Sinfonia nro 8 c-molli op. 65 on Dmitri Šostakovitšin sinfonia , joka on kirjoitettu kesällä 1943 ja joka esitettiin ensimmäisen kerran saman vuoden 4. marraskuuta Neuvostoliiton sinfoniaorkesterin johtamassa Jevgeni Mravinskin johdolla , jolle teos on omistettu.
Teokselle on ominaista ekspansiiviset tunneilmaisut ja monumentaaliset musiikilliset rakenteet. Sinfonia ei ole yhtä suosittu kuin monet muut, mutta siinä on huomattavaa syvyyttä ja dramatiikkaa. Kuvavalikoima on Šostakovitšille mahdollisuuksien mukaan tyypillistä c-mollin sävelen ja siksi teos on aiheeltaan samanlainen kuin Beethovenin 5. sinfonia , Brucknerin kahdeksas ja Mahlerin toinen . Isaac Glickman , Shostakovitšin läheinen ystävä, kutsui kahdeksatta sinfoniaa "traagiisimmaksi teokseksi".
Sinfonia on viisiosainen:
Sinfonia on kirjoitettu orkesterille, joka koostuu: 4 huilusta (kolmas ja neljäs ovat pikolohuilut), 2 oboota, englannin käyrätorvi, 2 klarinettia, pieni klarinetti, bassoklarinetti, 3 fagottia (kolmannen on duunaama kontrafagotti), 4 käyrätorvea, 3 trumpettia, 3 pasuunaa, tuuba, timpanit, bassorumpu, tamburiini, symbaalit, virveli, kolmio, ksylofoni, gong ja kielet.
Musiikin synkät kuvat tekivät siitä mahdottomaksi toteuttaa propaganda-ideoita, joten viranomaiset eivät arvioineet sitä positiivisesti. Sinfoniaa kritisoitiin täysistunnossa maaliskuussa 1944 , ja kuuluisan Zhdanovin vuonna 1948 antaman asetuksen jälkeen , joka itse asiassa kielsi joksikin aikaa sellaisten säveltäjien kuin Hatšaturjanin , Prokofjevin musiikin , mukaan lukien itse Šostakovitšin teoksen, sitä ei esitetty kahdeksaan kertaan. vuotta. Ensimmäistä kertaa tauon jälkeen sinfonian esitti lokakuussa 1956 Moskovan filharmoninen orkesteri Samuil Samosudin johdolla .
| Dmitri Šostakovitšin sinfoniat | |
|---|---|