Agop, Rolf
| Rolf Agop | |
|---|---|
| Saksan kieli Rolf Agop | |
| Rolf Agop Harpistin kanssa Siegen Orchestrasta (1990) | |
| perustiedot | |
| Syntymäaika | 11. kesäkuuta 1908 |
| Syntymäpaikka | München , Saksa |
| Kuolinpäivämäärä | 15. lokakuuta 1998 (90-vuotias) |
| Kuoleman paikka | Hilchenbach , Saksa |
| Maa | Saksa → Ruotsi |
| Ammatit | kapellimestari |
| Vuosien toimintaa | 1938-1991 |
| Genret | Sinfoninen musiikki |
| Kollektiivit |
Nürnbergin filharmoninen orkesteri Detmold University of Music Dortmund Philharmonic Luoteis-Saksan filharmoninen orkesteri South Westfalenin filharmoninen orkesteri Malmön sinfoniaorkesteri |
| Palkinnot | |
Rolf Agop ( saksalainen Rolf Agop ; 11. kesäkuuta 1908 München - 15. lokakuuta 1998 Hilchenbach ) - saksalainen kapellimestari.
Elämäkerta
Hänen omaelämäkerransa mukaan Hagopin isoisä oli armenialainen Turkista ja isoäiti unkarilainen [1] . Kirjan Wonderland of Wonderland mukaan Hagopin isä oli armenialainen [2] . Sotaa edeltävänä ja sotavuosina hän johti teatteriorkestereita ja kuoroja sivukaupungeissa ( Klagenfurt , Jauer jne.). Vuosina 1945-1948 . _ _ Nürnbergin oopperan kapellmeister. Vuodesta 1949 lähtien hän opetti kapellimestaria Detmold High School of Musicissa . Vuosina 1950-1952 . _ _ Luoteis - Saksan vastaperustetun filharmonisen orkesterin ensimmäinen ylikapellimestari . Vuosina 1952-1962 . _ _ Dortmundin yleinen musiikkijohtaja . Vuosina 1962-1964 . _ _ johti Malmön sinfoniaorkesteria . Elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä hän oli mukana musiikin kehittämisessä Siegenissä ja sen ympäristössä - erityisesti Lounais-Westfalenin filharmonisen orkesterin johtajana . Hän kirjoitti omaelämäkertansa Lex mihi ars (Taide on lakini).
Agop on omistettu fantasialle a-molli orkesterille op. 56 ( 1947 ) on yksi Hans Pfitznerin viimeisistä sävellyksistä .
Muistiinpanot
- ↑ Ich wurde 1908 in München geboren - als osmanischer Untertan - obwohl in meinen Adern kein Tropfen Türkenblut fließt. Aber mein Großvater väterlicherseits stammte als Voll-Armenier aus Kutahia in Kleinasien, das heute noch zur Türkei gehört. Er war übrigens reisender Meerschaumhändler und heiratete in Wien eine Ungarin, weshalb mein Vater 1878 als Wiener das Licht der Welt erblickte. Mein Vater heiratete 1906 Münchenissä meine Mutter, hatte aber immer noch die osmanische Staatsbürgerschaft. Erst 1915 wurde ich zusammen mit ihm naturalisiert, das heißt vom Türken, der ich ebensowenig war wie mein Vater, zum Deutschen verwandelt. Der armenische Name Agop ist mir dabei aber geblieben. Mein Großvater hiess sogar Stepan Agopian Kekligian. "LEX MIHI ARS", Rolf Agop, Nachdenkliche und jossa Begegnungen mit grossen Musikern. Kalliope Verlag Siegen, 1985. S. 9
- ↑ Mamulov S.S. Upeita ihmisiä Ihmemaasta. Kirja 4. M., 2005
| ||||||
 Temaattiset sivustot | |
|---|---|
| Bibliografisissa luetteloissa |