Parlamenttivaalit Jordaniassa (2016)

← 2013 2019 →
Parlamenttivaalit Jordaniassa (2016)
2016
20. syyskuuta

Jordanian parlamenttivaalit pidettiin 20. syyskuuta 2016, ja Jordanian kansankokoukseen valittiin 18. kokouksen edustajat. Jordanian kuningas Abdullah II bin Hussein hajotti parlamentin 29. toukokuuta 2016 ja nimitti virkaa tekeväksi presidentiksi. Pääministeri Hani Mulki eronneen Abdallah Ensourin tilalle .

Vuoden 2015 vaaliuudistusten jälkeen nämä vaalit olivat ensimmäiset sitten vuoden 1989 vaalien , jotka perustuivat ensisijaisesti suhteellisen edustuksen periaatteeseen . Tätä ennen käytettiin yksittäistä intransitiivista äänestysjärjestelmää , joka systemaattisesti vähensi islamilaisten puolueiden edustusta sen jälkeen, kun ne saivat 22 paikasta 80 parlamentissa vuonna 1989. Vaaleja seurasi riippumaton vaalilautakunta, johon osallistui kansainvälisiä tarkkailijoita.

Uudistukset vaikuttivat oppositiopuolueiden päätökseen osallistua vaaleihin, mukaan lukien Islamic Action Front (Muslim Brotherhoodin poliittinen siipi), joka kampanjoi National Coalition for Reform -järjestössä. Jordanian hallitus vähentääkseen Islamic Action Frontin vaikutusvaltaa aiheutti jakautumisen Muslimiveljeskunnan keskuudessa, minkä seurauksena heidän omaisuutensa kansallistettiin. Sadat järjestöstä eroavat jäsenet perustivat uuden puolueen, oletettavasti maltillisemman.

Kansallisessa uudistuskoalitiossa oli kristittyjä, tšerkessiä ja naisia. Kaikkiaan koalitio sai 15 paikkaa, joista kuitenkin vain 10 kuului Islamic Action Frontiin. Eduskuntaan pääsi 5 kiintiön ylittävää naista ja näin eduskuntaa edusti 20 naista [1] . Äänestysprosentti oli 37 % alempi kuin edellisissä vaaleissa vuonna 2013 , mikä selittyy lukuisten (noin miljoonan) jordanialaisen ulkomailla kyvyttömyydellä äänestää uudesta vaalilaista.

Vaalit

Vaalien seurantaan osallistui tarkkailijoita useista arabi- ja muista ulkomaisista järjestöistä sekä Euroopan unionista [2] .

Vaaleihin osallistui 1252 ehdokasta 226 listalta. 18 ehdokasta vetäytyi, ja 21 ehdokasta ei päässyt vaaleihin. 1252 ehdokkaasta 920 oli muslimimiehiä, 245 musliminaisia, 58 kristittyjä miehiä, 5 kristittyjä naisia, 22 tšerkessia ja tšetšeenimiehiä ja 2 tšerkessia ja tšetšeeninaisia ​​[3] .

Noin 1,5 miljoonaa äänestäjää osallistui vaaleihin, äänestysprosentti oli 37 %. Äänestäjien kokonaismäärä oli noin 4,1 miljoonaa, mikä on 2,3 miljoonaa enemmän kuin vuoden 2013 vaaleissa. Noin miljoona jordanialaista ulkomailla ei kuitenkaan voinut äänestää [4] . Eurooppalaiset tarkkailijat julistivat vaalit avoimeksi [5] .

National Reform Coalition sai 15 paikkaa, vaikka Muslimiveljeskunnan odotettiin saavan 20-30 paikkaa [6] .

Vaaleissa esiintyi ensimmäistä kertaa List Maam (Yhdessä) kansalaisliike, joka ajaa siviilivaltiota. Se sai eniten ääniä Ammanin 3. vaalipiirissä [7] .

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Muslimiveljeskunnan poliittinen käsivarsi voittaa paikkoja Jordanian parlamentissa . The New York Times (22.9.2016). Haettu 23. syyskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 11. helmikuuta 2018.
  2. EU lähettää tiimin tarkkailemaan parlamenttivaaleja . Jordan Times (28. heinäkuuta 2016). Haettu 10. syyskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 20. syyskuuta 2016.
  3. 1 252 ehdokasta asettuu vaaleihin 226 lipulla . Jordan Times (10. syyskuuta 2016). Haettu 11. syyskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2020.
  4. Noin 1,5 miljoonaa äänesti parlamenttivaaleissa . Jordan Times (20.9.2016). Haettu 23. syyskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2016.
  5. Eurooppalaiset tarkkailijat ylistävät vaalien "rehellisyyttä ja avoimuutta" . Jordan Times (20.9.2016). Haettu 23. syyskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 22. syyskuuta 2016.
  6. Jordanian islamistit toiveikkaana vaalivoittojen saavuttamisesta . Al Jazeera (20. syyskuuta 2016). Haettu 23. syyskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 11. marraskuuta 2016.
  7. Jordanian vaaleja pidetään pienenä askeleena kohti demokraattista uudistusta (linkki ei saatavilla) . AFP (20. syyskuuta 2016). Haettu 23. syyskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 23. syyskuuta 2016.