| Alexandros Rosios | |
|---|---|
| Αλέξανδρος Ρόσιος | |
| A. Rosios (kolmas vasemmalta) muiden Länsi-Makedoniassa olevien ELAS-komentajien joukossa. Dimitris Zigouras toinen vasemmalta | |
| Syntymäaika | 1917 |
| Syntymäpaikka |
|
| Kuolinpäivämäärä | 30. elokuuta 2005 |
| Kuoleman paikka | Ateena |
| Liittyminen | Kreikka |
| Armeijan tyyppi | partisaaniarmeija |
| Sijoitus | Kreikan demokraattisen armeijan kenraalimajuri |
| käski | Kreikan kansan vapautusarmeijan ja Kreikan demokraattisen armeijan yksiköt |
| Taistelut/sodat | Kreikan ja Italian sota , Kreikan vastarinta , Kreikan sisällissota |
Alexandros Rόsios ( kreikaksi Αλέξανδρος Ρόσιος ) , joka tunnetaan myös partisaanialiaksella Ypsilantis ( kreik . Υψηηλάντης , Greekmyer00 , Augustus0 , Macedoniasta , Länsi - Syatonia ) Kreikan demokraattinen armeija .
Rosios-itsepuolustusryhmän vuonna 1946 tekemä hyökkäys monarkistimiliisiä ja santarmijoukkoja vastaan Olympuksen juurella, Litochoron kaupungissa , Keski-Makedoniassa , katsotaan kreikkalaisessa historiankirjoituksessa Kreikan sisällissodan alkamisena. 1] : Α-295 .
Aktiivinen Kreikan kommunistisessa puolueessa ja (elämänsä lopussa) Panhellenic Socialist Movement -liikkeessä .
Alexandros Rosios syntyi Sjatistan kaupungissa, Länsi-Makedoniassa , opettajan Nikolaos Rosiosin pojaksi. Hän opiskeli Thessalonikin Aristotelian yliopiston filosofisessa tiedekunnassa , minkä jälkeen hän valmistui reserviupseerien sotakoulusta Syrosin saarella . Kreikan ja Italian sodan puhjettua lokakuussa 1940 hänet kutsuttiin armeijaan, jossa hän osallistui komppanian komentajana Pohjois-Epiruksen vapauttamiseen .
Kreikan kolminkertaisen, saksalais-italialais-bulgarialaisen miehityksen alkaessa Rosios liittyi Kreikan kansalliseen vapautusrintamaan (EAM), joka perustettiin Kreikan kommunistisen puolueen aloitteesta , ja sitten sen sotilaalliseen siipiin Kansan vapautusarmeijaan. Kreikka . Tuli tunnetuksi partisaanisalanimellä "Kapteeni Ypsilantis". Hän komensi yhtä Makedonian divisioonien ryhmästä. Näinä vuosina hän liittyi Kreikan kommunistiseen puolueeseen . Rosiosin toimintaa leimaavat partisaaniliikkeen historiassa useat onnistuneet operaatiot, mukaan lukien hänen osallistumisensa Fardicampoksen taisteluun 6. toukokuuta 1943, jossa 621 italialaista sotilasta ja upseeria joutui vangiksi [2] . Samanaikaisesti hänen menestyksensä taistelukentällä toimivat tekosyynä useille miehitysjoukkojen sotarikoksille ja julmuuksille, kuten Klisurin verilöylylle huhtikuussa 1944 [3] .
Vuoden 1945 Varkizan sopimuksen jälkeen Rosiosta jahtaavat brittijoukot, santarmi ja monarkistimiliisi. Siatistassa järjestettiin hyökkäys hänen vangitsemiseksi, mutta maanmiestensä avulla hän onnistui murtautumaan hyökkäyksen renkaan läpi vuorille [4] . Myöhemmin hän saapui Thessalonikiin, jossa hän toimi maan alla.
Hyökkäystä, jonka Rosios suoritti Litochoron kaupunkiin Olymposvuoren juurella yöllä 30. maaliskuuta 1946, pidetään Kreikan historiografiassa tietoisena tekona Kreikan sisällissodan puhkeamisesta päivää ennen parlamenttivaaleja. . Rosios itse hylkää muistelmissaan tämän väitteen ja kirjoittaa, että tämä operaatio oli pohjimmiltaan itsepuolustusta [5] . Rosios kirjoittaa piiloutuneensa Thessalonikissa, missä hän liittyi itsepuolustusryhmiin. ELAS:n 10. divisioonan entinen komentaja Kikitsos pyysi häntä maaliskuun lopussa 1946 mahdollisesta operaatiosta Olympuksella , jotta entisiä vastarintaliikkeen taistelijoita ja heidän perheitään terrorisoinut monarkistijoukko tehtäisiin tyhjäksi. Rosios kirjoittaa, että jengi oli hyökkäyksen kohteena, ja vain sattumalta se vaikutti santarmien ryhmään, joka saapui kaupunkiin vaalien yhteydessä. Näin ollen, kirjoittaa Rosios, hyökkäyksellä ei ollut mitään tekemistä vaalien kanssa, ja "Hyökkäämällä Litohoroon halusimme antaa oppitunnin tuhoamamme jengille. Litohoro oli yksi itsepuolustustoimistamme oikeiston terroria vastaan. Rosiosin johtaman noin kolmenkymmenen entisen ELAS-sissien ryhmän hyökkäyksen seurauksena kaupungin santarmikunnan paikka poltettiin ja 11 santarmia sai surmansa [6] .
Sisällissodan aikana (1946-1949) Rosios oli Kreikan demokraattisen armeijan partisaaniryhmittymien komentaja, minkä jälkeen hänestä tuli DAG:n everstin arvosanalla yksi upseerikoulun johtajista. Vuoret [7] :860 . DAG:n viimeisissä taisteluissa 1948-1949 Vitsin vuoristossa Länsi-Makedoniassa ja DAG:n kenraalimajurin arvossa hän komensi X-divisioonaa [7] : 867 .
Demokraattisen armeijan tappion jälkeen sen taistelijat saivat poliittisen turvapaikan Itä-Euroopan sosialistisista maista. Rosios, tuhansien DSE-hävittäjien joukossa, päätyi kaukaiseen Taškentiin . Yksi tappion seurauksista oli kiihtynyt puolueiden välinen taistelu. Aluksi Rosios oli puolueen pääsihteerin N. Zachariadisin kannattaja hänen yhteenotossa M. Vafiadisin , M. Partsalidisin, L. Apostoloun ja H. Hadzivasilioun kanssa [8] . Pian hänestä tuli kuitenkin yksi Sakariadein [9] [10] [11] fanaattisimmista vastustajista . Siitä huolimatta Rosios joutui myös ristiriitaan KKE:n uuden johdon ja pääsihteeri K. Koliyanniksen kanssa ja liittyi M. Vafiadisin johtamaan muodostettuun puolueoppositioon [12] . Tämän seurauksena Rosios erotettiin KKE:stä [13] ja Neuvostoliiton alueen yleisen järjestyksen rikkomisen vuoksi Neuvostoliiton viranomaiset karkoittivat hänet Pohjois- Kazakstaniin .
Rosios palasi Kreikkaan saatuaan armahduksen vuonna 1976 [14] [15] . Vieraantuneena kommunistisesta puolueesta Rosios liittyi A. Papandreoun johtamaan Panhellenic Socialist Movement (PASOK) -liikkeeseen ja liittyi sen keskuskomitean jäseneksi. Vuonna 1981 hänet nimitettiin Messolongionin piirikuvernöörin julkiseen virkaan . Sosialistihallituksen tuella Rosios kirjoitti ja julkaisi muistelmansa Unelman siivillä [16] Hän kuoli Ateenassa vuonna 2005.
Siatistan kunta nimesi kadun hänen kotikaupungissaan Alexandros Rosiosn mukaan [17] .