Vladimir Konstantinovitš Polupanov | ||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Syntymäaika | 24. tammikuuta 1925 | |||||||||||||||||||||
Syntymäpaikka | Kiova | |||||||||||||||||||||
Kuolinpäivämäärä | 5. syyskuuta 2018 (93-vuotias) | |||||||||||||||||||||
Kuoleman paikka | Kiova , | |||||||||||||||||||||
Liittyminen | Neuvostoliitto | |||||||||||||||||||||
Armeijan tyyppi | insinöörijoukot | |||||||||||||||||||||
Palvelusvuodet | 1943-1979 _ _ | |||||||||||||||||||||
Sijoitus |
Ukrainan asevoimien eversti kenraalimajuri |
|||||||||||||||||||||
Työnimike | 3. Valko-Venäjän rintaman 43. armeijan 126. kivääridivisioonan 175. erillisen insinööripataljoonan ryhmänjohtaja |
|||||||||||||||||||||
Taistelut/sodat | Suuri isänmaallinen sota | |||||||||||||||||||||
Palkinnot ja palkinnot |
|
Vladimir Konstantinovich Polupanov ( 24. tammikuuta 1925 , Kiova - 5. syyskuuta 2018 ) - Neuvostoliiton armeijan johtaja, insinöörijoukkojen eversti. Suuren isänmaallisen sodan jäsen, 3. Valko-Venäjän rintaman 126. kivääridivisioonan 175. erillisen insinööripataljoonan ryhmänjohtaja. Neuvostoliiton sankari (1945). Ukrainan asevoimien kenraalimajuri (2008).
Syntynyt 24. tammikuuta 1925 Kiovassa työväenluokan perheessä. ukrainalainen .
Joulukuussa 1943 Kiovan Molotov RVC kutsui hänet Puna-armeijaan . Suuren isänmaallisen sodan taisteluissa kesäkuusta 1944 lähtien. Taisteli 1. Baltian , 3. Valko -Venäjän ja 2. Valko -Venäjän rintamalla. Vapautettiin Valko -Venäjä ja Liettua , taistelivat Itä-Preussissa . Hän erottui erityisesti Königsbergin linnoituskaupungin hyökkäyksen aikana .
Huhtikuun alussa 1945 pataljoona määrättiin hyökkäämään Königsbergin linnoitukseen nro 5 ("Kuningas Friedrich Wilhelm III"). Yöllä 7. - 8. huhtikuuta 1945 hyökkäyksen aikana, osoittaen rohkeutta ja sankarillisuutta sekä sotilaallista kekseliäisyyttä ja oveluutta, Polupanov, asetettuaan räjähteitä linnoituksen muureihin, tuhosi sen ja alkoi sitten heittää vastaan. -pankkikranaatit sisällä tuhoten vihollissotilaita 12. Polupanovin toiminnan ansiosta linnoitus valloitettiin. [yksi]
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 19. huhtikuuta 1945 antamalla asetuksella Königsbergin hyökkäyksen aikana käydyissä taisteluissa osoittamasta sankaruudesta ja linnoituksen valloituksesta sotamies Vladimir Konstantinovitš Polupanov sai 19. huhtikuuta 1945 sodan sankarin arvonimen. Neuvostoliitto Leninin ritarikunnan ja Kultatähden mitalilla (nro 6278).
Toisen maailmansodan jälkeen hän valmistui sotakoulusta.
NKP :n jäsen vuodesta 1951.
Vuosina 1955-1960 hän opiskeli ja valmistui menestyksekkäästi Kiovan Higher Military Aviation Engineering Schoolista . Hän jatkoi asepalvelusta vuoteen 1980 asti. Hän jäi eläkkeelle reservistä everstin arvolla.
Ukrainan presidentin 5. toukokuuta 2008 antamalla asetuksella Neuvostoliiton sankarille V. K. Polupanoville myönnettiin kenraalimajurin sotilasarvo [2] .
Linnoituksen nro 5 sankarit | ||
---|---|---|
upseerit | ||
sotilaita |