sininen lyhty | |
---|---|
Kokoelman ensimmäisen painoksen kansi | |
Tekijä | Viktor Pelevin |
Genre | Fiktio |
Alkuperäinen kieli | Venäjän kieli |
Alkuperäinen julkaistu | 1991 |
Sarja | Alfa-fiktio |
Kustantaja | Teksti |
Vapauta | 1991 |
Sivut | 317 |
Kuljettaja | Kirja |
ISBN | 5-85950-013-0 |
Sininen lyhty on Viktor Pelevinin ensimmäinen novellikokoelma , joka julkaistiin vuonna 1991 [1] . Se on nimetty kokoelmaan kuuluvan novellin " Sininen lyhty " mukaan [2] . Kokoelma sisältää suurimman osan Pelevinin aiemmin julkaistuista teoksista sekä useita julkaisemattomia [3] . Vuonna 1993 Viktor Pelevin sai novellikokoelmasta "Sininen lyhty" kirjallisuuspalkinnon " Pieni kirjailija " [4] .
Kirjallisuuskriitikko T. V. Shchuchkina toteaa, että Blue Lantern -kokoelman tarinoita leimaa yleinen subjektiivinen mystinen ja filosofinen suuntautuminen. Useimmissa kokoelman teoksissa esiintyy sinisen lyhdyn kuva, joka symboloi rajaa maailmamme ja toisen maailman välillä. Kokoelman tarinoiden mystiikka perustuu suurelta osin buddhalaisuuden periaatteisiin . Erityisesti se, että elämämme on kärsimystä, jota voidaan paeta menemällä korkeampaan maailmaan. Useimpien tarinoiden teemana on kuoleman oivallus uudestisyntymisenä ja uuden elämän alkuna [2] .
Kirjailija Evgeny Nekrasovin mukaan Pelevin käyttää Blue Lantern -kokoelman tarinoissa fantasiaa kirjallisena välineenä, ei genrenä. Hänen mielestään kirjoittaja pyrki " taivuttamaan peiliä niin, että ihminen näkee vääristyneenä, mutta omat piirteensä, jotka eivät herättäneet huomiota aiemmin, koska ne olivat tuttuja ." Kriitikot ovat myös havainneet, että kokoelman teosten motiivi on pääosin staattinen; sankarit eivät ole enimmäkseen kiireisiä toiminnan, vaan ymmärtämisen kanssa [5] .
Osa 1: Osavaltion suunnittelukomission prinssi
Osa 2: Nukkuminen
Kolmas osa: Puskutraktoripäivä
Osa neljä: Ukhryab
Osa viisi: Tulisten vuosien muisto
Pelevinin debyyttikokoelma rakastui dialektisen materialismin kuoliaaksi kärsimään venäläiseen yleisöön. Vihjeitä dhyanaan ja satoriin hyväili iskulauseista kuurottua korvaa. Kankaan kieli, tyylivirheet ja pahvihahmot näyttivät tätä taustaa vasten suloisilta ja anteeksiantavilta. Ja säädyttömät sanaleikit uppoavat täysin makeaan iloon. Ensimmäistä kertaa koulutetulle henkilölle puhuttiin hänen kielellään - puoliksi kiroilevasti, puoli-esoteerisesti. Koulutus oli innostunut: om Pelevin padme hu ... hum, tietysti.
Näin syntyi Venäjän maan suuri kirjailija. [6]
- Aleksanteri Kuzmenkov , "Pelevin. Iltahämärä. Pimennys", 2013