeijan sotilasneuvoston 26. heinäkuuta 1944 tekemän päätöksen mukaisesti.
Armeijan taistelijoita, kersantteja ja upseeria sankaruudellaan ja rohkeudestaan heinäkuun taisteluissa korkeuden 44,5 hallitsemiseksi ja joen pakottamiseksi. Vuoksi, kirjoitti loistavan sivun isänmaallisen sodan historiaan.
Korkeuden ottamisen ja joen pakottamisen muistoksi. Vuoksi ja merkiksi puna-armeijan samaan aikaan kuolleiden, henkensä isänmaan puolesta henkensä antaneiden sotilaiden ja upseerien muiston säilyttämisestä armeijan sotilasneuvosto päätti pystyttää graniitista muistomerkin – muistomerkin klo. Vuoksen ylitys (käsky 23. armeijan joukoille nro 0137 26.7 44 vuotta).Lehti 23. armeijan taistelutoiminnasta 7.1.1944 - 31.7.1944, s. 84
Monumentti on betoniseinä, joka on asennettu 44,5 "Pohjoisen" korkeudelle [3] . Muistomerkin projektin toteutti arkkitehti, Neuvostoliiton arkkitehtuurin akatemian jatko-opiskelija everstiluutnantti N. N. Stoyanov. Majuri V. I. Bogatkin nimitettiin rakennuspäälliköksi [4]
Seinän eteen tehtiin lava, jonka keskellä on kukkapenkki ja betoninen sotilaan kypärä. Alun perin seinällä oli valurautaiset muistolaatat, joissa oli kaikkien sillanpäässä taisteleneiden divisioonien numerot, mutta suurin osa levyistä myöhemmin katosi.
Vuoteen 2022 asti muistomerkillä oli säilynyt alkuperäisestä 327. divisioonan sotilaille omistettu muistolaatta, jossa lukee: 327. divisioonan sotilaille, Vuoksan taisteluihin osallistuneille ja vuosipäivät . taistelut: VI-IX 1944 , ja viimeistään 2009 asennettuna levy, jossa on merkintä TO THE SONS OF THE HOMELAND ja epätäydellinen luettelo näihin taisteluihin osallistuneista divisioonoista: 382. Novgorodin kivääridivisioona, 92. Krakovan kivääridivisioona, 142. kivääridivisioona, 10. kivääridivisioona kesällä 1944 taisteli täällä [5] [6 ]
Vuonna 2022 muistomerkki kunnostettiin.
"Kansan muisti" -sivuston arkistossa sodanaikaisten asiakirjojen mukaan 23. armeijan ja Leningradin rintaman taistelutoimintalehtien mukaan kaikki Vuoksan taisteluihin osallistuneet sotilasyksiköt ja muodostelmat, tappiot 23. armeija näissä taisteluissa, palkittujen lukumäärä sekä tiedot näiden taisteluiden merkityksestä Leningradin rintaman johtokunnan arvioimina [7] [8] . Uusien muistokilpien valmistuksessa käytettiin alkuperäisten asiakirjojen tietoja.
Jälleenrakennuksen yhteydessä muistomerkille asennettiin 6 uutta graniittilaatta, alkuperäinen valurautainen muistolaatta, joka oli omistettu 327. divisioonan sotilaille, sekä myöhemmin asennettu levy, jossa oli merkintä "KODIEN POJILLE" ja luettelo divisioonat, säilytettiin.
Liesi numero 1
Käsky Leningradin rintaman 23. armeijan joukoille nro 0137, 26.7.44
Armeijan sotilaat, kersantit ja upseerit kirjoittivat sankaruudellaan ja rohkeudestaan heinäkuun 1944 taisteluissa korkeuden 44,5 hallitsemiseksi ja Vuoksen pakottamiseksi loistokkaan sivun isänmaallisen sodan historiaan. Korkeuden ottamisen ja joen pakottamisen muistoksi. Vuoksi ja merkiksi puna-armeijan samaan aikaan kuolleiden, henkensä isänmaan puolesta henkensä antaneiden sotilaiden ja upseerien muiston säilyttämisestä armeijan sotilasneuvosto päätti pystyttää graniitista muistomerkin – muistomerkin klo. joen ylitys. Vuoksi
Vuoksen vasemmalla rannalla sijaitsevan sillanpään valtaaminen on toiminnallisesti erittäin tärkeää, ja se avaa suuret mahdollisuudet lyödä Suomen armeijan vasen siipi Karjalan kannaksella, joka perustuu linnoitettuun Mannerheim-linjaan.
Heinäkuun taisteluissa 1944 23. armeijassa kuoli 3374 ihmistä, 13451 ihmistä haavoittui, 872 ihmistä oli kateissa.
13 613 ihmistä sai hallituksen palkinnot, 10 henkilöä Neuvostoliiton sankarin arvonimi.
Muistomerkki kunnostettiin vuonna 2022.
Liesi numero 2
98 kiväärijoukot
92 kivääriosasto
281 kivääriosasto
381-kivääriosasto
Liesi numero 3
6 kiväärijoukkoa
13 kivääriosasto
177 kivääriosasto
382-kivääriosasto
Liesi numero 4
115 kiväärijoukot
10 kivääriosasto
142 kivääriosasto
17 linnoitettu alue
Liesi numero 5
38 haupitsi tykistöprikaati
96 raskas haupitsi tykistöprikaati
47 tykin tykistöprikaati
21., 151. ja 336. armeijan tykkitykistörykmentti
165, 641, 883 ja 1072 panssarintorjuntatykistörykmentti
127, 175, 456.506 ja 567 armeijan kranaatinheitinrykmentti
40. ja 70. kaartin kranaatinheitinrykmentti
13 erillistä sähköpataljoonaa
Liesi numero 6
13. ilma-armeija
1469 ilmatorjuntatykistörykmentti pienkaliiperista ilmatorjuntatykistöä
71 ja 618 erillinen ilmatorjuntatykistöpataljoona
46. erillinen kaartin raskaan panssarivaunun läpimurtorykmentti
226 erillistä panssarirykmenttiä
396, 938 ja 952 itseliikkuvat tykistörykmentit
72 ja 177 erillistä konepataljoonaa
159 erillistä ponttoni-siltapataljoonaa
23. armeijan soturit ja vahvistusyksiköt, sai Neuvostoliiton sankarin arvonimen Vuoksan taistelussa kesällä 1944 tehdyistä teoista (Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus 24.3.1945 [9) ] ):
