Skazel, tammikuu
| Jan Skazel | |
|---|---|
| Tšekki Jan Skacel | |
| Syntymäaika | 7. helmikuuta 1922 [1] [2] [3] […] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 7. marraskuuta 1989 [1] [2] [3] […] (67-vuotias)tai 30. lokakuuta 1993 [4] (71-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | kääntäjä , runoilija , kirjailija , toimittaja |
| Palkinnot | Vilenica-palkinto Brnon kunniakansalainen [d] ( 2002 ) |
| Nimikirjoitus | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Jan Skácel ( tšekki Jan Skácel ; 7. helmikuuta 1922 , Vnorovyn kylä, Tšekkoslovakia - 7. marraskuuta 1989 Brno , Tšekkoslovakia) - tšekkiläinen runoilija , proosakirjailija, kääntäjä, lastenkirjojen kirjoittaja.
Elämäkerta
Syntyi opettajan perheeseen Itä- Määrissä , kansanperinne- ja laulualueella, jonka kanssa hän pysyi elinikäisenä. Vuonna 1941 hän valmistui Brnon lukiosta, toimi elokuvalippujen myyjänä, vuonna 1942 saksalaiset joukot lähettivät hänet pakkotyöhön Itävaltaan - hän kaivoi tunneleita ja rakensi teitä.
Sodan jälkeen hän valmistui Brnon Masaryk-yliopiston filosofian tiedekunnasta. Vuodesta 1948 lähtien hän johti kolumnia "Kulttuuri" Brnon Rovnost-lehden Rovnostissa , ystävystyi sen toimittajan, runoilija Oldrich Mikulasekin kanssa . Vuonna 1954 hän siirtyi töihin Radio Brnon kirjallisuuden toimitukseen ja vuodesta 1963 lähtien hän julkaisi yhdessä Mikulasekin kanssa Host do domu -lehteä ("Vieras talossa").
Prahan kevään tukahduttua aikakauslehti suljettiin vuonna 1969, Skacelin teokset kiellettiin ja tulostustie suljettiin kokonaan. Runoilija tuomittiin "sisäiseen siirtolaisuuteen" ja häneltä evättiin kaikki toimeentulon lähde, hän eli äärimmäisessä köyhyydessä. Hänen runojaan kuitenkin jaettiin samizdatissa , julkaistiin ja käännettiin ulkomailla, ja hänet valittiin Münchenin Baijerin kuvataideakatemian vastaavaksi jäseneksi . Vasta sen jälkeen , kun Skazel palasi julkiseen elämään vuonna 1981 , hänen runojaan alettiin julkaista uudelleen, vaikkakin sensuurin rajoituksin ja pienillä levikkeillä. Hän ei elänyt muutamaa päivää ennen samettivallankumousta .
Luovuus ja tunnustus
Skacelin runoudelle on ominaista läheinen yhteys määriläiseen kansanperinneperinteeseen, tšekkiläisen keskiajan uskonnolliseen runouteen, äärimmäinen lakonismi ja samalla tšekkien ja määrien sanojen semanttisen rikkauden maksimaalinen tunnistaminen. Milan Kundera , joka toi tämän Skazelin semanttisen syvyyden lähemmäksi Heideggerin etymologisia hakuja , myönsi, että Skazelin säkeet yhdistivät hänet hänen äidinkielensä.
Skazel käänsi Plautus ja Sophokles . Petrarka- palkinnon saaja (kesäkuu 1989 , Lucca , Peter Handke laudation ), Vilenica International -palkinto (saman vuoden syksy, Slovenia ). Hänen runojaan ja mikroproosaa käännettiin englanniksi, ranskaksi, saksaksi, italiaksi, espanjaksi, puolaksi, sloveniaksi, venäjäksi, ja hänen kääntäjiensä joukossa on merkittäviä eurooppalaisia runoilijoita ( F. Jakote , P. Handke , R. Kunze).
Petr Eben kirjoitti musiikkia sen teksteihin , moderni tšekkiläinen säveltäjä Milos Shtedron ( [1] ), Jiri Pavlitsan levy "Solstice" ja hänen perinteisten soitinten yhtyeensä Skacelin säkeisiin ( [2] ) myytiin Tšekin tasavallassa. kymmeniä tuhansia kappaleita ja siitä on tehty useita painoksia.
Vuonna 2002 Jan Skacel sai Brnon kunniakansalaisen arvonimen.
Vuonna 2017 asteroidi (7218) Skacel , joka löydettiin vuonna 1979, nimettiin runoilijan mukaan.
Toimii
Runous
- Kolik příležitostí má růže / Kuinka monta mahdollisuutta ruusulla on ( 1957 ).
- Co zbylo z andela? / Mitä enkelistä on jäljellä? ( 1960 ).
- Hodina mezi psem a vlkem / On aika suden ja koiran välillä ( 1962 ).
- Chyba broskví / Pula persikoista ( 1978 , Toronto ).
- Oříšky pro černého papouška / Pähkinät mustalle papukaijalle ( 1980 , Hampuri ).
- Dávné proso / Old Millet ( 1981 ).
- Naděje s bukovými křídly / Hope with Beech Wings ( 1983 ).
- Odlévání do ztraceného vosku / Castings in Lost Wax ( 1984 ).
- Kdo pije potmě víno / Viinin juominen pimeässä ( 1988 ).
- Noc s Věstonickou venuší / Yö Vestonice Venuksen kanssa ( 1990 , postuumisti).
- Znovu láska / Ja rakkautta taas ( 1991 , postuumi).
Proosa
- Jedenáctý bílý kůň / Yhdestoista valkoinen hevonen ( 1964 ).
- Třináctý černý kůň / Kolmastoista musta hevonen ( 1993 , postuumi).
Konsolidoidut painokset
- Stracholam. Praha: Primus, 2001 (valitut sanat).
- Jan Skácel - Jiri Fried. Vzájemná korespondence/ Jiří Opelík, toim. Praha: Lidove noviny, 2001 (kirjeenvaihto).
Venäjänkieliset julkaisut
- Jan Skazel. Runoja (käännös tšekin kielestä ja jälkisana Sergei Skorvid) // ImWerden, 2008. pdf doc [3]
- Jan Skazel. Runot (Tšekin kielestä kääntäneet A. Kushner , A. Purin. Johdanto O. Malevich). Pienet arvostelut (Tšekin kielestä kääntänyt V. Kamenskaya) // Ulkomainen kirjallisuus, 1990, nro 11, 65-77. pdf-dokumentti [4]
Kirjallisuutta kirjoittajasta
- Kozmin Zd. Skacel. Brno: Jota, 2006.
Muistiinpanot
- ↑ 1 2. tammikuuta Skácel // Brockhaus Encyclopedia (saksa) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & FA Brockhaus , Wissen Media Verlag
- ↑ 1 2 3 4 Tšekin kansallisten viranomaisten tietokanta
- ↑ 1. 2. tammikuuta Skácel // Encyklopedie dějin města Brna (Tšekki) - 2004.
- ↑ Library of Congress Authorities (englanniksi) - Library of Congress .
- ↑ 1 2 Todisteet zájmových osob StB (EZO)
- ↑ 1 2 Kuvataidearkisto - 2003.
Linkit
- Artikkeli Tšekin kirjallisuuden sanakirjassa (Tšekki)
- Poetiikan analyysi (slovenia) (pääsemätön linkki)
 Temaattiset sivustot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
| ||||