| ← 2007 2018 → | |||
| Togon parlamenttivaalit | |||
|---|---|---|---|
| 2013 | |||
| 25. heinäkuuta | |||
| Osoittautua | 66,1 % | ||
| Puolueen johtaja | Essozimna Gnassingbelle | Ata Messan Ajavon Zyos | |
| Lähetys | Liitto tasavallan puolesta | Kollektiivi pelastaa Togon | |
| Paikat saatu | 62 ( ▲ 12) | 19 ( ▲ 19) | |
| ääniä | 922 636 (40,19 %) |
544 592 (28,9 %) |
|
| Edelliset vaalit | viisikymmentä | Uusi | |
| Puolueen johtaja | Doji Apewon | Gilchrist Olympio | |
| Lähetys | sateenkaariliitto | Muutosvoimien liitto | |
| Paikat saatu | 6 ( ▲ 2) | 3 ( ▼ 24) | |
| ääniä | 204 143 (10,8 %) |
145 359 (7,7 %) |
|
| Edelliset vaalit | neljä | 27 | |
| Togon kansalliskokouksen puoluekokoonpano 2013 | |||
| Vaalitulos | Liitto Tasavallan puolesta sai enemmistön kansalliskokouksen paikoista . | ||
Togossa pidettiin parlamenttivaalit 25. heinäkuuta 2013 [1] . He valitsivat 91 kansanedustajaa kansalliskokoukseen . Hallitseva Unioni tasavallan puolesta sai enemmistön paikoista (62 paikkaa).
Vaaleja on siirretty useaan otteeseen. Niiden piti alun perin tapahtua lokakuussa 2012, sitten niiden oli määrä olla 24. maaliskuuta 2013, mutta niitä lykättiin jälleen vaaliuudistusta koskevien mielenosoitusten vuoksi. [2] Vaalit asetettiin sitten 21. heinäkuuta ja sitten 25. heinäkuuta. Unioni tasavallan puolesta (hallittava puolue, joka perustettiin vuonna 2012 hajotetun Togon kansan liikkeen pohjalta), Muutosvoimien liitto (oppositio) osallistui vaaleihin.
Kaikki Togon kansalliskokouksen 91 jäsentä valitaan äänestämällä puolueiden suljetuilla listoilla (eli nimeämättä tiettyjä ehdokkaita) suhteellisen edustuksen perusteella. Vaalit järjestetään 30 monimandattisessa vaalipiirissä. [3]
Jotkut opposition jäsenet vaativat vaalien lykkäämistä, jotta suunniteltu vaaliuudistus astuisi voimaan ennen vaalien järjestämistä. Muut oppositiopuolueet päinvastoin vaativat uudistuksen lakkauttamista. Jälkimmäinen viittasi vaalipiirimuutosten kiistanalaiseen manipulointiin eli gerrymanderointiin Togon kansan liikkeen hyväksi sekä parlamenttipaikkojen määrän lisäämiseen 10 paikalla 91:een.
Vaikka hallitus kielsi katumielenosoitukset kaupallisilla alueilla turvallisuuden ja yleisen järjestyksen epäonnistumiseen vedoten, opposition ja kansalaisyhteiskunnan mielenosoittajat vaativat mielenosoituksia ja tuomitsivat yritykset hiljentää kritiikkiä. Mielenosoitukset mottona "Save Togo" oli määrä järjestää 21.-23. elokuuta 2012. Elokuun 21. ensimmäisenä päivänä useat tuhannet mielenosoittajat alkoivat marssia maan pääkaupungin Lomén Bi-alueella ennen kuin suuntasivat Deconin kauppaalueelle, jossa sadat poliisit kohtasivat heidät. Mielenosoittajat epäröivät, eivätkä tienneet lopettaako marssi Dekonissa vai jatkaako matkaa, mutta 10 minuuttia marssin jatkumisen jälkeen poliisi hajotti heidät kyynelkaasulla [4] .
| Lähetys | Äänestys | % | Paikat |
|---|---|---|---|
| Liitto tasavallan puolesta | 880 608 | 46.7 | 62 |
| Kollektiivi pelastaa Togon | 544 592 | 28.9 | 19 |
| sateenkaariliitto | 204 143 | 10.8 | 6 |
| Muutosvoimien liitto | 145 359 | 7.7 | 3 |
| Panafrikkalainen isänmaallinen lähentyminen | 15 602 | 0.8 | 0 |
| Uusi Togo | 14 225 | 0.8 | 0 |
| Riippumaton | 14 360 | 0.8 | yksi |
| Muut puolueet | 66 171 | 3.5 | 0 |
| Virheelliset/tyhjät äänestysliput | 119 430 | - | - |
| Kaikki yhteensä | 2011 203 | 100 | 91 |
| Voimassa olevat äänestysliput/äänestysprosentti | 3 044 332 | 66.1 | - |
| Lähde: Adam Carr Arkistoitu 23. lokakuuta 2015 Wayback Machinessa | |||
Uusi valtuusto aloitti työnsä 2.9.2013. Hallitsevan Tasavallan Unionin kansanedustaja Dama Dramani valittiin kansalliskokouksen puheenjohtajaksi. Oppositio boikotoi äänestystä ja protestoi siten sitä vastaan, että Unioni tasavallan puolesta kieltäytyi antamasta heille ensimmäisen ja toisen varapuheenjohtajan virkaa kansalliskokouksen puhemiehistössä. Myöhemmin kaikki 12 virkaa puhemiehistössä olivat hallitsevan puolueen kansanedustajilla. [5]
| Vaalit ja kansanäänestykset Togossa | |
|---|---|
| Presidentinvaalit | |
| Eduskuntavaalit | |
| kansanäänestykset | |