Svetolik Rankovich | |
---|---|
serbi Svetolik Rankoviћ | |
Syntymäaika | 7. joulukuuta 1863 [1] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 18. maaliskuuta 1899 [1] (35-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Kansalaisuus | Serbian kuningaskunta |
Ammatti | kirjailija, kääntäjä, teologi |
Vuosia luovuutta | 1892-1899 |
Suunta | realismi |
Genre | psykologinen romaani |
Debyytti | 1892 |
Svetolik Ranković ( serbialainen Svetolik Rankoviћ ; 7. joulukuuta 1863, Velika Moshtanica - 18. maaliskuuta 1899, Belgrad ) oli serbialainen kirjailija.
Syntyi Moštanican kylässä lähellä Belgradia vuonna 1863. Kylän opettajan Pavel Rankovichin poika. Hän valitsi itselleen papin uran. Vuonna 1884 hän valmistui teologisesta seminaarista Belgradista ja vuonna 1889 Kiovan teologisesta akatemiasta . Hän opetti teologiaa Kragujevacin kirkkokoulussa . Vuonna 1890 hänestä tuli professori. Vuodesta 1893 hän opetti Belgradin seminaarissa, vuonna 1894 hänet siirrettiin Nisiin . Vuonna 1897 hän opetti kirkkokoulussa Belgradissa. Vuonna 1898 hän muutti sairauden vuoksi Bukovon luostariin lähellä Negotinia . Palattuaan Belgradiin hän kuoli vuonna 1899 kulutukseen. Hän oli naimisissa tohtori Bose Rankovichin kanssa ja hänellä oli kolme lasta [3] .
Hän aloitti kirjoittamisen vuonna 1892. Hänen tarinoidensa (kokoelmat "Kuvia elämästä" (julkaistu 1904) ja romaanit - "Metsäkuningas" (1897), "Maataloopettaja" (1899), "Tuhotetut ihanteet" (julkaistu 1900)) Rankovich otti elämästä Serbian talonpoikia. Romaaneja yhdistää ongelma ihmisen ja porvarillisen todellisuuden törmäyksestä.
Hän oli yksi ensimmäisistä serbialaisessa kirjallisuudessa, joka keskittyi sankarin sisäiseen maailmaan (soitti sisäisen vuoropuhelun) paljastaen hahmoja akuuteissa elämän yhteenotoissa. Hän tuli serbialaiseen kirjallisuuteen erinomaisena realistina, oli yksi psykologisen romaanin genren perustajista Serbiassa.
Hän käänsi myös L. Tolstoin ja V. Korolenkon teoksia .
![]() | ||||
---|---|---|---|---|
|