Sinfonia nro 7 op. 70 d-molli on Antonin Dvorakin sinfonia , joka on kirjoitettu vuosina 1884-85. Ensiesitys 22. huhtikuuta 1885 Lontoossa.
Sinfonia on kirjoitettu vuonna 1885. Tämä ajanjakso oli melko menestynyt säveltäjän elämässä, hänen oopperansa "Dimitri" ja "Stubborn" lavastettiin Prahassa , ja ulkomailla hänen maineensa vain kasvoi. Samaan aikaan hän yritti, mutta ei saanut teoksiaan lavalle Wienissä , mikä aiheutti hänelle henkistä tuskaa. Tämä seikka määritti hänen uuden teoksensa, sinfonian synkän luonteen, jota luonnehdittiin "säälittäväksi" tai "traagiseksi".
Teos on kirjoitettu Lontoon Philharmonic Societyn tilauksesta. Dvořák aikoi lujasti "innostaa maailmaa" uudella työllään ja heijasti isänmaallisia tunteitaan siinä kuvaillessaan Tšekin kansan sankarillista menneisyyttä. Nämä aiheet toivat sinfonian nro 7 lähemmäksi kahta muuta teosta - "Hussite"-alkusoittoa ja kuoroa "I am a viulisti".
Sinfonialla on olennainen luonne, jota korostaa muun muassa sävelvalinta - kolme neljästä osasta on kirjoitettu d-molli . Allegro maestoson ensimmäinen osa ei sisällä johdatusta, vaan alkaa pääosalla, joka on saanut inspiraationsa juhlallisen junan saapumisesta Tšekin pääkaupunkiin; se sisältää neljä teemaa, jotka toistavat Tšekin tasavallan vanhaa musiikkia ja saavuttavat tunnekehityksen. Adagion toinen osa on lyyrisempää, lähellä "Hussite" -alkusoittoa ja rakkauslyriikoita. Vivacen kolmas osa on scherzo ja siinä yhdistyvät polyrytmin elementit sekä rauhallisempi osa keskellä. Allegron neljäs osa esittelee draamaa ja sankarillisuutta, ja huippukohdassa ja codassa kuulet pääteeman motiivin.
Seitsemäs sinfonia esiteltiin ensimmäisen kerran Lontoossa huhtikuussa 1885. Dvorakin itsensä johdolla esitetty sinfonia sai yleisön ja kriitikoiden lämpimän vastaanoton. Sen jälkeen säveltäjä teki siihen pieniä muutoksia vähentäen neljäkymmentä tahtia niin, että "teoksessa ei nyt ole yhtään ylimääräistä nuottia" [1] .