Muhammad Jamiruddin Sircar | |
---|---|
beng. জমীরুদ্দিন সরকার | |
Bangladeshin virkaatekevä presidentti | |
21. kesäkuuta - 6. syyskuuta 2002 | |
Edeltäjä | Badruddoza Chowdhury |
Seuraaja | Yajuddin Ahmed |
Syntymä |
1. joulukuuta 1931 (90-vuotiaana) |
Lähetys | Bangladeshin kansallispuolue |
koulutus | |
Suhtautuminen uskontoon | islam |
Verkkosivusto | public.jamiruddin.com |
Muhammad Jamiruddin Sirkar ( Beng. জমীরুদ্দিন সরকার , syntynyt 1931) on valtiomies ja poliittinen hahmo Bangladeshissa .
Hän suoritti maisterin ja kandidaatin tutkinnon oikeustieteessä Dhakan yliopistosta , liittyi asianajajaksi vuonna 1960, meni Lontooseen vuonna 1961 hankkimaan asianajajan tutkinnon ja saatuaan sen liittyi Lincoln's Inn Law Corporationiin , työskenteli mm. asianajaja. Palattuaan Bangladeshiin hän työskenteli asianajajana Bangladeshin korkeimmassa oikeudessa perustuslaki-, siviili- ja rikosasioissa. Vuonna 1977 presidentti Ziaur Rahman sisällytti Jamiruddin Sircarin Bangladeshin valtuuskuntaan YK:n yleiskokouksessa . Vuonna 1981 ulkoministeri Jamiruddin Sirkar lähetettiin YK:hun keskustelemaan Lähi-idän ongelman rauhanomaisesta ratkaisusta ja aseistariisunnasta. Myöhemmin hän osallistui liittoutumattomien maiden työministerien konferenssiin Bagdadissa. Johti Bangladeshin valtuuskuntaa 25 kansainvälisessä konferenssissa. Hän antoi merkittävän panoksen eri oikeudenaloja, erityisesti kansainvälisen teollisuus-, kauppa-, merioikeuden, kansainvälisten jokien oikeudellisen järjestelmän, ekologian, monenvälisten neuvottelujen kehittämiseen, vahvistaen Yhdistyneiden Kansakuntien roolia kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. . Hän on julkaissut useita kirjoja kansainvälisen oikeuden eri näkökohdista.
Hän on Bangladeshin kansallispuolueen perustajajäsen ja sen pysyvän komitean jäsen. Hänet valittiin neljä kertaa Bangladeshin parlamentin jäseneksi, hän toimi myös julkisten töiden ja kaupunkikehityksen valtioministerinä, ulkoasiainministerinä, maavara- ja maareformiviranomaisen valtioministerinä, tiede- ja teknologiaministerinä, Opetusministeri, oikeus- ja eduskuntaministeri. 28. lokakuuta 2001 - 21. kesäkuuta 2002 hän oli Bangladeshin parlamentin puhemies. [1] 21. kesäkuuta 2002 - 6. syyskuuta 2002 hän toimi Bangladeshin vt. presidenttinä .